Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - syyskuu 2014


Tuokiokuva kuningatar Kristiinan kruunajaisista


Ryhmä I dia 2663
I ryhmä: rumpali ja torvensoittajia. Kuvat: Museovirasto.

Ryhmä II dia 2664

II ryhmä: sodanjumala Mars ja hänen seuralaisensa ritarit Philopator, kilvessään tunnuslause Pro patria (isänmaan puolesta), Demokrates, kilvessään Pro libertate (vapauden puolesta), ja Theander, kilvessään Pro religione (uskon puolesta). 

Ryhmä III dia 2665

III ryhmä: kolme sulotarta ja Venuksen triumfivaunut. Vaunujen etuosassa seisoo Cupido, Venus istuu pidellen käsissään palavaa sydäntä (rakkauden vertauskuva) ja valtikkaa. Takana seisoo Fortuna (Onnetar) kuvattuna tavanomaiseen tapaan pallon päällä seisoen ja purjetta kannatellen. Nämä attribuutit eli tunnuskuvat viittaavat onnen epävarmuuteen. 

Ryhmä IV dia 2666

IV ryhmä: Eudemonin kisällit Philander ja Dorisel ratsailla.

Ryhmät V ja VI dia 2667

V ryhmä: Philanderin ja Doriselin laakerein seppelöidyt ja palmunlehviä kantavat seuralaiset. VI ryhmä: Ritari Eudemon, rauhan ja onnellisuuden puolustaja.

Ryhmä VII dia 2668

VII ryhmä: neljän siivekkään yksisarvisen vetämät Autuuden (Felicitas?) vaunut, joita ajaa Rauha (Pax). Autuuden kanssa vaunuissa istuu Yksimielisyys (Concordia) ja (Lähimmäisen) Rakkautta (Caritas) symboloivat naishahmon seurassa olevat kaksi lasta.

Ryhmä VIII dia 2669

VIII ryhmä: Painetun, kulkuetta selittävän ohjelmatekstin eli kartellin mukaan kohtaus on nimetty Parnassos-vuoreksi, mutta sen rinteillä istuvat eri soittimia soittavat naishahmot (vaikka heitä onkin yhdeksän) eivät voi esittää muusia, minkä lisäksi ylinnä vuoren laella on nähtävissä kahden pasuunan kanssa Fama eli Maine. Kuten Venuksen vaunut, tämäkin rakennelma liikkui sisäänsä piilotetun mekanismin avulla.

Ryhmä IX dia 2670

IX ryhmä: neljä soturia ratsuineen.

Ryhmä X dia 2671

X ryhmä: neljä nymfiä eli sulotarta ja neljä ratsua.

Ryhmä XI dia 2672

XI ryhmä: kaksikymmentä peitsin ja kilvin varustettua ratsastajaa.
Kustaa II Adolfin kaatuessa Lützenissä 1632 hänen tyttärensä kruununprinsessa Kristiina oli kuusivuotias. Tulevan kuningattaren alaikäisyyden aikana hallinnosta huolehti holhoojahallitus, johon kuuluivat mm. valtakunnandrotsi Per Brahe nuorempi ja valtamarski Jakob De la Gardie.

Kristiina tuli täysi-ikäiseksi 1644, mutta hänet kruunattiin vasta 20. lokakuuta 1650. Oheisessa eräänlaisessa panoraamakuvassa kuvattu kulkue järjestettiin Kristiinan kruunajaisjuhlien yhteydessä Tukholmassa 24. lokakuuta 1650.

Kruunajaisten yhteydessä järjestettiin runsaasti erilaisia juhlallisuuksia, joista yksi oli teatraalinen juhlakulkue, Lycksalighetens Äre-Pracht eli "Onnen-Autuuden Kunnian-Ylistys", jota oheinen maalaus kuvaa. Maalaus (KM 79077) on tehty guaššilla eli peitevärillä lähes neljä metriä pitkäksi rullaksi kiinnitetyille ohuesta nahasta tehdyille pergamenttiarkeille. Yläreuna on epätasainen, ja siihen on liimattu täydennykseksi paperi- ja pergamenttinauhaa, jolla rullan leveys on saatu tasaiseksi.

