Kansallismuseo tunnus

Näyttelykalenteri  |  Museokauppa |  Kokous- ja juhlatilat  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Palaute

På svenska |  In English



Kuukauden esine - Tammikuu 2010


Nuuttipukin naamari Sipoosta 1800-luvulta


Nuuttipukin naamari

Lampaannahasta tehty pukin naamari Sipoosta 1800-luvulta. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto (Klikkaa kuva suuremmaksi).

Olkiin sonnustautunut nuuttiparoni.

Olkiin sonnustautunut nuuttiparoni miekkoineen Iitin Myllylän kylästä vuodelta 1926. Kuva: Museovirasto. Kuvaaja: Aino Oksanen.
(Klikkaa kuva suuremmaksi).


 

Hyvä Tuomas joulun tua, paha Knuuti poijes viä.

Noormarkku 1938

Nuutin syötin, Nuutin juotin,
Nuutin nurkalle nukutin.
Nuutti nukku nuhjuhinsa,
vaipu vaateriesyhinsä.
Tuopa tuolta hiivanpieliist
tammisesta huonehesta,
koivusen tapin takaa,
jos tuolla jotakin makaa.
Sitten mä mahtan toki tuhma olla,
jos mä toistai teille tulen.


Heinolan pitäjä 1914

Perinteisen ajanlaskun mukaan joulukausi, joka alkoi Tuomaan päivästä 21.12., päättyi loppiaisen jälkeisenä Nuutin päivänä 7.1. ("vanha nuutti"), josta alkoivat "härkäviikot" tai "selkäviikot" eli laskiaiseen kestävä juhlaton, työntäyteinen aika. Päivän taustalla on tanskalainen pyhimys Knut Lavard. Hän oli tanskalainen prinssi ja Etelä-Jyllannin herttua, jonka koki marttyyrikuoleman 7.1.1131 ja julistettiin pyhäksi vuonna 1169. Nuutin päivä siirtyi pohjoismaisissa almanakoissa tammikuun 13:een ("uusi nuutti") vuonna 1708. Tästä huolimatta loppiaisen jälkeinen päivä pysyi kansan mielissä päivänä, jolloin viimeistä kertaa pitkään aikaan sai kunnolla juhlia.

Joulun jälkipyhinä ja erityisesti Nuutin päivänä, oli tapana lähteä joukolla kiertelemään oman ja naapurikylien taloja. Kiertuetta varten lapset, nuoret ja entisaikaan varsinkin aikuiset miehet pukeutuivat vanhoihin vaatteisiin, nurinkäännettyihin turkkeihin tai loppuun kuluneisiin nuttuihin. Miehet pukeutuivat naisiksi ja naiset miehiksi, kasvoille pantiin naamiot, laulettiin pilkkalauluja ja virittäydyttiin muutenkin juhlatunnelmaan. Olennainen osa pukeutumista oli naamari ja jonkinlaiset sarvet, joten heitä kutsuttiin nimellä nuuttipukki.

Myöhempinä aikoina tutuksi tullut joulupukki muistutti ulkoasultaan hyvin paljon nuuttipukkia aina 1940-luvulle asti. Naamari oli tehty tuohesta, paperista, pukin tai lampaan nahasta ja siinä oli reiät silmille, nenälle ja suulle. Jalat ympäröitiin joskus vohlan tai lampaan nahoilla, toisena jalkana voitiin käyttää hevosen kaviota. Pääpukkia kutsuttiin paroniksi. Hänellä oli naamari, oljista tehty takki, lakki ja pamppu sekä vyössä paljon tiukuja ja pitkä puumiekka. Talosta taloon kiertelevän joukkion oli tarkoitus pysytellä tuntemattomina koko vierailun ajan. Isäntäväen huvina oli taas yrittää tunnistaa vieraat.

Iloiset seurueet kiertelivät taloissa kumoamassa loppuja joulujuomia ja vaatimassa muutakin kestitystä. Olut ja sahti olivat tässä vaiheessa joulukautta sen verran lopuillaan, että tynnyreistä saatiin saaliiksi melko sakeaa juomaa. Tämän vuoksi päivää kutsuttiin myös hiivanuutiksi tai sakkanuutiksi. Jos juomatarjoilussa pihisteltiin, pukki vei tynnyristä tapin tai teki muita kepposia.

Nuutin päivän naamiokiertueet edustavat vanhaa pohjoismaista juhlaperinnettä. Äänekkään juhlinnan taustalla on ajateltu olevan uskomuksen, että suvun vainajat tulevat joulun ajaksi entiseen kotiinsa ja juhla-ajan loppuessa heidät halutaan ajaa pois etteivät he jäisi harhailemaan ja kummittelemaan taloon. Tuntemattomana pysymisen pyrkimys olisi tällöin estää vainajien henkiä näkemästä kuka poisajaja on ja kestitys ikään kuin palkka talon nykyisille asukkaille tehdystä palveluksesta.

Talon oma väki ei tietenkään voinut karkottamista suorittaa, koska he olivat hengille liian tuttuja. Myös Norjassa ajetaan joulu ulos esim. koivun varvulla; tästä perinteestä kertoo mm. se, että vanhoissa riimusauvoissa on Nuutin päivän kohdalla kumollaan olevan juomasarven ohella risun kuva. Vainajien henkien karkottaminen juhlien päätteeksi on kuulunut jo antiikin kreikkalaisten juhlaperinteisiin.

Nuutin päivän kiertueet ovat keskittyneet Lounais-Suomeen ja länsirannikolle, mutta tapaninpäivän ja loppiaisen välinen vuodenvaihteeseen liittyvä karnevaalikäyttäytyminen, kiertueet ja seremoniallinen kyläily on ollut yleistä muuallakin Suomessa. Itäisessä Suomessa kuljettiin talosta taloon erityisesti kekrinä. Nykyään perinnettä jatkavat naamiaisasuihin pukeutuneet lapset, jotka kiertävät taloja laulamassa lauluja makeisia tai rahaa vastaan.

Esine ei ole esillä.

Risto Hakomäki