Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Helmikuu 2014


Almgrenin kutomon silkkihuivi 1900-luvun alusta


Almgrenin kutomon silkkihuivi, malli nimeltä ”Ros”. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto (kuva nro 10847:2).

Almgrenin kutomon silkkihuivi, malli nimeltä "Ros". Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto (kuva nro 10847:2).


10847 2x[1]


Huivissa oleva Almgrenin leima mallinumeroineen. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto.


983 8a


Magnus von Wrightin akvarelli "Vaimo pyhäpuvussa vuodelta 1860. Kuva: Museovirasto, (kuva nro KK983:8a).
Hartiahuivi eli kaulavaate tuli suosioon Suomen läntisessä kansanpukutyypissä 1700-luvulla. Vanhimmat hartiahuivit olivat valkoista kotikutoista palttinaa, juhlahuivien reunoihin lisättiin pitsi. Myöhemmin yleistyivät värilliset ja kuvioidut huivit. 1700-luvun loppupuolelta alkaen juhlahuiveina suosittiin isohkoja, hapsureunaisia, värillisiä tai mustia silkkihuiveja, joita ostettiin markkinoilta tai kierteleviltä kauppiailta. Nuoret naiset saivat usein ensimmäisen silkkihuivinsa rippi- tai kihlajaislahjaksi.

Silkkihuiveja käytettiin sekä koristeena että lämmikkeenä. Niitä pidettiin erityisesti kirkkomatkoilla, häissä, pidoissa ja markkinoilla. Matkan ajaksi kelpasivat vielä vanhemmat huivit, paremmat kuljetettiin vakoissa tai koreissa ja puettiin päälle vasta juuri ennen varsinaista tilaisuutta.

Huivi voitiin pukea eri tavoin. Se taiteltiin kaksinkerroin kolmikulmaiseksi harteille muiden vaatteiden päälle ja kiinnitettiin edestä messinkisellä huivineulalla, nuppineulalla tai paidan soljella. Jos neulaa ei ollut, voitiin liinan kulmat vetää ristiin liivin sisään. Varsinkin pidoissa ja tansseissa huivi saatettiin pukea myös kokonaan liivin alle. 1800-luvun alkukymmenillä ostokaulavaatteet olivat entistä isompia, ja niitä puettiin useita päällekkäin, niin että alla olevat huivitkin jäivät näkyviin.

Lounaissuomalaisten naisten kirkkovaatetus vaihteli eriarvoisten kirkkopyhien mukaan. Punaisen- eli koreanpyhät, kuten esimerkiksi joulu, helluntai ja juhannus, olivat ilon pyhiä, jolloin kirkkoon voitiin mennä punaisissa tai muuten kirjavissa vaatteissa. Mustanpyhinä kirkkovaatteina käytettiin tummia vaatteita. Myös Hämeestä on tietoja värikkäämpien vaatteiden käytöstä joulu- ja pääsiäiskirkossa.

Kun perinteinen kansanpuku 1800-luvun jälkipuoliskolla väistyi porvarillisen yleismuodin tieltä, naisten kansanomaiseksi juhla-asuksi yleistyi musta asu, jonka kanssa pidettiin usein mustaa hartiahuivia. Uskonnollisten liikkeiden piirissä värikkäiden vaatteiden käyttöä kirkossa pidettiin sopimattomana, joten sekin oli omalta osaltaan vaikuttamassa mustaan vaateparteen siirtymistä.

Helmikuun esine on musta, kukkakuvioinen silkkibrokadihuivi. Huivin koko on 82 x 81 cm, ja siinä on 18 cm pitkät, solmitut hapsut. Huivin on valmistanut ruotsalainen Almgrenin silkkikutomo, jonka Knut August Almgren perusti Tukholman Södermalmille vuonna 1833.

Huivin kuvio muodostuu loimilangoista taftipohjalle. Tällaiset runsaskuvioiset huivit kudottiin jacquard-kangaspuilla, joiden toimintaa ohjasivat reikäkortit. Jacquard-kangaspuut kehitettiin Ranskassa vuonna 1805, ja ne julistettiin siellä kansalliseksi omaisuudeksi, joita ei saa kuljettaa ulos maasta. Knut Almgren onnistui saamaan tehtaansa ensimmäiset jacquard-kangaspuut salakuljettamalla ne Ranskasta Ruotsiin hedelmälaatikoiden pohjalle piilotettuina.

Huivin nurjan puolen kulmassa on kaksi leimaa; kutomon punainen tarkastusleima mallinumeroineen ja Tampereen tullileima. Arvokkaat silkkihuivit olivat tuontitavaraa, ja ne piti tullata Suomeen tuotaessa. Almgrenin kutomon vanhimmissa ja värikkäämmissä huiveissa on musta tarkastusleima. Myöhemmin, mustien huivien lisääntyessä, leiman väri vaihdettiin punaiseksi. Vuodesta 1870 lähtien huiveihin lisättiin tarkastusleiman lisäksi myös mallinumero.

Almgrenin silkkihuivimalleista on säilynyt kolme malliluetteloa vuosien 1901-1912 väliseltä ajalta, ja niissä on yhteensä yli viisisataa erilaista kuviota. Numero ilmoittaa huivin koon, kuvion ja mallin nimen. Numero 145 löytyy vuosien 1901 ja 1908 malliluetteloista nimellä Ros, Ruusu. Huivi on siis ilmeisesti valmistettu 1900-luvun alkupuolella.

Huivi on lahjoitettu Kansallismuseon kokoelmiin vuonna 1983. Esine ei ole esillä.

Sari Tauriainen

Lähteet:
Ciszuk, Martin; Silk-weaving in Sweden during the 19th century, textiles and text - An evaluation of the source material.
Kaukonen, Toini-Inkeri; Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut, WSOY, Porvoo 1985.
Lindvall-Nordin, Christina; Mossrosor och hjärtblomster, Kulturen 1969, En årsbok till medlemmarna av Kulturhistoriska föreningen för södra Sverige, Lund 1969.