Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Syyskuu 2009


Vinttikamarin ovi Maarian Prusin talosta 1794


Vinttikamarin ovi
Vinttikamarin ovi Maarian Prusin talosta vuodelta 1794. Kuvat: Museovirasto/Markku Haverinen. (Klikkaa kuvat suuremmiksi).
Vinttikamarin ovi takaa
Vinttikamarin oven toinen puoli Maarian Prusin talosta vuodelta 1794.
"Joskaan eivät taiteelliselta arvoltaan juurikaan korkeita, ovat koko lailla huvittavia sivistyshistoriallisena ainehistona erinäiset kansan veistokset ja maalaukset."

Näin arvioi professori A.M.Tallgren artikkelissaan "Eräitä kansan maalauksia 100 vuotta sitte", joka julkaistiin Varsinaissuomalaisen osakunnan tervehdyksessä kotiseudulle vuonna 1912. "Ainehisto", johon Tallgren viittaa - ja, joka esitellään nyt myös kuukauden esineenä - on mielenkiintoinen esimerkki esineestä, jota voidaan tarkastella monestakin näkökulmasta. Ovi on yhtäältä yksittäinen esine, mutta myös osa suurempaa kokonaisuutta, jolloin se kuuluu tai on aikanaan kuulunut tiettyyn rakennukseen. Toisaalta ei vain esine itsessään, vaan myös sen tekijä herättää kysymyksiä: kuka on maalannut ovessa olevat kuvat ja mitä niillä halutaan kertoa? Voiko kuvien taustalla olla jokin historiallinen tapahtuma vai pitäisikö kuvat nähdä vain taiteilijan mielikuvituksen tuotteina?

Oheinen vinttikamarin ovi on peräisin Prusin talosta, joka sijaitsi nykyiseen Turkuun kuuluvassa Maarian pitäjässä, Räntämäen kylässä. Oven on lahjoittanut Kansallismuseon kokoelmiin Emilia Marjanen vuonna 1914. Puolisonsa Matti Vilhelm Marjanen oli alkujaan Prusi, mutta muutti nimensä sittemmin Marjaseksi. Nimen arvellaan tulleen sanasta maarialainen ja vääntyneen myöhemmin muotoon maarjanen, marjanen. Matti Vilhelm Marjanen toimi Maarian seurakunnan kanttorina ja kiertokoulun opettajana ja nai Emilia(Milja)Löytyn vuonna 1892. Vuonna 1904 Marjaset lunastivat Prusin tilan haltuunsa ja 1912 valmistui päärakennus uudelleen. Tämän peruskorjauksen yhteydessä vinttikamarin ovi kaiketi päätettiin lahjoittaa Kansallismuseoon ja tällä hetkellä ovi löytyy perusnäyttelystä, huoneesta 207.

Ovi on tyypiltään melko ajatonta mallia. Se on 123 cm korkea ja 79 cm leveä, kahdella poikkipienalla varustettu. Toinen rautaisista saranoista puuttuu ja lukon kohdalta puu on käytössä kulunut. Ensi silmäys oveen kertoo sen todennäköisen maalaamisvuoden, 1794. Lisäksi oveen on maalattu ihmisiä ja rakennuksia sekä toiselle puolelle maalarin nimi, Mats Simonson. Lähemmin tarkasteltuna kuvista nousee kiinnostavia yksityiskohtia: sotilaita, joista yksi pokkuroi toista, oikealla punalakkinen, piippua polttava merimiespukuinen mies, lasi kädessään. Miekkaa ja kirjettä pitelevän sotamiehen sivuilla ovat C-peilimonogrammi sekä luku 12, alapuolella nimikirjaimet M.S.P. (Mats Simonson Prusi?) Sotams (sotamies?) sekä vuosiluku 1804. Keskellä alhaalla pari rautaa takovaa seppää ja ylimmän rakennuksen piipun vierestä löytyvä musta hahmo, kirves ja suti kädessään vaikuttaisi nokikolarilta. Oven toisella puolen seisoo kahleissa oleva piru, jota yksi sotilas ampuu takaapäin, toinen tökkii seipäällä. Sarvipään edessä hyppii koira ja takana lukee: Täl seiso(s) Bälsebubb.

