Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Heinäkuu 2011


Chiffomanie-työ 1800-luvulta


Chiffomanie-työ
August Mannerheimin chiffomanie-työ. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto (Klikkaa kuva suuremmaksi).
Kohtaus uskonsotien ajoilta,
August Mannerheimin chiffomanie-työ


Kohtaus sijoittuu katolisten ja protestanttien välisten vihollisuuksien aikaan Ranskassa 1500-luvun jälkipuolella. Montpensier'n herttuatar Cathérine-Marie kuului kuningas Henrik III:n kiihkeimpiin vastustajiin - kuningas oli vastuussa herttuattaren isän Guisen herttuan murhasta. Herttuattaren ylipuhumana dominikaanimunkki Jacques Clément murhasi Henrik III:n vuonna 1589. August Mannerheimin sommittelema kohtaus kuvaa herttuatarta suostuttelemassa Clémentia murhatyöhön; munkilla on jo paljastettu tikari kädessään.

August Mannerheim (1805-1876) oli valtiomiessuvun taiteellinen musta lammas. Hän työskenteli virkamiehenä Pietarissa, Helsingissä ja Tukholmassa, mutta ei sopinut virkamiesuralle tai virastotyöhön. Vuonna 1845 hänestä tuli kuitenkin Suomen Pankin johtokunnan jäsen, ja 1856 hän sai valtioneuvoksen, vuonna 1862 keisarin kamariherran ja 1866 todellisen valtioneuvoksen arvon. Koko ikänsä taiteelliset harrastuksensa olivat hänelle kuitenkin tärkeämpiä kuin suvun viitoittaman uran tavoittelu.

Oheinen sommitelma on August Mannerheimille epätavallisen dynaaminen, mikä ehkä selittää sen hienoisen kömpelyyden. Useimmat hänen chiffomanie-töistään esittävät muotokuvamaisesti sommiteltuja naishahmoja. Kuvien taustat ja hahmojen kasvot ja kädet on maalattu vesivärein, puvut koottu kangastilkuista, jotka on taitavasti aseteltu taustaan leikattuihin aukkoihin.

Vuosina 1827-1829 ympäri Eurooppaa tekemällään matkalla August Mannerheim vieraili aina tilaisuuden tullen kuuluisimmissa taidemuseoissa, Dresdenissä, Münchenissä, Pariisissa, ja eurooppalaisen maalaustaiteen mestariteosten näkemisellä on tietysti ollut oma vaikutuksensa hänen aihevalintoihinsa - myös chiffomanie-töissä on viittauksia ja suoria lainoja esimerkiksi Tizianin ja Rubensin maalauksiin.

August Mannerheimin chiffomanie-töillä ei ole mitään suoranaista esikuvaa. Vastaavan tapaisia paperille kiinnitetyistä kangastilkuista koottuja ihmishahmoja on tehty esimerkiksi 1700-luvulla, mutta ne ovat melko harvinaisia. August Mannerheimin tekemät, historian kuuluisia (ja eräitä nykyisin vähemmän tunnettuja), historiallisia ja tarunomaisia naishahmoja esittävät, kankaasta ja vesivärimaalauksesta yhdistelemällä valmistetut kuvat ovat hänen piirustusharrastuksensa jalostettu muoto.

Uskoakseni August Mannerheimin chiffomanie-harrastuksen innoittajina voidaan pitää kahta tekijää: vesivärimaalauksen suosion nousua Ranskassa 1820-luvulla, ja romantiikan ajalle tyypillistä, erityisesti keskiajan ja renessanssin ihailua. Molempien suhteen ratkaiseva ajankohta sattuu August Mannerheimin Pariisissa oloajankohtaan 1820-luvun lopussa.

Vesivärimaalaus itsenäisenä taiteenlajina sai virallisen jalansijan ensimmäisenä Englannissa, kun vuonna 1805 perustettiin Society of Painters in Watercolours, joka alkoi nopeasti järjestää säännöllisiä näyttelyitä. Pariisin Salonkiin vuonna 1824 osallistuneiden brittitaiteilijoiden teoksista kolme neljäsosaa oli vesiväriteoksia.

