Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Elokuu 2006


Linnunkuvat eli kaaveet

Ahvenanmaalta, Muoniosta ja Pyhämaalta


Linnunkuvia eli kaaveita
Täytetty koskelo Vårdöstä Ahvenanmaalta on todella huonokuntoinen ja lienee ollut sellainen jo tullessaan museon kokoelmiin vuonna 1897. Sellaisena se vastaa siis sitä saaristolaista käsitystä, että tyhmän koskelon sai narratuksi vaikka minkälaisella kuvatuksella. (keskellä vasemmalla) 

Muoniosta vuonna 1929 saatu puinen musta linnunkuva, istumalintu, esittänee meriteertä eli mustalintua. (keskellä oikealla)

Puinen allin kuva Inkoosta liittyy tämän pohjoisen järvilinnun runsaaseen muuttoaikaiseen pyyntiin merensaaristossa. Museoon alli on saatu vuonna 1931. (takana)

Sinisorsan kuva on valmistettu korkista ja pyritty maalaamaan aidon näköiseksi. Sen on kokoelmiin tuonut 1970-luvulla museon tutkija, joka oli löytänyt sen vanhalta varatuomarilta ostamansa asunnon vinttikomerosta Helsingin Kruununhaasta. (etummaisena)

Linnunkuva
Täytetty pilkkasiipi lautaan kiinnitettynä ja ankkurikivellä varustettuna, Pyhämaa.
Kuvat: Markku Haverinen, Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi)
Vesilintujen pyynti niinsanotusti kuvilta on ollut yleinen ja ilmeisesti melkoisen vanha menetelmä. Merensaaristossa ja joillakin Pohjois-Suomen suurilla järvillä on pyydetty vesilintuja käyttäen kuvia eli kaaveita, tavan oletetaan olevan peräisin ainakin 1500-luvulta. Metsissä puolestaan ammuttiin teeriä kuvilta, mutta se lienee Suomessa huomattavasti myöhempää perua. Varhaisimmat tiedot siitä ovat 1800-luvulla, mutta esimerkiksi Baltiassa teeriä tiedetään ammutun kuvilta jo 1600-luvulla.

Houkutuslintu- tai -eläinmenetelmän arvellaan kehittyneen alun perin elävien eläinten käytöstä. Lapissa esimerkiksi tiedetään pyydetyn poroja niin, että metsästäjä on sitonut vaatimen kiinni puuhun ja jäänyt sitten itse väijyksiin odottamaan hirvaan tuloa. Suomensukuisista kansoista menetelmää ovat käyttäneet esimerkiksi ostjakit, jotka antoivat kasvattamiensa kesyjen hanhien houkutella luokseen yli muuttavia villihanhia.

Ensimmäiset itse tehdyt houkutuslinnut ovat luultavasti olleet heinillä täytettyjä vesilintuja, joilla on houkuteltu niiden lajikumppaneita pyyntietäisyydelle. Ne on ankkuroitu veteen laudankappaleeseen kiinnitettyinä. Lintuja myös valmistettiin eri materiaaleista, puusta, korkista, pellistä (teeriä myös kankaasta). Kuvien käyttäminen kehittyi aikojen kuluessa hyvin monimuotoiseksi. Kokeneilla vesilintujen pyytäjillä oli kullekin lajille niiden käyttäytymiseen perustuvat niksit, joiden mukaan kuvien käyttötapa määräytyi.

Vaikuttavia tekijöitä olivat ajankohta, säätila, tuulen suunta, pyyntipaikka jne. Kuvien ulkonäkö, lukumäärä ja asettelu olivat myös kutakin lajia varten omanlaisensa. Allia ja telkkää varten oli oltava hyvin "näköiset" kuvat, kun taas pilkkasiipi eli vartti ei ollut niin tarkka - saaristolaiset sanoivat, että pilkkasiipi laskeutuu vaikka vanhalle kalossille. Myös tukkakoskelon huijaamiseen riitti hyvinkin tökerö kuvatus.

Vesilintujen pyynti on ollut varsinkin merensaaristossa paikoin melkoisen tärkeä sivuelinkeino. Osa saaliista syötiin tuoreeltaan, mutta suurin osa suolattiin. Jos saalis oli hyvä, siitä riitti sekä myyntiin että omaan ruokavarastoon. Käsitykset eri vesilintujen ominaisuuksista riistalintuina ovat aikojen kuluessa vaihdelleet, samoin lakien ja asetusten niiden pyynnistä antamat määräykset, joita myös on melkoisesti rikottu.

Kansallismuseon kansatieteellisissä kokoelmissa on useita erilaisia houkutuslintuja eri puolilta maata. Esittelemme tässä muutaman vesilinnun kuvan.

Esineet eivät ole esillä näyttelyssä.

Antti Metsänkylä