Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Museon peruskorjaus 1997-2000



Tietoa Kansallismuseon peruskorjauksesta


Suomen kansallismuseossa tehtiin 1997-2000 peruskorjaus. Se oli vuonna 1916 käyttöön otetun museorakennuksen ensimmäinen kattava korjaus. Arkkitehti, professori Vilhelm Helanderin korjaussuunnitelmissa kunnioitettiin rakennuksen alkuperäistä luonnetta arkkitehtuurihistoriamme keskeisenä monumenttina. Samalla tehtiin välttämättömät rakennustekniset korjaukset sekä uusittiin talon lvi-tekniikka ja sähköt. Nyt talo tarjoaa puitteet nykyaikaiselle museotoiminnalle.
Peruskorjaustyötä leimasi varojen niukkuus. Sen takia mm. museon pihan, aitojen ja pihalla olevan entisen desinfiointilaitoksen kunnostaminen jätettiin toteuttamatta ja monista arkkitehtonisesti tärkeistä ratkaisuista luovuttiin toistaiseksi. Myös osa näyttelyrakenteista jätettiin toteutettaviksi myöhemmin.

Lisätietoa ja kuvia peruskorjauksesta
Museoviraston Kulttuuriympäristön suojelu osaston sivulla


Korjauksen suunnittelu käynnistyi 1993


Kansallismuseorakennus otettiin käyttöön vuonna 1916. Rakennuksessa on tehty paikallisia muutoksia ja korjauksia, mutta sitä ei ole korjattu yhtenäisesti koko historiansa aikana. Museon laajentamista maanalaisella rakennuksella suunniteltiin 1980-luvulla ja laajennuksesta pidettiin arkkitehtikilpailukin, mutta siitä luovuttiin kustannussyistä.
Peruskorjauksen valmistelu lähti liikkeelle vuonna 1993 selvityksellä korjaustarpeen laajuudesta ja toiminnallisista tavoitteista. Suunnittelua jatkettiin laatimalla Kansallismuseon korjauksen hankesuunnitelma, joka valmistui keväällä 1995. Suunnitelmassa todettiin Kansallismuseon tarvitsevan auditorion, varastotilaa ja paremman kahvilan ja museomyymälän sekä koko rakennuksen kaipaavan teknisesti kattavaa peruskorjausta.
Hankkeen luonnossuunnitelma käynnistyi alkuvuodesta 1996 ja lopulliset luonnossuunnitelmat Museovirasto vahvisti toteutussuunnittelun pohjaksi joulukuussa 1996. Tämän jälkeen alkoi korjaustöiden toteutussuunnittelu.

Rakennustyöt toteutettiin useana urakkana


Rakennustekniset työt jaettiin kahteen toteutusvaiheeseen siten, että vaativat perustus-, kaivu- ja louhintatyöt sekä esinesuojan rakennustyöt tehtiin erillisurakkana, joka käynnistyi elokuussa 1997. Työt valmistuivat elokuussa 1998. Ensimmäisen rakennusvaiheen aikana laadittiin korjaustyön suunnitelmat.
Museorakennuksen korjaustyöt käynnistyivät syyskuussa 1998 ja ne valmistuivat maaliskuun lopulla 2000. Korjaustöiden urakointi tapahtui monen urakoitsijan yhteistyönä. Pääurakoitsijana on toiminut Työyhteenliittymä Museo.

Ulkovaippa korjattiin ja kohennettiin


Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen suunnittelema Suomen kansallismuseon rakennus on pääkaupungin arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiä rakennuksia ja suomalaisen ns. kansallisromantiikan arkkitehtuurin pääteoksia. Graniitti- ja vuolukivipintaiset ja osittain rapatut julkisivut sekä korkeat kupari- tai liuskekivipintaiset katot muodostavat rakennuksen arkkitehtuuriltaan pisimmälle viimeistellyn ja parhaiten säilyneen osan.
Työt aloitettiin vesikaton korjauksilla. Luonnonkiviset seinäpinnat on pesty ja osittain saumattu uudestaan. Kaikki vanhat tammesta tehdyt ikkunat on korjattu ja petsilakattu. Rapatut julkisivupinnat on osaksi korjattu sekä maalattu kauttaaltaan uudestaan. Ulkopuoleen ei kuitenkaan ole tehty oleellisia muutoksia.
Tärkein kohennustoimi on ollut julkisivujen rapattujen osien maalaus vaalealla, umbraan taitetulla sävyllä. Pääosin 1970-luvulla läpivärjätyllä laastilla uudelleenrapatut pinnat olivat hyvin likaantuneet ja tummuneet. Nyt valittu sävy on tulkinta talon alkuperäisestä julkisivusävystä. Se täydentää taloa hallitsevia luonnonkivipintoja ja on erityisesti sopeutettu rappausalueille liittyviin vuolukivikoristeisiin.

