Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Heinäkuu 2013


Tekstiilitaiteilija Dora Jung: olohuoneen ikkunaverhot 1961


Suomen kansallismuseo sai 1960-luvun alun kodinsisustukseen liittyvän merkittävän lahjoituksen, kun toimittaja Saara Palmgren oli päättänyt luopua perheen aikansa modernia olohuonetta somistaneista ikkunaverhoista. Lahjoittaja tunsi Dora Jungin Zonta-naisten torstaikerhosta. Kun kotiin Lauttasaaren Isokaarella tarvittiin jotain kaunista ja arvokasta, päätettiin tilata olohuoneeseen verhot taiteilijalta, joka kävikin paikan päällä. Verhojen väri valittiin yhdessä hänen kanssaan. Verhot ripustettiin noin 1961, ja ne täyttivät olohuoneen koko ikkunaseinän leveyden.
 
Suomalaisen muotoilun tavoitteena 1950-luvulla oli kaunis arki ja kaunis koti. Tämän ajattelun ilmentymä ovat myös nämä lintukuvioiset verhot: arkinen kyyhkysaihe on tuotu keskelle perheen sisätiloissa tapahtuvaa elämää, sen piristykseksi ja esteettiseksi eli kauneutensa avulla innoittajaksi. Voimakkaan värinen eläväpintainen seinä, johon valo siilautui vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan, loi oleskelutilaan arvatenkin iloisen, rauhoittavan ja silti alati erilaisen tunnelman.

Suuri yleisö sai ihailla tätä yksityiskodin hehkuvanpunaista sisustuselementtiä Dora Jungin näyttelyssä Amos Andersonin taidemuseossa 1968. Omin käsin -lehti kiitteli esittelyssään taiteilijan mestarillista teknisten keinojen hallintaa ja kykyä sopeuttaa niin kirkolliset kuin maallisetkin julkisten tilojen tilaustyöt ympäristöönsä eheäksi, korkeatasoiseksi kokonaisuudeksi. Näyttelyn luettelossa Ole Falck toteaa Jungin monumentaalikudoksista: "Niiden koko hahmotus on ankarasti taiteellinen - sommittelu on harmoninen ja tasapainoinen, aiheiden usein esineettömyyttä lähenevä tyylittely ryhdikästä ja mielteitä herättävää, väriasteikko mehevän hienostunut." Poikkeusta eivät tee tavalliseen kotiin suunnitellut verhotkaan.

Neljän vadelmanpunaisen ikkunaverhon kokonaisuus on kudottu damastitekniikalla kolmesta eri punaisesta villalangasta.
Kolme verhoista koostuu kahdesta kaistasta ja neljäs, kuvioton, yhdestä. Se on lahjoittajan mukaan hankittu käytännöllisyyssyistä. Dora Jungin tekotapaan liittyi vuosien myötä monimutkaistuva pujottelusysteemi. Osin pujottelemalla toteutetuissa kyyhkysissä on käytetty tehosteena harmaansävyisiä villalankoja. Harvakseen sijoitetuissa ja käytössä osin kankaan poimuihin häviävissä linnuissa taiteilija on keskittynyt aiemmin suosimansa piirroksellisen viivan sijasta pinnan käsittelyyn, erityisesti pintastruktuurin eli rakenteen vaihteluun ja vahvaan ääriviivaan.

Pelkistys ja tyylittely yhdistettynä kudonnan rikkauteen ja lankojen värivalintaan tuovat vivahteikasta herkkyyttä sinänsä askeettiseen eli vähäeleiseen kompositioon. Aihe on niin tuttu kaupunkilaiselle, että verhoja katsellessaan voi melkein kuulla aukiolla innokkaina taapertavien pulujen äänet. Tärkeää kokonaisvaikutelman kannalta on myös kuvioton tyhjä tila. Moderni kodinsisustus edellytti uutta rohkeaa näkemystä myös sisustustekstiileihin.