Kulkue liittyi Kristiinan kruunajaisjuhlallisuuksiin kuuluneisiin turnajaisiin ja johdatti sen osanottajat kisapaikalle. Kulkueen oli kruunajaisia varten kustantanut Kristiinan serkku ja tuleva perintöruhtinas, pfalzkreivi Kaarle Kustaa, joka luultavasti esiintyi itse ritari Eudemonin (VI ryhmä) osassa. Kulkue muodostui erilaisista ratsain ja jalan liikkuneista ryhmistä, jotka tavallaan muodostivat kulkueen sisällä pieniä vertauskuvallisia kuvaelmia.

Kulkueeseen kuului myös kaksi suurta mekaanista laitetta, joiden tarkoitus oli hämmästyttää katsojia. Venuksen vaunut (III ryhmä) liikkuivat piilotetun mekanismin avulla, niin että ne näyttivät kulkevan itsestään. Kruununperillinen Kaarle Kustaa oli hankkinut vaunut Nürnbergistä vuonna 1649, ja ne oli valmistanut Johann Hautsch. Kulkueeseen kuului myös Parnassos-vuori, joka sekin näytti katsojista liikkuvan itsekseen.

Ratsumiesten ratsut on kuvattu joko tavallisessa käynnissä tai courbette-asennossa eli seisomassa takajaloillaan, mikä ei ole sattumaa: se osoitti suurinta mahdollista ratsun hallintaa, ja hyvä ratsastustaito oli keskeisellä sijalla ruhtinaiden kasvatuksessa - esimerkiksi Kristiinan serkunpoika, Kaarle XI oli erinomainen ratsastaja.

Nicolas Vallari syntyi todennäköisesti Ranskassa ja kuoli vuoden 1673 jälkeen - hänen tarkat elinvuotensa ovat toistaiseksi tuntemattomat. Vallarin kerrotaan olleen nuoruudessaan kapusiinimunkkina luostarissa todennäköisesti Italiassa, paenneen sieltä Hollantiin ja kääntyneen protestantiksi. Vuonna 1646 hän oli Tukholmassa, ilmeisesti Magnus Gabriel De la Gardien palveluksessa. Pian Vallari jo työskenteli kuningattaren palveluksessa ja vuoden 1647 alusta hänet mainitaan hovin palkkalistoissa. Asiakirjalähteiden mukaan Nicolas Vallari maalasi muotokuvia kuningatar Kristiinasta sekä katto- ja seinämaalauksia erityisesti Magnus Gabriel De la Gardien linnoihin, joista ei kuitenkaan ole säilynyt yhtään varmuudella tunnistettavaa teosta.

Vuonna 1649 Vallari suunnitteli rekvisiittaa hovissa järjestettyjä hovibaletteja varten. Seuraavana vuonna hän suunnitteli Tukholmaan kuningatar Kristiinan kruunajaisiin kaksi triumfi- eli riemukaarta; näistä vain toinen rakennettiin puusta, kankaasta, vahasta ja kipsistä. Vuonna 1654 Vallari suunnitteli koristeluja Kristiinan seuraajan, Kaarle X Kustaan kruunajaisia varten. Kuningatar Kristiinan kruunusta luopumisen jälkeen Vallari oli pääasiassa Magnus Gabriel De la Gardien palveluksessa, mutta palkkariidat saivat Vallarin lopulta lähtemään maasta vuonna 1673.

Koska maalaus on uniikki eli ainutkertainen ja tehty ohuelle nahalle eli pergamentille (ei siis aivan halvalle materiaalille), ja mikäli hyväksytään attribuutio eli tekijäksi hovimaalari Nicolas Vallarille (ja kenellä toisella taiteilijalla olisi ollut mahdollisuus kuvan tekemiseen?), herää väistämättä kysymys kuka on tilannut maalauksen. Yhtä väistämättä vastaukseksi nousee Kaarle Kustaan nimi, sillä kenellä muulla olisi ollut mielenkiintoa tämän kulkueen ikuistamiseen kuin sen kustantajalla, ja kenellä muulla olisi ollut mahdollisuus käyttää siihen hovimaalari Vallaria?