Se mitä taiteilijasta tiedetään, on että kirkonkirjojen mukaan Matti Simonpoika syntyi vuonna 1777 ja kuoli vuonna 1822. Oven maalaamisvuonna hän on ollut 17-vuotias. Samana vuonna hänen isänsä Simon Danielsson kuoli ja Matin vanhempi veli Juha otti Prusilan tilan haltuunsa. Matti avioitui vuonna 1811 palvelijatar Maria Johanssonin kanssa ja kolme vuotta myöhemmin Matista tuli isäntä Prusilaan. Lapsia syntyi viisi: neljä poikaa ja yksi tytär.

Innoite maalata ovi on saatu mahdollisesti ajalle ominaisesta tavasta koristella rakennusten seiniä ja kattoja maalauksin, joko paperille tai kankaalle tai suoraan paljaalle puupinnalle. Tapa levisi herraskartanoista pappiloiden ja porvariskotien kautta myös talonpoikaistaloihin. Asialla olivat usein kiertävät ammattilaismaalarit, mutta yhä useammin myös harrastelijat ottivat siveltimen käteensä. Matti Simonpojalla oli tiettävästi taitoa ja taipumusta maalaamiseen ja nikkarointiin, mistä kertoo mm. että hänet nimitettiin myöhemmin, vuonna 1812 kirkon puusepäksi valvomaan 1400-luvulla rakennetun Maarian kirkon korjausrakentamista. Ehkei ole kaukaa haettua sekään, että Maarian kirkon kalkkimaaluksilla olisi voinut olla vaikutusta taiteilijan kuva-aiheisiin: kirkon holveissa on nimittäin myös monia ihmis- ja eläinhahmoja, paholaisia, veneitä, turnajaisia ym.

Oli kuvien taustalla tarina tai ei, voi kuvia halutessaan lähteä tulkitsemaan myös "sivistyshistoriallisesti". Esimerkiksi kirjettä pitelevän henkilön vieressä olevat C-peilimonogrammi ja numero 12 on usein tulkittu merkitsemään Kaarle XII:ta. Hahmon piirteet eivät kuitenkaan vastaa kyseistä henkilöä, pikemminkin Kustaa IV Aadolfia, joka hallitsi Ruotsi-Suomea 1792 - 1809, toisaalta oven maalaamisvuonna Kustaa IV oli vielä alaikäinen ja hallitsijana oli hänen setänsä Kaarle III. Toki maalarin aivoituksia emme tunne ja voihan olla, että kyseisen henkilön on vain tarkoitus esittää Kaarle XII:ta, jos monogrammilla ja numerolla 12 on edes tekemistä toistensa kanssa. Viittauksia siihen, että Matti itse olisi ollut sotamies, ei ole löytynyt, mutta toki sotilaita Maarian pitäjässä on liikkunut, olihan ruotulaitos vielä tuolloin voimassa ja lähiseudulla on varmasti sijainnut ruotutiloja ja rustholleja.

Kuvissa olevien henkilöiden asuista sen sijaan voimme nähdä 1700-luvun lopun tyypilliset siviilivirkapukujen piirteet: polvimittaiset housut, kapealinjaiset ja pitkäliepeiset takit, joissa pystyt kaulukset sekä hatuista ainakin kaksikolkkahatut ja silinterit.

Entäpä mitä tulee oven toiselta puolelta löytyvään "Bälsebubiin". Mitä 17-vuotiaan Mats Simonsonin mielessä liikkui, kun oli tarve maalata "piru seinälle" (tai oveen)? Kuvat paholaisesta ovat olleet vuosisatoja käytettyä symboliikkaa niin kristillisessä kuin maallisessakin taiteessa. Variaatioita on monia, mutta usein paholainen on kuvattu samoin kuin oheisessa ovessakin: pukin sorkat ja sarvet, suipot korvat sekä pitkä häntä ja nenä. 1700-luvun lopulla vielä uskonto ja uskomukset olivat arkipäivää ja voi vain arvailla missä määrin paholainen on vaikuttanut Prusin talon elämään. Oven kuvassa kohtalo on määrännyt Bälsebubille käyvän näin.

Ovi on nähtävillä Kansallismuseon perusnäyttelyssä huoneessa 207 museon 2. krs.

Anna-Reetta Rikala

Lähteitä:
- Lehtikunnas, Elli: Prusintalon historiaa vuosina 1627 - 1957. Kansallismuseon kansatieteellinen käsikirjoitusarkisto.
- Perälä, Väinö: Maarian pitäjän historia II osa. 3. Maaria 1600 - 1865. Turku 1949.
- Tallgren A.M., Eräitä kansan maalauksia 100 vuotta sitte. - Varsinaissuomalaisen osakunnan tervehdys kotiseudulle jouluna. Turku 1912.