Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Heinäkuu 2007


Taalalaismaalareiden kurpitsakoristellut kaapit


Kirjakaappi
Rättvikin kurpitsamaalaukselle ominaiset värit olivat ruskean eri sävyt, musta ja valkoinen. Massatuotannon myötä maalaustapa kehittyi 1800-luvulla yhä kaavamaisemmaksi.
Kirjakaapin kerrottiin olevan kiertelevän taalalaisen valmistama vuonna 1814. Talollinen Göran Ericsson oli säilyttänyt sitä isoisänsä ajoista saakka Eckerön Storbyssä Ahvenanmaalla.
Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi)

Kurpitsamaalaus
Valtava kurpitsa edustaa taalalaismaalarin käsitystä Matteuksen evankeliumin 20. luvun viinitarhan rehevyydestä. Winter Carl Hanssonin maalaus vuodelta 1797 Zorn-museossa Morassa Ruotsissa.
Kuva teoksesta Svante Svärdström 1975. Dalmålningar i urval. Stockholm.
Taalainmaalla Ruotsissa kehittyi 1700-luvun puolivälistä lähtien koristemaalaustapa, joka liittyi huonekalujen valmistukseen. Kaappien, lippaiden ja arkkujen runsaassa maalauskoristelussa erityisen suosittu motiivi oli kukkauurna. Taalalaiskaappien koristelu muuttui 1780-luvulta lähtien yhä tyylitellymmäksi. Se kehittyi moni-ilmeiseksi ja muotorikkaaksi Leksandin, Hedemoran ja Liman pitäjissä, mutta etenkin Rättvikissä, missä kaappien ammattimainen valmistus työllisti sekä käsityöläisiä ja maalareita.

Kiertelevien myyjien ja maalareiden välityksellä taalalaistuotteet levisivät Keski-Ruotsin lisäksi maan eteläosiin, Norjaan ja aina Suomeen saakka. Ahvenanmaalla ja Pohjanmaalla muistettiin värikkäiden kukkamaalausten olleen osaksi kiertelevien taalalaisten työtä.

Nk. Rättvik -tyylin tunnukseksi muodostui kukkauurna nimeltä 'kurbits', kurpitsa. Taalalaiskaappien ovipeileissä siitä kasvoi symmetrisesti kohoavia tyyliteltyjä lehtiä ja kukkia. Tätä vuoden 1790 tienoilla muotoutunutta seinämaalausten ja huonekalujen tyyliä on kutsuttu nimellä 'kurbitsmålning', kurpitsamaalaus. Nimitys juontuu 1700-luvun ruotsinkielisessä raamatunkäännöksessä käytetystä kasvia kuvaavasta sanasta Vanhan Testamentin Joonan kirjan 4. luvussa:
6. Men Herren Gud förskaffade en kurbits, den wäxte öfwer Jona, at hon skulle skydda öfwer hans hufvud, och wederqwicta honom i hans wedermöda. Och Jona gladdes fast öfwer den kurbitsen.
7. Men Gud förskaffade en mask om morgonen, då morgonrodnen upgick; han åt kurbitsen, så at hon förtorkades.

Suomenkielisessä 1700-luvun käännöksessä kasvia on yksinkertaisesti nimitetty pensaaksi:
6. Mutta Herra Jumala toimitti yhden pensaan, joka kasvoi Jonan ylitse, että se olis hänen päänsä varjonnut, ja virvoittanut häntä hänen vaivassansa; ja Jona riemuitsi pensaasta suurella ilolla.
7. Mutta Herra toimitti madon huomeneltain, kuin aamurusko koitti, joka söi sitä pensasta, että se kuivettui.

Vuoden 1917 virallisessa ruotsinkielisessä käännöksessä samoin kuin suomenkielisessä vuoden 1933 käännöksessä on sana korvattu alkukieltä ilmeisesti paremmin vastaavalla nimellä 'ricinbusken', risiinikasvi.

Taalainmaan värikkäissä seinämaalauksissa Raamatun henkilöt ja Ruotsin kuninkaat vaeltavat kurpitsojen kukkien ja hedelmien suojissa. Profeetta Joona on kuulunut suosikkihahmoihin kuningas Salomonin, Karl Johanin ja Napoleonin lailla.

Suomen kansallismuseon kokoelmissa on neljä kurpitsamaalauksin koristettua kaappia: Rättvik -tyylin korkea astiakaappi vuodelta 1801 Ahvenanmaalta ja vuodelta 1813 Houtskarista, seinälle ripustettavat pienet kirjakaapit Eckeröstä ja Vihdistä. Vihtiläisen kirjakaapin muistettiin olevan kuljeksivan taalalaisen koristama. Esineet eivät ole esillä näyttelyssä.

Pirkko Sihvo

Kirjallisuutta:
- Ekström, Kjell 1989. Klockor på locket. Folkligt möbelmåleri på Åland. - Föreningen Ålands Vänner. Skriftserien ÅLAND nr 15. Mariehamn.
- Fredlund, Jane 1977. Allmogemöbler. Västerås.
- Svärdström, Svante 1975. Dalmålningar i urval. Stockholm.