Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Syyskuu 2011


Karttapallo


Karttapallo Afrikka
Karttapallon korkeus kehyksineen on vain 40 cm. Pallon halkaisija on 13,5 cm.
Kuva: Museovirasto / Markku Haverinen.


Karttapallo Amerikka


Karttapallo Eurooppa

Karttapallossa paikoitellen erottuva ruudukko ei kuvaa leveys- ja pituuspiirejä vaan se on tehty helpottamaan kartan veistämistä oikeaan mittakaavaan.
Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto


Karttapallo Australia

Australian nimi paljastaa karttapallon kehystään nuoremmaksi.
Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto
Maapalloa on pyritty kuvaamaan pallon muotoisena karttana aina siitä lähtien kun hellenistinen astronomia noin 300 eaa vakiinnutti käsityksen maapallon pyöreästä muodosta. Varhaisin säilynyt tieto tällaisesta kartasta on 2. vuosisadalta eaa nykyisen Turkin alueelta. 

Karttapalloja valmistettiin jo antiikin aikana, mutta vanhin meidän päiviimme säilynyt karttapallo ajoittuu vuosiin 1491-1493. Tämä Martin Behaimin Nürnbergissä valmistama Erdapfel (maailmanomena) sijaitsee nykyisin Germanisches Nationalmuseumissa Saksassa.

Karttapallot ovat aina kuvanneet oman aikansa tunnettua maailmaa. Niinpä Behaimin karttapallosta puuttuvat vielä Amerikan mantereet, sillä kartta valmistui vain hieman ennen Kolumbuksen paluuta löytöretkeltään.

Mielenkiinto karttapalloja kohtaan lisääntyi keskiajan lopulta lähtien juuri löytöretkien ja valtameripurjehduksen myötä. Kun tietämys maailmasta kasvoi, pyrittiin myös kartoissa entistä suurempaan tarkkuuteen. Napa-alueiden kartoittaminen muutti karttapallojen ulkonäköä vielä 1900-luvulla.

Varhaisten karttapallojen valmistaminen aikansa tekniikalla ei ollut suinkaan ongelmatonta. Tämä käy ilmi 1200-luvulle ajoittuvasta karttapallojen valmistusta koskevasta pohdinnasta, joka sisältyy Kastilian kuningas Alfonso X:n määräämään astronomiseen tutkimukseen:

Karttapallo voidaan valmistaa monesta erilaisesta materiaalista: kullasta, hopeasta, kuparista, messingistä, raudasta, lyijystä tai tinasta tai näiden materiaalien yhdistelmistä. Pallo voidaan tehdä myös kivestä, savesta tai puusta. Sellainen voidaan valmistaa myös nahasta, kankaasta tai useista päällekkäisistä pergamenttikerroksista - sekä useista muista materiaaleista. Kaikkein parhaaksi materiaaliksi on havaittu kuitenkin puu.

Sillä jos pallo tehtäisiin kullasta, vain kaikkein rikkaimmilla olisi siihen varaa - lisäksi kultainen karttapallo painaisi hyvin paljon. Ohuesta kullasta valmistettu pallo puolestaan lommoutuisi helposti eikä säilyttäisi pyöreää muotoaan. Jos pallo taas olisi hyvin pieni ei sen yksityiskohtia voisi erottaa. Sama pätee hopeaan. Kupari on metallina edellisiä kestävämpi, mutta sitä ei ole helppoa muotoilla palloksi, ja karttapallon tulee aina olla huolellisesti viimeistelty. Metalleista soveltuvin olisi messinki, sillä rautainen pallo ruostuisi helposti ja ruosteen poistaminen voisi tuhota yksityiskohdat.

Tinapallo taas lommoutuisi liian helposti ja lyijyn ongelmana on painon lisäksi myös sen tummuminen. Savi olisi joko liian helposti särkyvää tai liian painava, riippuen käytetyn materiaalin määrästä. Saven edellyttämä uunipoltto ei myöskään ole sopiva karttapallon valmistamiseen. Kivi taas ei materiaalina ole riittävän arvokas jalon maapallon esittämiseen. Karttapallon materiaaliksi ei sovellu myöskään nahka, joka kutistuu kuumassa ilmassa ja tulen läheisyydessä. Sama pätee myös kankaaseen ja pergamenttiin. Puinen pallo on sen sijaan riittävän kevyt ja helposti työstettävissä ja siksi ihanteellisin materiaali karttapallon valmistamiseen.