Damastin osalta haasteeseen vastasi taitavimmin Dora Jung. Hän oivalsi jo varhain, että valkoinen damastitraditio valo-varjo -efekteineen eli tehokeinoineen oli värejä ja kuviointia myöten tullut tässä yhteydessä auttamattomasti tiensä päähän.
Damasti
on tavallisesti yksivärinen kudos, jonka kuvioaihe saadaan aikaan vaihtelemalla loimi- ja kudevaltaista satiinisidosta. Nimi juontuu Damaskuksen kaupungista Syyriassa, joka on ollut aikoinaan itämaisen silkkikudonnan keskus.
Kaksi lintua
Vahvaa viivaa ja värillisiä kudepujotusalueita, yksityiskohta verhon pintastruktuurista eli rakenteesta. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Dora Jung (1906-1980) oli suomenruotsalaisen taiteilijasuvun jäsen. Oman kudonta-ateljeen hän perusti jo 1932 heti valmistuttuaan Taideteollisuuskeskuskoulun tekstiiliosastolta. Kutomossa valmistettiin sisustustekstiilejä, kirkkotekstiilejä, 1950-luvulta alkaen uniikkeja tekstiiliteoksia julkisiin tiloihin ja joitakin vapaita taidetekstiilejä. Teollisia damasteja Jung kudotti Oy Tampella Ab:ssä jo 1930-luvulla. Taiteilija omaksui alun pitäen damastitekniikan, jota kehitti edelleen teettäen jatkuvasti muutoksia kangaspuihinsa. Hän on tunnetuin niistä tekstiilisuunnittelijoista, jotka olivat aloittamassa tekstiilitaiteen opiskelua ja koulutusta tässä maassa. Vaikka vahvaa viivaa ja värillisiä kudepujotusalueita sisältäneet kudonnaiset olivat kiitettyjä, taiteilija jatkoi matkaansa kohti erilaisista pinnoista muodostuvia kuvioita vailla minkäänlaisia viivoja. Tarvittavaa pintarakenteisuutta hän sai aikaan ottamalla kiertopujotuksen tarjoamat keinot käyttöönsä.

Eläessään moninkertaisesti palkittu tekstiilitaiteilija sai mm. pääpalkinnon, Grand Prix'n, kaikista kolmesta 1950-luvun Milanon triennaalinäyttelystä, joita järjestettiin kolmen vuoden välein. Sekä taiteilijana - itse hän käytti mieluummin nimitystä käsityöläinen - että persoonana hän oli erittäin arvostettu. Jungin maine "kyyhkysten kutojana" juontaa juurensa hänen oman arvionsa mukaan juuri vuoden 1951 triennaalipalkitusta Kyyhkyjä-damastista. Aiheesta tehtiin vuosien varrella lukuisia toisintoja, ja kansainvälistä mainetta niittänyt kuvio löysi tiensä lopulta myös yksityiskotiin tilattuihin ikkunaverhoihin. Kasarmitorin kyyhkyset olivat kaikesta päätellen hyvin lähellä taiteilijan sydäntä.

Suomalaisesta damastista ja Dora Jungista on viime vuoden lopulla valmistunut Päivi Fernströmin väitöskirja Damastin traditio ja innovaatio. Siinä kirjoittaja päätyy ytimekkäästi toteamaan, että suomalainen damasti oli yhtä kuin Dora Jung. On ilahduttavaa, että alan suomalaisesta uranuurtajasta on nyt saatavilla yhteen koottuna tutkittua tietoa. Vuonna 1977 Artekissa olleen näyttelynsä yhteydessä taiteilija lausahti ajatellessaan 40 vuotta jatkunutta elämäntyötään: "Hela livet med textil - tänk, en sådan tur!". Koko elämä tekstiilin kanssa - ajatella mikä tuuri!

Yhteiskuva ikkunaverhoista

Lauttasaarelaiskodin olohuoneen ikkunaverhot 1960-luvun alusta. Kuva: Markku Haverien, Museovirasto. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Esine ei ole esillä.

Outi Flander