Magnus Gabriel De la Gardie yritti varata Vallarin omaan käyttöönsä lukuisilla omiin linnoihinsa tekemillään koristemaalaustilauksilla, mutta De la Gardiella ei olisi ollut mitään mielenkiintoa Kaarle Kustaan järjestämää kulkuetta kohtaan, hänhän oli itsekin osallistunut kruunajaisjuhliin omalla kulkueellaan. Jos maalauksen olisi tilannut kuningatar Kristiina, hän olisi ehkä vienyt sen mukanaan lähtiessään Ruotsista 1654. Lienee siis todennäköistä, että maalauksen on tilannut Kaarle (X) Kustaa omaan käyttöönsä, dokumentiksi kulkueesta.

Kuvasta käytetään joskus nimitystä "karuselli", joka kyllä viittaa samantapaisiin juhlallisiin, teatraalisiin kulkueisiin ja turnajaisiin, joita Ruotsissakin järjestettiin satunnaisesti Vaasa-sukuisten kuninkaiden aikana ja jo 1500-luvulla. Nimitystä ei kuitenkaan tulisi käyttää kuningatar Kristiinan yhteydessä, sillä se syntyi vasta vuoden 1662 jälkeen, kun Ranskan kuningas Ludvig XIV oli järjestänyt kaksipäiväiset juhlat turnajaisineen ja muine kilpailuineen Louvren ja Tuliériès'n palatsien välisessä puistossa.

Aukion nimi on siitä lähtien ollut Place du Carrousel - "carrousel" tarkoittaa juuri tällaisia ratsumiesten kilpailuja tai sellaisten pitopaikkaa. Ruotsissa nimitystä käytetään ensi kertaa vasta nimenomaan Kaarle XI:n kruunajaisten yhteydessä järjestetyistä juhlallisuuksista (Certamen equestre, 1672). Oikea ruotsinkielinen nimitys kuningatar Kristiinan kulkueelle on ett upptåg.

Pergamenttirullan on lahjoittanut porvoolaiselle Borgå gymnasiumille alareunassa olevan, 6.7.1842 Tukholmassa päivätyn tekstin mukaan englantilainen filologi ja muinaisrunojen tutkija George Stephens. George Stephens (1813-1895) muutti Tukholmaan 1834, toimi siellä englanninkielen opettajana ja alkoi samaan aikaan perehtyä Skandinavian kieliin ja kirjallisuuteen. Hän oli vuonna 1843 perustetun Svenska Fornskriftsällskapetin perustajajäsen, ja 1840-luvun puolivälissä hän oli mukana julkaisemassa kokoelmaa ruotsalaisia kansansatuja sekä panemassa alulle islantilaisten muinaisjäännösten tutkimusta.

Vuonna 1851 hän muutti englanninkielen opettajaksi Kööpenhaminaan ja sai professuurin yliopistossa neljä vuotta myöhemmin. Vuonna 1866 julkaistiin ensimmäinen osa hänen tärkeimmästä teoksestaan, joka käsitteli Skandinavian ja Englannin riimukirjoitustekstejä. Kuningatar Kristiinan kruunajaisjuhlia esittävän maalauksen aikaisemmat vaiheet ovat valitettavasti tuntemattomat, mutta Stephens lienee löytänyt pergamenttirullan kerätessään aineistoa tutkimuksiaan varten. Opetusministeriön päätöksellä teos on siirretty Museoviraston hallintaan vuonna 1979.

Kulkuekuva on esillä Kansallismuseon perusnäyttelyssä huoneessa 205 museon 2. kerroksessa.

Jouni Kuurne

In English