Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Syyskuu 2007


Kaurikotiloita ja kyynpäitä - setolkka Lapualta ja suitset Alahärmästä


Setolkka
Setolkka Lapualta. Kuvat: Markku Haverinen, Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi).
Esine ei ole esillä näyttelyssä.
Suitset
Suitset Alahärmästä.
Esine ei ole esillä näyttelyssä.
Suitset
Suitset Alahärmästä. Esine ei ole esillä näyttelyssä.

Kyynpää
Kaurikotiloita, joissa ei ollut reikää kiinnitystä varten, käytettiin taioissa. Liperi.
Tuskin mikään muu eläin on kiehtonut kansan mielikuvitusta siten kuin käärme. Erityinen voima oli käärmeenpäällä, joka oli leikattu keväällä ennen Jyrin päivää tapetusta käärmeestä.

Suomessa on kyynpäiksi ja käärmeen pääluiksi kutsuttu myös valkoisia kaurikotiloita, jotka muistuttavat kuivunutta käärmeenpäätä. Vastaavanlainen nimitys tunnetaan suomalais-ugrilaisissa ja turkkilaisissa kielissä sekä venäjän kielessä. Pääasiassa Intian valtamerestä Malediivien saariryhmän alueelta saatuja posliinikotiloihin kuuluvan kaurikotiloiden kuoria on käytetty maksuvälineinä, mutta myös koruina ja amuletteina. Kauri (< muin.intia) tunnettiin maksuvälineenä jo 1500 eKr. Kiinassa, missä eräät varhaisimmista metallirahoista olivat itse asiassa kaurikotilon pronssisia jäljitelmiä.

Kiinankielen kuvakirjoituksessa käytetään kaurikotiloon perustuvaa piktogrammia useissa rahaan, omaisuuteen ja maksamiseen liittyvissä sanoissa. Merkitys näkyy myös kaurikotilon päätyypin tieteellisessä nimessä Cypraea moneta. Aasiassa ja Siperiassa kaurikotiloita on käytetty maksuvälineinä pitkään. Kaurista tuli yleinen maksuväline Etu- ja Taka-Intiassa sekä eräissä Afrikan maissa, missä sitä käytettiin pikkurahana 1900-luvun alkuun asti.

Etelä- ja Itä-Euroopasta aina Tiibettiin ja Intiaan asti ovat kaurikotilot olleet naisten koristeita. Vaikka kaurikotiloita on käytetty pääasiassa Aasiassa ja Afrikassa, niitä tuotiin jo esihistoriallisella ajalla jonkin verran myös Eurooppaan. Keski- ja Pohjois-Venäjältä kaurikotiloita tunnetaan pronssi- ja rautakauden löydöistä, Baltian itäosista 600-luvulta rautakauden haudoista. Vilkkaat kauppayhteydet Kaman - Okan alueelle nuoremmalla kansainvaellus- ja viikinkiajalla ovat tuoneet kaurikotiloita myös Suomeen. Vöyrin, Hollolan ja Janakkalan 600 -1000-lukujen vaiheilta peräisin oleviin kätkölöytöihin sisältyy yksittäisiä kaurikotiloita. Karjalan kannakselta Sakkolan Lapinlahdelta löytyneen ristiretkiaikaan ajoittuvan haudan vainajalla oli ohimorenkaiden lisäksi kaurikotiloista ja pronssikierukoista tehty kaulakoriste.

Virolaisten ja inkeriläisnaisten koruissa ja asusteissa kaurikotilot ovat olleet suosittuja 1200-luvulta aina 1800-luvulle saakka. Marien (tseremissien),  mordvalaisten ja tsuvassien asusteissa ne ovat olleet metallirahojen korvikkeina. Vielä 1800-luvulla venäläiset kauppiaat vaihtoivat marien kanssa arvoturkiksia "käärmeenpäihin". Vaikka naiset haudattiin koristeineen, oli niistä ratkottava kuitenkin pois kaurikotilot, jottei maa sikiäisi käärmeitä. Amuletteina kaulassa kannetut kaurikotilot suojelivat pahalta silmältä.

Kaurikotilot ovat olleet erityisesti hevosvaljaitten koristeita Etu-Aasiassa, Intiassa ja Länsi-Afrikassa. Siellä missä vetojuhtina ja ratsuina on käytetty aaseja, norsuja tai kameleita, on myös niiden valjaat ja suitset koristettu kaurikotiloin. Norjassa, Saksassa, Tirolissa ja Unkarissa kuuluivat kaurit 1700-1800-luvuilla hevosten suitsikoristeisiin. Myös Euroopassa kaurikotilo on samaistettu käärmeenpäähään, joka sisälsi erityistä voimaa, toi varakkuutta ja onnea sekä suojeli pahalta.

Suomen museoiden kokoelmissa on kaurikotiloin koristettuja valjaitten osia ja suitsia 1800-luvulta pääasiassa Pohjanmaalta ja eräistä Satakunnan pitäjistä. Pohjois-Savossa, Pohjois- ja Etelä-Karjalassa sekä Inkerissä käärmeen pääluiksi ja kyynpäiksi kutsutuilla kaurikotiloilla oli samanlainen parantava ja suojeleva voima kuin oikeilla käärmeenpäillä. Kun niitä kiinnitettiin suitsiin, ei hevoseen tarttunut päätauti. Sellaisia "koteloisia", joita ei voinut ompelemalla kiinnittää, käytettiin tempuissa eli taioissa.

Pirkko Sihvo

Kirjallisuutta:
Kivikoski, Ella 1962. Kaurisimpukoita Suomen rautakauden löydöissä. Virittäjä 3/1962.
Lehtinen, Ildikó 1994. Tscheremissischer Schmuck. Suomalais-Ugrilainen Seura, Museovirasto. Helsinki.
Schilder, Maria 1952. Die Kaurischnecke. Die Neue Brehm-Bücherei. Das Leben der Tiere und Pflanzen in Einzeldarstellungen. Heft 46. Leipzig.
Sihvo, Pirkko 1985. Mull on kourat kontiolta. Loitsuja ja taikoja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Ks. myös
Talvio, Tuukka. Karja, kulta, paperi ja bitit: maksuvälineiden historiaa. Suomen Pankin rahamuseon Studia Generalia -yleisöluentosarja 12.10.2004. http://www.rahamuseo.fi