Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Lokakuu 2010


Jacob Axel Gillbergin muotokuvaminiatyyri - 

Otto Carl von Fieandt 1791


Miniatyyri etupuoli

Otto Carl von Fieandtia esittävä muotokuvaminiatyyri vuodelta 1791. Kuva: Jan Lindroth, Museovirasto (Klikkaa kuva suuremmaksi).


Miniatyyri tausta

Miniatyyrin kääntöpuolella on hiuksista punottu koriste. Kuva: Jan Lindroth, Museovirasto (Klikkaa kuva suuremmaksi).
Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluu noin 250 muotokuvaminiatyyriä. Kuitenkin vain harvoista on olemassa niin hyvät tiedot kuin lokakuun kuukauden esineestä, Otto Carl von Fieandtia esittävästä miniatyyristä vuodelta 1791. Esineenä kyseinen muotokuvaminiatyyri on edustava esimerkki tästä aateliston ja porvariston 1700 - 1800-lukujen vaihteessa suosimasta taidemuodosta.

Miniatyyri on korkeudeltaan 3,8 cm ja leveydeltään 3,1 cm. Se on kehystetty kultaiseen riipukseen. Riipus kultaisine rusetteineen on alkuperäinen ja ajankohdalle tyypillinen, vastaavia kehystyksiä on Kansallismuseon kokoelmissa myös muissa 1790-luvulle ajoittuvissa muotokuvaminiatyyreissä. Maalaus on tehty vesiliukoisilla väreillä (akvarelli ja guassi) ohuelle norsunluulevylle. Maalauksen päällä on lasi. Riipuksen kääntöpuolella on ruskeista hiuksista punomalla tehty koriste lasin alla.

Muotokuvaminiatyyrien yhteydessä käytettiin 1700-luvun lopussa ja 1800-luvulla usein tällaisia hiuskoristeluja, joskus kyseessä on pelkkä hiuskiehkura, joskus hiuksista on sommiteltu monimutkaisia kuvioita. Miniatyyreissä olevat hiukset ovat niissä kuvatun henkilön hiuksia. Siksi tästäkin miniatyyristä voimme päätellä että puuteroidun peruukkinsa alla Otto Carl von Fieandtilla oli ruskeat hiukset.

Miniatyyrin on signeerannut vuonna 1791 ruotsalainen miniatyyrimaalari Jacob Axel Gillberg (1769 - 1845). Vuosina 1788 - 1797 Gillberg matkusteli ja opiskeli ulkomailla, Alankomaissa, Flanderissa, Ranskassa ja Englannissa. Kotiinpaluunsa jälkeen Gillbergistä tuli Ruotsin kuninkaallisen taideakatemian jäsen ja 1840 mainitun taideakatemian johtaja. Gillberg oli yksi harvoista ruotsalaisista miniatyyrimaalareista, jotka ansaitsivat elantonsa miniatyyrejä maalaamalla.

Otto Carl von Fieandtia (1758 - 1825) kuvaava miniatyyri on maalattu Gillbergin ollessa Pariisissa. Myös von Fieandt oli tuolloin Pariisissa, Kustaa III:n lähettämänä. Suomalainen, Mikkelin pitäjästä kotoisin ollut von Fieandt oli perehtynyt kartoitukseen, ja kesällä 1791 hänet lähetettiin salaiseen tehtävään vallankumoukselliseen Ranskaan. Ranskan kuningasperhettä pidettiin arestissa Pariisissa. Kustaa III oli päättänyt vapauttaa heidät ja kukistaa vallankumouksen. Ludvig XVI:n oli tarkoitus paeta salaa maasta, minkä jälkeen Kustaa johtaisi ulkovaltojen armeijan Pariisiin.

Von Fieandtin ja kornetti Carl Fredrik Königin tehtävänä oli kulkea postivaunuilla Le Havresta Pariisiin kartoittaen samalla armeijan marssireitin. Perimätiedon mukaan von Fieandt olisi piirtänyt kartat valkoisiin hansikkaisiinsa pitääkseen toimensa salassa ranskalaisilta. Ranskan kuninkaan pako Pariisista epäonnistui, ja koko hanke kaatui lopulta suurvaltojen tuen puutteeseen. Von Fieandt esitti kuitenkin retkensä tulokset kuninkaalle, ja syksyllä 1791 hänet ylennettiin majuriksi.

Salaisen tehtävänsä ohessa 33-vuotias von Fieandt on ehtinyt istua Pariisissa tuolloin 22-vuotiaan Gillbergin mallina. Aivan hetkessä miniatyyrin maalaaminen ei onnistunut, istunnot veivät aikansa. Tiedämme esimerkiksi, että vuonna 1796 aatelisrouva Märta Helena Reenstierna istui Tukholmassa miniatyyrimaalari Rönngrenin mallina yhteensä 15 tuntia, käyntikertoja oli neljä.

Miniatyyrin kehyksessä ei ole leimoja, joten emme tiedä missä ja koska se on valmistettu. Myöskään hiuskoristelun tekijä ei ole tiedossa. Kehykset ja muut koristelut muotokuvaminiatyyreihin tekivät muut kuin maalari - eri työvaiheita varten oli omat käsityöläisensä. Kehystys on kuitenkin tehty pian maalaamisen jälkeen kehyksen tyylistä päätellen.

Kehystys oli tärkeä miniatyyrin säilymisen kannalta, vesiväreillä tehty maalauspinta oli suojattomana herkkä vaurioitumisella, varsinkin kun muotokuvaminiatyyrejä tuolloin usein kuljetettiin mukana - samaan tapaan kuin myöhemmin on kuljetettu läheisten valokuvia.

Miniatyyri on ostettu Suomen kansallismuseon kokoelmiin Mikkelistä vuonna 1921.
Esine ei ole esillä.

Satu Frondelius