Vaikka vastaanotto lehdistössä ja kritiikin hampaissa oli tuolloin kielteinen - epäilyksiä herättivät sekä taiteilijoiden vierasmaalaisuus että pienikokoisten maalausten tekniikan soveliaisuus muuhun kuin hienostuneeksi harrastukseksi - alkoi useiden pariisilaisten taidekauppiaiden valikoimassa samoihin aikoihin olla yhä enemmän
Kanaalin toiselta puolelta kotoisin olevien taiteilijoiden vesivärimaalauksia.

Pikku hiljaa tämä muutti ranskalaisen taideyleisön suhtautumista myönteisempään suuntaan. Vesivärimaalausten keräämisestä albumeihin tuli yhä suositumpaa, ja 1830-luvun alussa myös Salongissa olleiden teosten vastaanotto oli lehdistössäkin myönteistä.

Vesivärimaalauksen pioneereja Ranskassa olivat englantilaissyntyinen Richard Parkes Bonigton ja ranskalaisista Eugène Delacroix, joka innostui vesivärimaalauksesta ilmeisesti käytyään Lontoossa vuonna 1825. Hän olikin yksi erityisesti historia-aiheisten pienikokoisten vesivärimaalausten taitajista. Historiallisia ja henkilöaiheita pidettiin erityisesti suurta yleisöä kiinnostavina.
Delacroix maalasikin lukuisia historiallisia ja kirjallisia aiheita esittäviä vesivärimaalauksia. Muita samoja aihepiirejä käsitelleitä taiteilijoita olivat Camille Rocqueplan, Alexandre-Gabriel Decamps ja R. P. Bonington.

Ranskassa yksi romantiikan kulminaatiopiste kuvataiteissa oli Delacroix'n kiitetty kuvitus Goethen runoelmaan Faust (1826-1827, julk. 1828), joskaan tämä teos ei saanut erityisen laajaa levikkiä. Delacroix kuvitti yksittäisin kuvin tai kokonaisuudessaan myös muita kirjallisia teoksia kuten Walter Scottin Lammermoorin morsian (noin 1824), Goethen Götz von Berlichingen (1826-1827) ja lordi Byronin The Corsair (1831). Hän löysi aiheita myös Ranskan historiasta (esimerkiksi Frans I ja Estampesin herttuatar, 1827).

Romantiikalle leimallinen keskiajan ihailu innoitti paitsi taiteilijoita, myös aikakauden seurapiirejä. Maaliskuun 11. päivänä 1829 Berryn herttuatar järjesti Pariisissa naamiaiset, joihin vieraat saapuivat pukeutuneina 1500-luvun asuihin. Näistä Quadrilles de Marie Stuart-tanssiaisista julkaistiin 28 värilitografian kuvasarja, jossa esiteltiin juhlien pukuloistoa - ja juhlaloistoa muuten vain.
Sattumalta August Mannerheim oli matkallaan Pariisissa lähellä tuota ajankohtaa, marraskuusta 1828 maaliskuuhun 1829, ja vaikka itse juhlat varmaankin olivat hänen saavuttamattomissaan, voitaneen ajatella hänen seuranneen ainakin niihin liittyvää uutisointia.

Nämä siis erityisesti Ranskassa saaduiksi olettamani vaikutteet - pienikokoiset, erityisesti historiallisia aiheita ja henkilöitä esittävät vesivärimaalaukset ja niiden kasvava suosio yhtäältä, toisaalta romantiikan ajan yleinen kiinnostus keskiajan ja renessanssin historiaan, henkilöihin ja muotiin - olisivat voineet toimia kimmokkeena August Mannerheimin omaperäiselle taidekäsityömuodolle. Antaahan jo hänen itsensä kehittämä pseudo-ranskankielinen sana chiffomanie olettaa innoituksen liittyvän Ranskaan (un chiffon, kangastilkku, ja joko une manie, kiihko, vimma, tai manier, käsitellä).

Kuva kuuluu 102 August Mannerheimin chiffomanie-kuvan kokoelmaan, jonka on Kansallismuseoon lahjoittanut Brita von Haartman.
Esineet eivät ole esillä.

Jouni Kuurne