Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Huhtikuu 2012


Ruusuryijy


Ryijy rk2
Kansallismuseon kokoelmiin vuonna 2012 hankittu ähtäriläinen ruusuryijy.
Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto

(Klikkaa kuva suuremmaksi)


23.Ruusuja.Berlin2
Berliiniläisen toiminimi Hertz & Wegenerin tuotantoa oleva ristipistomalli. Näillä malllilehtisillä oli suora vaikutus kansanomaisten ryijyjemme aihemaailmaan.
Kansallismuseon kokoelmat.

(Klikkaa kuva suuremmaksi)

Ruusuryijyjen historia liittyy kiinteästi merkkausliinoihin, kehystettyihin käsityötaidonnäytteisiin, joihin ristipistoin kirjottiin mm. aakkoset, numeroita, monogrammeja, vuosilukuja ja erilaisia symboleja. Englannissa ja Saksassa merkkausliinojen historia ulottuu 1500 - 1600 - luvuille, Suomessa ne yleistyivät 1700-luvun jälkipuoliskolla. Merkkausliinatekniikan varsinaista kukoistusaikaa oli 1800-luvun alkupuolisko. Vuosisadan lopulle tultaessa porvarillisena alkanut ilmiö oli yleistynyt myös talonpoikaiskodeissa.

Merkkausliinoja varten julkaistiin 1800-luvulla runsaasti mallikirjoja ja -lehtisiä etenkin Saksassa, mutta myös Englannissa ja Ranskassa. Eri tyylisuunnat toivat omat lisänsä mallistojen aihemaailmaan. Romantiikka antiikkia ihailevine aiheineen toi malleihin mm. roomalaisia maljakoita, runsaudensarvia, kukkaseppeleitä sekä kiinalaisia huvimajoja siltoineen. Ns. englantilainen tyyli suosi luonnonmukaisia kukka-aiheita ja 1830-40 -lukujen niin kutsuttu Berliinin tyyli toi mukanaan suuret figuuriasetelmat ja pursuavat kukkakimput.

1870-luvun lopussa Saksassa kehittyi uusi ristipistomallien suuntaus ns. kansallinen sisustustyyli, jonka hengessä painettiin suuri joukko vanhojen mallikirjojen ristipistomalleja. Näillä laajalti ympäri Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Australiaa levinneillä mallistoilla oli suuri vaikutus myös suomalaisen kansanomaisen ryijyn aihemaailmalle. Taitavat ryijynkutojat sovittivat ristipistomallit ryijytekniikkaan korvaamalla kunkin piston yhdellä nukkatupsulla.

Uudet, synteettiset ostovärit alkoivat yleistyä 1800-luvun lopulla. Nämä aikaisempaa hehkuvammat ja kestävämmät värisävyt syrjäyttivät nopeasti vanhat kasvivärit. Synteettisten värien suhteellisen edullinen hinta mahdollisti niiden saatavuuden myös yksittäisille kotitalouksille. Mustapohjaisissa ruusuryijyissä uudet väriyhdistelmät: turkoosinsininen, kova keltainen, violetti ja punaisen eri sävyt pääsivät erityisen hyvin oikeuksiinsa.

1800-luvun loppupuolella ruusuryijyjä kudottiin eri puolilla Suomea. Ne olivat usein ammattikutojien työtä ja samat mallit toistuivat niin Pohjanmaalla, Ahvenanmaalla, Satakunnassa kuin Uudellamaallakin. Ruusuryijyjä käytettiin sekä vihkiryijyinä että salien kiiltokuvamaisina koristeina. Niiden suosio jatkui paikoin 1900-luvun puoliväliin asti.

Ruusuryijyjä ei ole aina arvostettu yhtä korkealle kuin muita kansanomaisia ryijyjä. Syynä voidaan nähdä ruusuryijyjen suhteellisen nuori ikä, toisaalta se, että niiden aihemaailma pohjautui ristipistomalleihin. Ruusuryijyt edustavat kuitenkin kansanomaisen ryijynkudonnan viimeistä kukoistusvaihetta ja sellaisina ne ansaitsevat paikkansa muiden kansanomaisten ryijyjemme rinnalla.

Kuvan ruusuryijy on viimeisin lisä Kansallismuseon runsaan 600 kansanomaisen ryijyn kokoelmaan. Ähtäristä lähtöisin olevaa mustapohjaista ryijyä kehystää säleikköä kiertävä ruusuköynnös. Keskialan täyttää luonnonmukaisesti kuvattu, rehevä kukkakimppu ruusuineen, liljoineen ja lemmikkeineen.

Esine ei ole esillä näyttelyssä.

Raila Kataja

Lähde:
Pirkko Sihvo: Rakas ryijy. Suomalaisten ryijyt. Museovirasto, 2009.