Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Maaliskuu 2009


Kylänkapulat Vähäkyröstä vuodelta 1724 ja 1810


Kylänkapulat
Vähänkyrön Merikaarron kylänkapulat. Pienempi on vuodelta 1724, suurempi vuodelta 1810.
Kuvat: Sakari Kiuru, Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi)
Kylänkapulat
Vähänkyrön Merikaarron kylänkapulat. Pienempi on vuodelta 1724, suurempi vuodelta 1810. Nahkaremmistä kapula voitiin ripustaa tuvan seinälle. Merikaarron kylänkapulat ovat kauttaaltaan puumerkkien peitossa. Ne muistuttivat siitä, että kapulan tuli kiertää kaikissa kylän taloissa. Esineet eivät ole esillä näyttelyssä. Kuvat: Sakari Kiuru, Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi).
Kylänkapulat kuuluivat pohjalaiselle kyläyhteisölle tunnusomaiseen, kylän hallintoon perustuneeseen oltermannilaitokseen. Tämä yhteistoimintajärjestelmä jatkui osin 1900-luvulle asti.

Oltermannihallinnossa kussakin kylässä toimi erityinen kylänjohtaja (ruots. ålderman) ja hänen apulaisinaan tavallisesti kaksi lautamiestä. Yhdessä he muodostivat kylänoikeuden, joka johti, hoiti ja valvoi kylän yhteisiä asioita. Tällaisia olivat esim. yhteiset maataloustyöt, niitty- ja peltoaitojen, ojien, teiden ja siltojen rakentaminen tai kunnossapito sekä paloturvallisuus ja yleinen järjestys. Ylintä päätösvaltaa käytti kyläkokous, jonka oltermanni kutsui koolle oltermanninsauvalla tai kylänkapulalla. Näillä oltermannin tiedotusvälineellä voitiin välittää myös sellaisia asioita, jotka eivät kuuluneet oltermannilaitoksen piiriin, mutta koskivat kuitenkin kyläläisiä. Oltermanninsauva ja kylänkapula muodostuivat kylähallinnon tärkeimmiksi ulkoisiksi tunnusmerkeiksi.

Etelä-Pohjalaisen Osakunnan kylätutkimusretkikunta lahjoitti Suomen kansallismuseon kokoelmiin vuonna 1930 kaksi kylänkapulaa Vähänkyrön Merikaarron kylästä. Kyseisten kylänkapuloiden käytöstä oli hiljattain luovuttu ja ne oli korvannut päre, johon kokousilmoitukset naulattiin kiinni.

Merikaarron kylänkapuloissa esiintyvät vuosiluvut ajoittavat ne vuosiin 1724 ja 1810. Vuoden 1724 kapula on tiettävästi ajallisesti vanhempi kuin kyseisen kylän oltermannihallinto. Kyseistä kapulaa onkin siten todennäköisesti käytetty jonkinlaisena vuorokapulana jo ennen varsinaista oltermannilaitosta.

Merikaarron kylässä kukin isäntä toimi oltermannina vuoden kerrallaan ja vuoro kiersi kylässä myötäpäivään. Koska kylä sijaitsee kahta puolta Kyrönjokea, kulki oltermannin toimi ensin läpi toisen jokisivun talojen, minkä jälkeen vuoro siirtyi vastarannalle. Myös oltermannin apumiesten toimet olivat kiertäviä. Heidän tehtäviinsä kuului kulkea oltermannin kanssa tarkastamassa tulisijoja. Apumiehinä toimivat aina niiden talojen isännät, jotka olivat toisena ja kolmantena vuorossa oltermanneiksi.

Kylän sijoittuminen joen vastakkaisille rannoille sai aikaan myös sen, että kylänkapuloita tarvittiin yksi kummallekin kylänpuoliskolle. Kylänkapulat lähtivät kiertämään kummallakin rannalla aina kirkonpuoleisesta päästä kylää. Kun kapula ja sen mukana seurannut tiedonanto oli tuotu taloon, oli talonväen huolehdittava sen toimittamisesta edelleen seuraavaan taloon. Täyden kierroksen tehtyään kapula palasi takaisin oltermannille.

Alun perin tiedonannot välitettiin suusanallisesti. Kun luku- ja kirjoitustaito 1800-luvun jälkipuoliskolla yleistyivät, ilmaantui perinteisten kylänkapuloiden rinnalle ontoksi sorvattuja kapuloita, joiden sisään kirjallinen tiedonanto voitiin sijoittaa.

Esineet eivät ole esillä näyttelyssä.

Raila Kataja

Kirjallisuutta:
- Reino Kallio: Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 1982.
- E. A. Virtanen: Kuvauksia Kyrönjokivarren kyläyhteiskunnista. Julkaisussa Kyrönmaa III. Etelä-Pohjalaisen Osakunnan 25-vuotisjulkaisu. Helsinki 1933.