Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Toukokuu 2006


Urkuharmoni Vihtori Sillanpään tehtaasta Lapualta


Urkuharmoni
Vihtori Sillanpään urkutehtaan harmoni nro 8 on viisioktaavinen. Siinä on 5+5 äänikertaa, tuplaaja, 4 sävyä ja jalkapaisuttimet. Kuvat: Markku Haverinen, Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi). Esine ei ole esillä näyttelyssä.
Urkuharmoni lähikuva
Lähikuva urhuharmonin koskettimistosta.

Urkuharmonin kauppakirja
Alkuperäinen kauppakirja on vuodelta 1927.


Perimätiedon mukaan soitin oli tarkoitettu jonkin koulun tai kirkon soittimeksi, mutta tämän kaupan peruunnuttua Mikko Tervalalle, vanhan seinäjokelaisen körttisuvun jäsenelle, tarjoutui mahdollisuus harmonin ostamiseen. 

Harmonikaupan vaihtoehtona oli lehmän ostaminen taloon, mutta lopulta soittaminen vei voiton ja harmonikaupat tehtiin. Mikko Tervala säesti harmonilla Seinäjoen kirkkokuoroa ja veisuuseuroja.
1800-luvun jälkipuoliskolla urkuharmonit ja niiden valmistus yleistyivät Suomessa nopeasti. Harmonien pieni koko, helppo soitettavuus, monipuoliset käyttömahdollisuudet ja edullinen hinta tekivät niistä suositun soittimen pieniin kirkkoihin, kouluihin ja erilaisiin kokoontumistiloihin. Kodeissa harmoni usein korvasi kalliimman pianon.

Vuonna 1890 Suomen Teollisuuslehti totesi harmonimestareita tavattavan jo lähes kaikkialla ja innostuksen harmoneiden valmistukseen levinneen erityisesti Pohjanmaan maaseudulla. Esimerkiksi Lapualla toimi 1890-luvulla peräti viisi harmonitehdasta. Sanomia Turusta kirjoitti puolestaan vuonna 1888 harmoneiden yleistymisestä kirkoissa. Tuolloin Suomessa oli "kaikkiansa 540 kirkkoa, joista 188:sta löytyy urut ja 22:sta urkuharmoniot. 330 kirkkoa on soittoa vailla". Harmonin monipuolisuudesta kertoo se, että 1800-luvun lopulla pienikokoinen kotiharmoni omaksuttiin Pohjanmaalla myös kansansoittimeksi ja pelimanniyhtyeiden instrumentiksi.

Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluva urkuharmoni on Vihtori Sillanpään urkutehtaan tuotantoa. Vihtori (Viktor) Sillanpää syntyi Lapualla vuonna 1871 torpparinpoika Elias Sillanpään ja tämän vaimon, Marian, ensimmäisenä lapsena. Isä Elias tunnettiin taitavana kello- ja puuseppänä sekä vaskenvalajana. Vihtorin syntymän aikoihin häntä pyydettiin valamaan ensimmäiset kielilevyt ja valmistamaan kielet lapualaisen Juha Saarimaan valmistamaan harmoniin. Tästä käynnistyi tuotanto, joka vuonna 1875 johti Elias Sillanpään oman urkuharmonitehtaan perustamiseen Lapuan Ylisaareen.

Vuonna 1884 Elias Sillanpää sai Vaasan läänin kuvernöörin välityksellä 400 markan apurahan, jonka turvin hän saattoi puolen vuoden ajan hankkia lisäoppia Erkki Mäkisen urkuharmonitehtaassa Sortavalassa. Elias Sillanpään amerikkalaisen mallin mukaan valmistetut urkuharmonit keräsivät tämän jälkeen palkintoja useissa eri yhteyksissä.

Vihtori kasvoi isänsä soitinyrityksen vaikutuspiirissä. Hän toimi pikkupojasta lähtien isänsä apuna ja rakensi ensimmäisen oman urkuharmoninsa 11-vuotiaana. Vihtorista tuli musiikin monitaitaja: soitinten rakentaja ja suunnittelija, soittaja ja kuoronjohtaja.

Vuonna 1892 Vihtori avioitui nahkurintytär Maria Alina Enokintytär Areniuksen kanssa. Oman urkuharmonitehtaan perustaminen tuli ajankohtaiseksi vuonna 1894. Vihtori Sillanpäälle oli ominaista, että hän kiinnitti erityistä huomiota ei vain urkuharmoneiden tekniikkaan vaan myös niiden ulkonäköön. Hänen valmistamansa harmonit kehittyivät "soiviksi huonekaluiksi".

Oman tehtaan tuotanto jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun Vihtori siirtyi niinikään Lapualla toimineen Jaakko Hissan soitintehtaan työnjohtajaksi ja pääsuunnittelijaksi. Sillanpää toimi Hissan palveluksessa aina 1910-luvun puoliväliin asti, jolloin hän osti soitintehtaan työkaluineen, koneineen ja varastoineen omiin nimiinsä.

Sillanpään johdolla soitintehtaan toiminta ehti jatkua näissä tiloissa vain muutaman vuoden, kun kesäkuun 27. päivänä vuonna 1917 tulipalo tuhosi tehdasrakennukset. Soitinten valmistus jatkui tämän jälkeen pienimuotoisena Sillanpään kotona, mutta 1920-luvulla työntekijöiden määrä oli kasvanut jo 15:een.

Vihtori Sillanpään elämä päättyi dramaattisesti 8.8.1928 Kauhavalla, hänen johtaessaan Lapuan Orkesteria. Lapuan Sanomat kertoi tapahtumasta: "Viimeisen ohjelmanumeron aikana, kuusi tahtia ennen Sousan "Tähtilipun marssin" päättymistä jäivät Sillanpään kädet yläasentoon, orkesteri jatkoi päätökseen asti johtajansa kuollessa sydänhalvaukseen edessä soittaneen sellistin syliin."

Raila Kataja

Lisätietoa harmoneista:
- Matti Piuhola: Harmooni oli lapualainen jo 1870-luvulla. Kansanmusiikki 4/1985.
- Arthur W.J.G. Ord-Hume: Harmonium. The history of the reed organ and its makers. London, 1989.