Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Elokuu 2009


Jumalanäidin ikoni Venäjältä 1870-luvulta


Ikoni
Venäläinen jumalanäidin ikoni. Kuva: Museovirasto. (Klikkaa kuvat suuremmiksi).
Ikoni
Venäläinen jumalanäidin ikoni hopeisen riisan kanssa.
Kuva: Museovirasto. (Klikkaa kuvat suuremmiksi).

Sissian Jumalanäiti - vai pelkkä Rafael-kopio?


Länsimainen maalaustaide on satunnaisesti vaikuttanut hyvinkin leimaa-antavasti ikonitaiteeseen. Merkittävimmät ja korkeatasoisimmat esimerkit tästä lienevät 1600-luvulla Venäjällä toimineen Simon Ušakovin tuotanto ja 1500-1700-luvuilla kukoistanut nk. kreetalainen koulukunta. Kreetalainen koulukunta on yhteisnimitys noin sadan ikonimaalarin tyylille, jotka tosin eivät toimineet ainoastaan Kreetalla vaan koko Venetsian tasavallan - johon Kreetakin tuolloin kuului - alueella, ts. Adrianmeren itärannikolla, Joonianmeren saarilla, Kyproksella samoin kuin Manner-Kreikassa ja eteläisellä Balkanilla, Etelä-Italiassa ja Sisiliassa ja myös itse Venetsiassa ja Roomassa.

Oheinen venäläinen ikoni on esimerkki kolmannesta vaikutteiden välittymistavasta, 1800-luvun akateemisen taiteen innoittamana omaksutuista länsimaisista vaikutteista. Ikoni ei edusta mitään varsinaista perinteistä ikonityyppiä, sillä kyse on Rafaelin vuonna 1514 maalaaman Madonna della sedian (Madonna della seggiola) kopiosta tai uustulkinnasta "ikonimaiseen" tyyliin. Rafaelin suosituimpiin kuuluva maalaus on Pitti-palatsin museossa Firenzessä. Todettakoon ohimennen, että samaa maalausta ovat käyttäneet hyväkseen myös länsimaiset taiteilijat kuten esimerkiksi nuori Nicolas Poussin, joka on hyödyntänyt samaa Rafaelin maalausta yhdessä Pyhää perhettä esittävässä maalauksessaan.

Madonna della sedia on toiminut mallina myös yhdelle oikealle ikonityypille, melko harvinaiselle ja lähinnä Kreikassa 1700-1800-luvuilla tavattavalle Sissian Jumalanäidille (Panagia Sissiotissa).

Sissian Jumalanäidin prototyyppi on Kreetalla työskennelleen Stephanos Tzankarolan vuonna 1700 maalaama ikoni. Tzankarolan (toimi 1680-1710) suku oli kotoisin Venetsiasta ja muuttanut Kreetalle oletettavasti 1500-luvulla. Pappiskoulutuksen saaneen Tzankarolan maalaamia ikoneja tunnetaan noin 20 kappaletta, ja hänen italialaiset sukujuurensa selittänevät osaltaan Rafaelin löytymistä ikonin esikuvaksi.

Useille Jumalanäidin ikoneille tyypilliseen tapaan on Sissian Jumalanäidin ikonityyppi - tunnetusta historiallisesta alkuperästä huolimatta - sulautunut evankelista Luukkaan legendaariseen toimintaan ikonimaalarina: Luukas, joka oli siviiliammatiltaan lääkäri, on perimätiedon mukaan myös maalannut ensimmäiset Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävät ikonit.

Oheisessa venäläisessä ikonissa on istuvan Marian takakenoinen asento sama kuin Rafaelin maalauksessa, jossa se seuraa maalauksen pyöreää muotoa. Samaten tuoli ja oikealla olevan Johannes Edelläkävijän (Johannes Kastajan) paikka ja käsien asento vastaavat alkukuvaa. Sen sijaan vasemmalla oleva Joosef on lisätty ikoniin samalla kun Johanneksesta on tehty ikonissa tunnistettavampi aikuinen mies - Rafaelin maalauksen puttomainen pikkupoika-Johannes ei kuulu ikonien kuvakieleen.

Ikonin hopeisessa riisassa on moskovalaisen kultasepän P. A. Ovtšinnikovin Pietarin haaraliikkeen (perustettu 1873) leima, joten ikoni on maalattu aikaisintaan 1870-luvulla. Jos siis oheisen ikonin haluaisi yhdistää johonkin olemassa olevaan ikonityyppiin, kyseeseen tulisi lähinnä Sissian Jumalanäiti. Koska ikoni kuitenkin on huomattavan myöhäinen ja kreetalaisen koulukunnan vaikutusalueen ulkopuolella syntynyt, on se "vain" Rafaelin maalauksen ikonimaiseen tyyliin tehty sovellus. Tullilaitoksen kokoelmaan kuuluvan ikonin alkuperä on tuntematon.

Esine ei ole esillä.

Jouni Kuurne