Maapalloa on pyritty kuvaamaan pallon muotoisena karttana aina siitä lähtien kun hellenistinen astronomia noin 300 eaa vakiinnutti käsityksen maapallon pyöreästä muodosta. Varhaisin säilynyt tieto tällaisesta kartasta on 2. vuosisadalta eaa nykyisen Turkin alueelta. 

Karttapalloja valmistettiin jo antiikin aikana, mutta vanhin meidän päiviimme säilynyt karttapallo ajoittuu vuosiin 1491-1493. Tämä Martin Behaimin Nürnbergissä valmistama Erdapfel (maailmanomena) sijaitsee nykyisin Germanisches Nationalmuseumissa Saksassa.

Karttapallot ovat aina kuvanneet oman aikansa tunnettua maailmaa. Niinpä Behaimin karttapallosta puuttuvat vielä Amerikan mantereet, sillä kartta valmistui vain hieman ennen Kolumbuksen paluuta löytöretkeltään.

Mielenkiinto karttapalloja kohtaan lisääntyi keskiajan lopulta lähtien juuri löytöretkien ja valtameripurjehduksen myötä. Kun tietämys maailmasta kasvoi, pyrittiin myös kartoissa entistä suurempaan tarkkuuteen. Napa-alueiden kartoittaminen muutti karttapallojen ulkonäköä vielä 1900-luvulla.

Kansallismuseon kokoelmiin ostettiin vuonna 1918 kokopuinen karttapallo. Kartta on veistetty sorvatun pallon pintaan korkokuvaksi ja maalattu. Ruotsinkieliset maanosien, valtamerten ja maiden nimet on maalattu eri kirjasintyyppejä käyttäen. Karttapallon koristeellinen kehys on veistetty puusta ja sen pinta on maalattu muistuttamaan patinoitunutta metallia.

Karttapallon kehykseen on kaiverrettu vuosiluku 1794, jonka aitous museossa aikoinaan kyseenalaistettiin. 1700-luvun loppua pidettiin kyseiselle karttapallolle liian varhaisena valmistusajankohtana ja vuosilukua epäiltiin siten myöhemmin lisätyksi. Tarkempi tutkimus kuitenkin osoittaa, että varhaisen vuosiluvun selitys on kahden eri-ikäisen esineen yhdistäminen: karttapallo on kiinnitetty sitä itseään vanhempaan kehykseen.

Karttapallon iän paljastaa Australian nimeäminen: vuoteen 1824 asti Australia tunnettiin virallisesti nimellä Nova Hollandia ja tämän jälkeenkin kesti vielä pitkään, ennen kuin Australia-nimi vakiintui käytäntöön. Niinpä karttapallon todellinen valmistusajankohta lienee lähempänä 1800-luvun puoliväliä.

Kehys, johon karttapallo on kiinnitetty, on mitä todennäköisimmin ollut alun perin peilinkehys. Sen keskiosan kaltevuutta on pöytäpeilien tapaan voitu säätää sivuilla olevien kiinnikkeiden avulla. Onko komea kehys jäänyt käyttämättä alkuperäiseen tarkoitukseensa, vai onko sen peililasi kenties särkynyt? Jostain syystä kehys on kuitenkin päätynyt uuteen käyttötarkoitukseen, kun sen keskelle on kiinnitetty puinen karttapallo. Samalla kehyksen keskiosa on kiinnitetty alareunastaan siten, ettei sen kallistaminen ole enää mahdollista.

Vielä vuonna 1918 valitettavan vähän kirjattiin muistiin museoon tulleiden esineiden siihenastisesta historiasta. Ainoa säilynyt tieto karttapallosta on, että se ostettiin Kokkolan maalaiskunnasta ja sen tekijäksi mainittiin pohjalainen merimies. On mahdollista, että karttapallon tekijä oli saanut vaikutteita Uppsalasta, missä Andrea Åkerman oli vuodesta 1750 lähtien valmistanut karttapalloja Kuninkaallisen tiedeakatemian taloudellisella avustuksella.

Jalallinen, pöydällä pidetty kehys puolestaan muistuttaa rakenteeltaan Kansallismuseon kokoelmissa olevaa Hammarlandista, Ahvenanmaalta peräisin olevaa peiliä. Olisiko kyseinen merimies saanut Ahvenanmaalta matkaansa kehyksen, johon olisi sitten kiinnittänyt taidokkaasti veistämänsä karttapallon? Valitettavasti näiltä osin karttapallon tarina katoaa historian hämärään.

Esine ei ole esillä.

Raila Kataja