Sisätiloissa toimintaa palvelevia muutoksia


Kansallismuseon toiminta elävänä, uudistuvana ja yleisöä palvelevana museona edellytti sisätiloissa muutamia muutoksia. Toimivat näyttelytilat vaativat rinnalleen entistä laajempia eteis-, luento- ja kahvilatiloja. Museon huoltoyhteydet ja henkilökunnan työtilat on järjestetty uudestaan. Korvaamattoman arvokas esineistö on myös edellyttänyt entistä parempaa suojausta. Tämän johdosta on tehty laajat ilmastoinnin parantamiseen liittyvät työt. Muutokset on tehty vanhan rakennuksen puitteissa. Ainoa lisärakennus on rakennustyön ensimmäisenä vaiheena pihan alle toteutettu esine- ja väestösuoja.

Perusnäyttelyiden tilat vanhassa muodossaan


Rakennuksen tärkeimmät ja viimeistellyimmät sisätilat ovat keskihallin ja eteläisen sisäpihan ns. Linnanpihan ympärillä. Nämä historiallisten kokoelmien näyttelytilat on alkujaan suunniteltu siten, että eri aikakausia edustavat kokoelmat on sijoitettu varta vasten niitä varten suunniteltuihin, kunkin aikakauden luonnetta kuvastaviin huonetiloihin: esihistorian kokoelmat esitellään holvisaleissa, keskiajan kirkkotaide kirkkosalissa, asekokoelmat pyöreässä tornissa jne. Tiloilla on tässä muodossaan erityistä arvoa museoarkkitehtuurin esimerkkinä. Tilat onkin säilytetty välttämättömiä vähäisiä muutoksia lukuun ottamatta vanhassa muodossaan.
Akseli Gallen-Kallelan keskihallin holveihin vuonna 1928 maalaamat freskot ja Eric O. W. Ehrströmin pääportaaseen sommittelemat lasimaalaukset vuodelta 1925 on konservoitu.
Keskihallin viereen on vanhaa porrasta osaksi hyväksi käyttäen avattu uusi kulkuyhteys pohjakerrokseen ja sinne rakennettuihin uusiin yleisötiloihin. Vanhaa hissiä on muutettu niin, että yleisö pääsee myös 2. kerroksen aulatilaan. Naulakkotilan viereinen, viimeksi kahvilana palvellut pieni huone sisustetaan museomyymäläksi. Toisessa kerroksessa oleva, alunperin kirjastoksi ja luentokäyttöön rakennettu sali on muutettu museon tietokeskukseksi.
Pohjoisen sisäpihan eli entisen "Halkopihan" äärellä olevat näyttelytilat on pohjakerrosta lukuun ottamatta säilytetty joustavasti muunneltavina huonesarjoina. Kolmannen kerroksen näyttelysalin uudelleen esiin saaduista ikkunoista avautuu hienot näkymät yli kaupungin. Sali soveltuu erikoisnäyttelyihin.
 

Uusia yleisötiloja pohjakerrokseen


Suurimmat yleisötilojen muutokset on toteutettu pohja- eli kellarikerroksessa keskihallin ja sen aputilojen alla pohjoisen sisäpihan ääressä.
Uusi yleisön sisäänkäynti on avattu Mannerheimintieltä ulkoportaikon sivusta pääsisäänkäynnin läheltä. Uuden sisäänkäynnin avulla helpotetaan liikuntaesteisten kulkua taloon, samalla se antaa mahdollisuuden järjestää alakerrassa erillisiä tilaisuuksia myös museon ollessa suljettuna.
Pohjakerroksen entisten sosiaali- ja varastotilojen paikalle on rakennettu yleisön eteis-, naulakko- ja wc-tiloja. Sisäänkäynnin äärelle on rakennettu ryhmien huone. Uusi auditorio on rakennettu pihan äärelle yhdistämällä kolme entistä näyttelysalia ja tekemällä lattia laskevaksi tilaa syventämällä. Auditoriossa on nyt yli 210 kiinteää paikkaa, kapasiteettiä voidaan nostaa lisätuolien avulla. Taukojen aikana voidaan siirtyä sisäpihalle. Auditorion tuolit on suunnitellut Jouko Järvisalo ja valmistanut Mobel Oy.
Sisäpihan äärelle auditorion tuntumaan on rakennettu myös museon uusi, lähes 50 hengen kahvila, entisen puutyötilan paikalle. Lämpimänä vuodenaikana tarjoilutilat voivat laajentua pihalle tai puutarhaan. Sen vieressä, keskihallin alla on lisäksi uusi 150 m² kokoinen vaihtuvien näyttelyiden sali.

Työtilat ja huoltoyhteydet uusittiin


Pohjoisen sisäpihan länsipuolella sijainneet työtilat on kunnostettu. Samalla on rakennettu uusi tavarahissi, josta on yhteys sekä työ- ja toimistotiloihin että myös osaan näyttelytiloja. Pohjakerroksessa hissi liittyy vastaanotto-, lähetys- ja pakkaamotilaan. Pohjakerrokseen on myös rakennettu vartiointihenkilökunnan uudet sosiaalitilat sekä kahvilan keittiö.
Pohjoisen sisäpihan alla on laajennettu teknisiä ja varastotiloja. Niihin on avattu yhteys myös uudesta auditoriosta, jolloin ne voivat toimia kalustevarastona. Suuren ulomman pihan aikaisemmin istuttamattoman alueen kohdalle on laajennettu uusi kellarikerros, jossa on esinesuoja sekä väestönsuoja.

