Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Joulukuu 2008


Kirjoituskoneet Underwood ja Remington 1920-luvulta


Underwood kirjoituskone
Helsingin Korppi-apteekissa käytössä ollut Underwood 4C vuodelta 1926. Kuva: Risto Hakomäki, Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi)
Remington kirjoituskone
W.G. Palmqvistin arkkitehtitoimistolle kuulunut Remington vuodelta 1929. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto
Remington pöydällä
Remington-konetta käytettiin W.G. Palmqvistin toimistossa tällä pöydällä. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto
Kirjoituskoneen varhaisvaiheet ovat pitkät ja vaivalloiset. Niiden katsotaan alkaneen vuodesta 1714, jolloin englantilainen Henry Mill sai patentin laitteelleen, jolla voi kirjoittaa kirjaimia peräkkäin ja teksti näytti painetulta. Varsinaisen läpimurron kirjoituskone teki vasta 1870-luvulla, jolloin Yhdysvalloissa aloitettiin sen teollinen valmistus.

Alkuaikojen kirjoituskoneissa oli hyvinkin erilaisia toimintaperiaatteita, mutta vähitellen tekniseksi perusratkaisuksi vakiintui pyorivä vaakasuora tela, jonka ympärille paperi kierrettiin ja varsien päässä olevat kirjasimet, joita jokaista liikuteltiin omalla kirjainnäppäimellään.

Ensimmäisen kirjoituskoneen Suomeen - Remington-merkkisen - hankki eräs jyväskyläläinen kauppias vuonna 1876. Koneet yleistyivät hyvin hitaasti, mutta esim. Stockmannin tavaratalon mainitaan myyneen niitä 1890-luvulla. Konttorikoneliikkeen vuonna 1887 perustanut kreivi Carl Robert Mannerheim aloitti samalla vuosikymmenellä kirjoituskoneiden maahantuonnin. Alkuvuosina hänen liikkeensä myi kuitenkin enemmän konttoritarvikkeita kuin -koneita, ja lisäksi mm. viinejä. Vuodelta 1903 on tieto, että liike sai myydyksi kymmenen kirjoituskonetta.

Vuonna 1927 John B. Sarlin kuvasi tilannetta seuraavasti: "Tietoisuus siitä, että on välttämätöntä konttoreissa mahdollisimman paljon korvata ikivanha työväline, kynä, uudemmilla apuneuvoilla, on vasta kahtena viime vuosikymmenenä herännyt huomattavammin ja nyt on jo vallan tavallista, että pienenpuoleisenkin liikkeen omistajalla on jo teräsapulainen pöydällään."

1930-luvun kuluessa kirjoituskoneiden määrä ja merkkivalikoima kasvoivat ja alan liikkeitä toimi maassa lukuisia. Koneita tuotiin ainakin Yhdysvalloista, Englannista, Saksasta ja Ruotsista. Vuosikymmenen alussa koneita arvioitiin olevan noin 20 000. Vuoteen 1967 määrä kasvoi 250 000:een.

Mekaanisten koneiden rinnalle ilmestyivät vähitellen sähköiset 1930-luvun toiselta puoliskolta alkaen. Niiden suosio alkoi lisääntyä 1960-luvulla, jolloin myydyistä uusista koneista melkein kolmasosa oli sähkökoneita.

Sähkökoneiden yleistyttyä tekniikka alkoi muutenkin kehittyä. Kirjasinvarsikoneiden rinnalle tulivat kirjasinkehäkoneet, joissa tela pysyi paikallaan ja liikkuva kirjasinkehä (pallo tai kiekko) korvasi varrelliset kirjasimet. Vuonna 1973 myyntiin tulivat ensimmäiset korjausnahalla varustetut koneet, joilla lyöntivirheet pystyi korjaamaan helposti näppäintä painamalla. Seuraavassa vaiheessa markkinoille tuli elektronisia koneita, joissa oli jo näyttöruutu ja korjausmuisti. 1980-luvulta alkaen PC-tyyppiset tietokoneet alkoivat vähitellen syrjäyttää kirjoituskoneita, ja ovat tälle vuosituhannelle tultaessa tehneet sen lähes kokonaan.

Kuukauden esineinä esitellään kaksi mekaanista kirjoituskonetta Kansallismuseon kokoelmista, englantilainen Underwood 4C vuodelta 1926 ja amerikkalainen Remington 92 vuodelta 1929.
Underwood on ollut käytössä Korppi-apteekissa Helsingin Etelä-Esplanadilla v. 1926-1990, Remington W. G Palmqvistin arkkitehtitoimistossa Munkkiniemessä vuodesta 1929.  
Esineet eivät ole esillä näyttelyssä.

Antti Metsänkylä

Kirjoituskoneista:
- Raimo Harlio - Gennaro di Napoli - Pirjo Santonen: Kiehtovat wanhat kirjoituskoneet. The Fascinating Old Typewriters. Die Faszinierenden alten Schreibmaschinen. Kokkola 2000.