Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Helmikuu 2004


Suonirauta Ilmajoelta


Suonirauta

Suonirauta koteloineen.
Kuvan suonirauta on peräisin Pohjanmaalta, Ilmajoelta. Pienessä, sileäksi kuluneessa kotelossaan rauta on kulkenut kätevästi mukana ja ollut suojassa. Kuvat: Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi)
Ilkeän näköinen pikku laite on suonirauta eli näppäri tai nälläri, jossa on vieterilaitteen avulla toimiva pientä kirvestä muistuttava terä. Laite kuului entisaikaan parantajien välineisiin. Sillä iskettiin suonta, eli valutettiin pahaa verta ulos.

Kuppaus ja suoneniskentä ovat vanhoja kansanparannusmuotoja. Hoito perustui käsitykseen, jonka mukaan tauti aiheutuu pahasta verestä, joka kuppaamalla tai suonta iskemällä poistettiin kehosta. Jos taudin katsottiin olevan pintaveressä, kupattiin, jos taas tauti oli syvemmällä, iskettiin suonta. Myös iilimatoja on käytetty pahan veren poistamiseen. Suoneniskentä on auttanut mm. verenpaineen hoidossa, sydäntaudeissa, keuhko- ja vesipöhön hoidossa sekä halvauksissa.

Kuppareita oli lähes joka kylässä, suoneniskijöitä oli paljon vähemmän. Kupparit olivat yleensä naisia, suoneniskijöinä puolestaan oli enemmän miehiä. Kaupungeissa parturit hallitsivat suoneniskentätaidon ja sitä vaadittiin myös papeilta ja lukkareilta.

Suomessa kuppaus on ollut suoneniskentää suositumpi hoitomuoto, ehkä siksi, että se liittyy saunomiseen. Suoneniskentään ei tarvittu saunaa, vaan toimenpide voitiin tehdä vaikka tuvassa. Suoniraudalla iskettiin kipeän paikan lähellä oleviin laskimoihin haava. Tavallisesti suonta iskettiin kyynärtaipeen laskimosta. Veri koottiin mitta-astiaan. Tavallisesti laskettiin 0,25-0,5 litraa verta. Suoneniskentää harjoitettiin kuppausta harvemmin, vain muutaman kerran vuodessa.

Kansan keskuudessa liikkui myös suoneniskentäoppaita. Niissä kerrottiin kohdat, joista verta on laskettava eri sairauksissa sekä esimerkiksi sopiva ajankohta suoneniskennälle. Näiden oppaiden historia on pitkä: jo lääketieteen isä Hippokrates julkaisi sellaisen noin 300 eKr.

Suoneniskentä oli hyväksytty hoitomuoto myös virallisen lääketieteen puolella. Elias Lönnrot mainitsee sen omassa lääkärikirjassaan Suomalaisen Talonpojan kotilääkäri (1856) kehottaen kuitenkin harkitsemaan asiaa tarkkaan: "… ilman suurempaa tarwetta on suonenlyönti wahingollinen, moneltaki enne aikaansa terweyden turmeleva ja iän lyhentäwä. Ei siis pitäisi kenenkään itseänsä siihen kewiämielisesti totuttamaan."

Esine ei ole esillä näyttelyssä.

Pirkko Madetoja