Ilmastointi- ja sähkölaitteiden uusiminen vaativa työ


Sekä arvokkaan esineistön suojaus, uudistuvat näyttelyjärjestelyt, että myös yleisön viihtyvyys ovat edellyttäneet ilmastointi- ja sähkölaitteiden laajamittaista uudistamista Kansallismuseon tiloissa. Esineiden säilymiselle riittävän hyvien olosuhteiden luominen on uuden ilmanvaihtojärjestelmän tärkeä lähtökohta. Siksi näyttelytilat on jaettu erikseen toimiviin ilmanvaihdon alueisiin. Se on edellyttänyt yleisön kulkureiteille uusia, automaattisesti avautuvia ja sulkeutuvia ovia.
Tarpeellisten ilmanvaihtokanavien ja sähköasennusreittien rakentaminen Kansallismuseon vanhoihin tiloihin oli vaativa työ, joka vaati ensin purkamista ja sitten korjaamista. Reitit on sovitettu yksilöllisesti tiloihin niin, että niitä on mahdollisimman vähän jouduttu rikkomaan. Pääreitit on keskitetty kohtiin, joita joka tapauksessa on jouduttu rakentamaan uudestaan tilajärjestelyjen osana. Ehjämuotoisissa vanhoissa näyttelysaleissa tiloihin sopivan ratkaisun löytäminen oli vaikeaa. Rakennuksessa on ns. kaksoislaattarakenteeseen perustuvat betonivälipohjat, joista osaksi löytyi tilaa kanaville ilman, että huonemuotoja jouduttiin oleellisesti muuttamaan.
Kaikki päätilojen vanhat valaisimet on kunnostettu. Muuten näyttelytilat on varustettu uusilla, vaihtelevia näyttelyvalaistuksia palvelevilla valaisinkiskoilla. Uusittujen yleisötilojen valaisimet on valittu vakiomallistoista. Auditorioon on suunniteltu eleettömät uudet kattovalaisimet.

Peruskorjaushankkeen osapuolet


Rakennuttaja:
Museovirasto, rakennushistorian osasto
rakennuspäällikkö Kari Nikkanen
arkkitehti Erkki Mäkiö

Käyttäjä:
Museovirasto, Suomen kansallismuseo
osastonjohtaja Ritva Wäre
yli-intendentti Pekka Sarvas

Isännöinti:
kiinteistöpäällikkö Anita Hyvärinen

Konsultit:
Rakennuttaminen / Engel rakennuttamispalvelut Oy
projektijohtaja Juha Lemström
projektipäällikkö Arto Palo
projektipäällikkö Tapio Jalo
projektipäällikkö Timo Väihinpää
valvoja Kimmo Almgren

Arkkitehtisuunnittelu:
Vilhelm Helander, Juha Leiviskä, arkkitehdit SAFA
arkkitehti, professori Vilhelm Helander
arkkitehti Tytti Valto

Rakennussuunnittelu:
Insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy

Pohjarakennesuunnittelu:
Geo Juva Oy

LVI ja sähkösuunnittelu:
Projectus Team Oy

Urakoitsijat:
1. vaiheen pääurakka / Polar - Rakennus Oy
2. vaiheen pääurakka / Työyhteenliittymä Museo
Julkisivutyöt / Rakennus Oy Paanurakenne
Vesijohtoliike Halmesvaara Oy
ST-ilmastointi Oy
TAP-Yhtiöt Oy
Atmostech Oy
Ilmakuva
llmakuva Kansallismuseorakennuksesta ennen peruskorjausta 1997.



remontti8

Kirkkosalin pinnat puhdistettiin harjaamalla ja kalkkimaalattiin.


remontti5

Tamminen pyöreä ikkuna on tehty uudestaan. Asennustyössä tekijä Harri Marjamaa.


remontti11

Museon tornin graniittijulkisivut puhdistettiin ja saumattiin.


remontti3

Tietokeskuksen ja seminaaritilan kattoon ruiskutettiin puuvillapohjainen akustointimassa.


remontti6

Kun näyttelytiloja korjattiin, avattiin uusia aukkoja ja muurattiin umpeen vanhoja.


remontti7

Kolmannen kerroksen uusittu näyttelyhalli.


remontti9

Tulevan kahvilan katto maalattiin öljymaalilla.


remontti10

Museon uusi auditorio on kalusteita vaille valmis.


remontti1

Pohjakerrokseen saatiin uusia yleisötiloja purkamalla vanhat tilat.


remontti2

Toisen kerroksen vanha parveke rakennettiin lämpimäksi näyttelykiertoon liittyväksi tilaksi.


remontti peruskivi1906

Kansallismuseon peruskivi muurattiin 18. kesäkuuta 1906. Tilaisuudessa puhui senaattori Leo Mechelin.Kuva: Museovirasto (1906)