Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Heinäkuu 2005


Sirppi Ähtävältä


Sirppi

Sirppin kädensija
Kuvat: Markku Haverinen, Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi)
Sirpin on tehnyt Johan Stubb (1838-1911) kotipitäjässään Etelä-Pohjanmaan Ähtävällä (ruots. Esse). 

Talollisen poika meni nuorena sepän oppiin, koska vanhin veli oli perinyt kotitilan.  Sen jälkeen hän oli renkinä sukulaistalossa. 1860-luvulla huonot vuodet koettelivat seutua niin, että Johan Stubb päätti lähteä Etelä-Suomeen työnhakuun vuonna 1864, jo ennen varsinaisia nälkävuosia 1867-68.

Rakenteilla oleva rautatie houkutteli nuoren sepän Riihimäelle, josta hän löysi asunnonkin. Silloin hän pyysi kotipitäjään jääneen vaimonsa Annan luokseen heidän kahden pienen lapsensa kanssa. Anna Stubb teki tuon 500 kilometrin matkan jalan, lastenvaunuja työntäen ja perintölehmää köydestä taluttaen. Sirppi oli tietysti mukana. 
Matkan kestosta ei ole tarkkaa tietoa, mutta heidän perille päästessään lumi oli tullut maahan, lehmä oli pitänyt myydä ja lastenvaunut vaihtaa vesikelkkaan. 

Johan Stubb oli ensin töissä ratatyömailla ja sai sitten vakituisen työpaikan Riihimäen veturivarikolta seppänä ja myöhemmin asentajana. Vuonna 1880 hänet nimitettiin Riihimäen aseman ensimmäiseksi vaununtarkastajaksi, ja hän oli elämänsä loppuvuosina arvossapidetty henkilö sekä Riihimäellä että entisellä kotiseudullaan, jossa hänen oli tapana käydä usein. 

Johan ja Anna Stubbin perhe oli suuri: heidän lapsistaan kymmenen jäi eloon. Heillä oli Riihimäen talonsa yhteydessä navetta emännän kahdelle lehmälle ja muille kotieläimille. Isännän aikoinaan valmistamalle sirpille oli siis jatkuvasti käyttöä.

Sirppi on kaunis ja hyväkuntoinen, tyypiltään läntinen eli lounaissuomalainen sirppi. Tyyppiä kutsutaan myös pivosirpiksi, ja se on levinnyt Suomeen lounaasta niin että 1700-luvulla sen levinneisyysalue käsitti vain läntisen Varsinais-Suomen ja osia Satakunnasta. 1800-luvun lopulla sirppityypin itäraja noudatteli varsin yleistä Länsi- ja Itä-Suomen kulttuuri-ilmiöiden rajaa kaakosta luoteeseen, Kymenlaaksosta Keski-Pohjanmaalle, eli se on vallannut alaa itäsuomalaiselta kaarevateräiseltä sirpiltä. 

Sirpin terä on kiinnitetty kädensijan yläpäähän vahvalla niittinaulalla ja noin 8 cm sitä alempana teräosan alapäässä oleva koukkumainen kynsi on kiilattu rautanaulalla kädensijassa olevaan reikään. Terässä on stanssattua koristelua ja kädensijan yläosassa leikkauskoristelua. Kädensijan alapäähän, jossa on tyypillinen koukkumainen laajentuma, Johan Stubb on kaivertanut myös puumerkkinsä.

Sirppi on saatu Kansallismuseoon lahjoituksena vuonna 2005. Pahoittelemme aiemmassa tekstissä ollutta virhettä.
Esine ei ole esillä näyttelyssä.

Antti Metsänkylä

Kirjallisuutta:
- Ilmar Talve, Suomen kulttuurirajoista ja -alueista. 1. painos: Suomalainen Tiedeakatemia. Esitelmät ja pöytäkirjat. Helsinki 1971. 2. painos: Turun Yliopiston Kansatieteen laitoksen Toimituksia 3, Turku 1976.
- Kustaa Vilkuna, Sirpit. Teoksessa: Suomen kansankulttuurin kartasto 1. Toimittanut Toivo Vuorela. Helsinki 1976.
- Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri. Porvoo 1975.