Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Kesäkuu 2009


Kaksi 1600-luvun pienoislipasta Saksasta


Pienoislippaat
Kuvassa kaksi saksalaista kullattua, kaiverruskoristeista messinkilipasta. Kuvaan on lisätty 50 sentin kolikko havainnollistamaan esineiden miniatyyrimäistä kokoa. Kuvat: Markku Haverinen, Museovirasto (Klikkaa kuvat suuremmiksi).

Pienoislipas
Saksalaisen Conrad Mannin Nürnbergissä 1620-luvulla valmistama messinkilipas. Kannessa on kuvattu Ruotsin kuningaspari Kustaa II Aadolf ja Hedvig Eleonora.

Pienoislipas
Mahdollisesti saksalaisen Michael Mannin työpajassa Augsburgissa valmistettu messinkilipas. Kanteen on kuvattu rakkauteen viittaava kuva-aihe.
Oheiset kaksi saksalaista kullattua, kaiverruskoristeista messinkilipasta vaikuttavat miniatyyrimäisen eli pienen kokonsa ja monimutkaisten lukkolaitteidensa puolesta lähinnä mekaniikasta kiinnostuneille keräilijöille tarkoitetuilta erikoisuudelta. Sellaisena ne sopivat hyvin kuriositeettien eli erikoisuuksien keräilyä suosineen barokin 1600-luvun aikakauden maailmankuvaan. Ainakin pienempi lipas voidaan kuitenkin liittää esimerkiksi Italiassa ja Alankomaissa käytössä olleeseen tapaan antaa morsiamelle rahalahja avioliiton solmimisen yhteydessä.

Suuremman lippaan on valmistanut Conrad Mann Nürnbergissä Saksassa 1620-luvulla. Pienemmässä ei ole valmistajan merkkejä, mutta se on selvästi samanaikainen ja samaa alkuperää. Se on mahdollisesti valmistettu Conrad Mannin veljen, Augsburgissa toimineen Michael Mannin työpajassa.

Lippaiden lukko on täydellinen ja toimiva pienoismalli normaalikokoisen kassa-arkun lukkolaitteesta. Rasioiden kaiverretut koristeaiheet ovat 1600-luvun alkupuolelle ja näille lippaille tyypillisiä. Suurempaan rasiaan on kuvattu Ruotsin kuningaspari Kustaa II Aadolf ja Hedvig Eleonora, apostoleja, enkeli ja (saksalainen?) kaupunkimaisema. Kuva-aiheet voidaan yhdistää 30-vuotiseen sotaan ja Kustaa II Aadolfin asemaan "protestanttisen uskon puolustajana" tuossa Saksassa vuosina 1618-1648 käydyssä sodassa.

Pienemmän rasian muut ihmishahmot esittävät metsästäjiä, mutta kanteen kuvattu pariskunta viittaa omalla tavallaan rakkauteen tai avioliittoon (siihen aikaan ja niissä piireissä, joihin nämä lippaat kuuluvat, nämä asiat eivät välttämättä liittyneet toisiinsa): mies ojentaa naiselle palavan sydämensä, mutta miehen tunteiden kohde peilailee itseään.
Embleemi- eli tunnuskuvakirjallisuudelle tyypilliseen tapaan naishahmo voidaan nähdä joko narrimaisen itserakkauden vertauskuvana tai muistutuksena siitä, että "hyveellisyys on tärkeämpää kuin kauneus". Kannen kuva-aihe lieneekin tulkittava varoitukseksi, ettei avioliittoa tule solmia kevytmielisesti. On mahdollista tulkita myös kookkaamman rasian näennäisen sotaisan kuvasisällön korostavan luterilaista hurskautta avioliiton perustana.

Italiassa pastiglia-rasiat ja Alankomaissa knottekistjet liittyivät hääseremonioihin. Pastiglia tarkoittaa pienikokoisten metallilippaiden pintaan lyijy- ja etikkapohjaisella aineella tehtyä, yleensä kasviaiheista koristemaalausta. Hollanninkielen knottekistje, "solmulipas", tarkoitti pienikokoista, yleensä hopeista lipasta, johon sulhanen sijoitti nyytiksi solmittuun liinaan käärityn, morsiamelle lahjoitetun rahasumman. Tämä morsiamen mukanaan tuomien myötäjäisien tapaan annettu rahalahja oli vertauskuva tulevan aviomiehen taloudellisesta vastuusta vaimostaan.

Kuten lippaiden pieni koko osoittaa, annettu rahasumma oli - päinvastoin kuin usein hyvin arvokkaat myötäjäiset - parhaimmillaankin symbolinen eli vertauskuvallinen. Lahjana on saattanut olla muutakin (koru), sillä useiden tämänkaltaisten säilyneiden lippaiden sisus on verhottu kankaalla. Arvatenkin taidokkaasti valmistetun rasian on tarkoitus ollut jo itsessään herättää ihastusta. Aikakauden kirjallisuudesta ei tietoja näiden lippaiden käytöstä löydy.

Germaanisen oikeuskäytännön välityksellä varhain Ruotsiinkin tullut tapa antaa vaimolle ns. huomenlahja katsottiin myötäjäisiä vastaavaksi lahjaksi ja vaimon henkilökohtaiseksi omaisuudeksi. Yleisesti sitä pidettiin kuitenkin vain eräänlaisena "leskeneläkkeenä". Ruotsin vuoden 1734 laissa huomenlahjan luonnetta rajoitettiin mm. vastaamaan vain murto-osaa miehen omaisuudesta ja siten, ettei kiinteää omaisuutta enää saanut antaa huomenlahjaksi. Vähitellen huomenlahja sulautui miehen antamiin häälahjoihin ja jäi pois käytöstä tai lakkautettiin - Suomessa tämä Ruotsin vallan ajalta periytynyt käytäntö lakkautettiin keisarillisella asetuksella vuonna 1878.

Pienempi rasia on kuulunut Cronstedt-suvulle 1700-luvun lopussa, mutta sitä, kenelle se on 1600-luvulla kuulunut tai kenen kautta se on sukuun tullut, ei tiedetä. Suurempikokoinen rasia on kuulunut keräilijä ja suurlahjoittaja, lääket. lis. H. F. Antellille (1847-1893).

Esineet eivät ole esillä näyttelyssä.

Jouni Kuurne