Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Heinäkuu 2015


Pannunalus tai hiivakranssi Ruotsin suomalaismetsistä


Pannunalus
Pannunalus Ruotsin Östmarkista, Suomen kansallismuseo, kuuluu Astrid Reposen v. 1932 Ruotsin ja Norjan suomalaismetsistä keräämään 130 esineen kokoelmaan.
Kuva: Matti Huuhka, Museovirasto
Kansallismuseossa 1.11.2015 asti avoinna olevassa Finnskogar – Metsäsuomalaiset  -näyttelyssä on maisteri Astrid Reposen vuonna 1932 suomalaismetsistä keräämien esineiden joukossa pannunalus Ruotsin Östmarkista.

Esine on limittäisistä puupalikoista koottu joustava, ehkäpä helminauhaan verrattavissa oleva – sen voi vetää suoraksi tai taivuttaa renkaaksi. Renkaan muotoisena se soveltuu hyvin pannunaluseksi ja sillä nimellä se on Reposelle luovutettu ja seuraavana vuonna luetteloitu Kansallismuseon kokoelmiin.

Tämäntyyppisellä esineellä oli toinenkin käyttötarkoitus: leivän taikinaan tai sahdin- ja oluentekoon tarkoitetun hiivan varastointi. Hiiva on pysynyt renkaaksi taivutettujen puupalikoiden lomissa hyvin paikoillaan. Kun sitä on tarvittu, rengas on avattu ja laskettu suorana taikinatiinuun tai olutsammioon. Siellä hiiva on päässyt valloilleen ja ryhtynyt täyttämään tehtäväänsä. Tässä käyttötarkoituksessa esineestä on käytetty ruotsiksi nimitystä jästkrans, norjaksi gjærkrans.

Esinetyyppi on Skandinaviassa laajalti levinnyt, Suomessa harvinainen, mutta ei täysin tuntematon. Suoraa nimivastinetta hiivakranssi tai hiivarengas en ole tavannut. Esimerkiksi Norjan Digitalt museum -sivustolla on tätä kirjoitettaessa kuusitoista eri museoiden kokoelmissa olevaa hiivakranssia: https://digitaltmuseum.no/, viisitoista juuri gjærkrans-nimellä, yksi nimellä bordskåner eli pöydänsäästäjä, siis pannunalus.

Ruotsin vastaavalla sivustolla https://digitaltmuseum.se/ niitä on 64, joista yhdeksän nimellä jästkrans, loput on nimetty toisen käyttötarkoituksen mukaan nimillä pannring, pannkrans, pannunderlag tai grytring.

Museokokoelmissa olevien esineiden nimijakauman perusteella voisi arvella, että esinettä on Norjassa käytetty ensisijaisesti hiivan säilytykseen, Ruotsissa taas pannunaluskäyttö näyttää yleisemmältä. Toisaalta, jos esine on ensi sijassa hiivasäilö ja käyttö pannunalusena on myöhempi toissijainen käyttötarkoitus, ei tarkempia päätelmiä voi tehdä selvittämättä esineiden museokokoelmiin tulon ajankohtia.

Suomessa tunnetaan yleisempänä hiivasäilönä ns. hiivakoira, joka on tappuratukko, siis pellavan lyhytkuituisesta loukutusjätteestä koottua tukkoa.

Kansallismuseon metsäsuomalaiskokoelman esine on todennäköisesti alun perin hiivakranssiksi tehty ja myöhemmin yksinomaan pannunalusena käytetty, eikä esinettä museon kokoelmiin luovutettaessa ole tiedetty kertoa muusta käytöstä. Joka tapauksessa on luultavaa, että metsäsuomalaiset ovat omaksuneet tämän esinetyypin käyttöönsä vasta Keski-Skandinaviassa asuessaan.

Antti Metsänkylä

Kaksi aiempaa Astrid Reposen kokoelman metsäsuomalaisesinettä kuukauden esineinä:
Kahvinpapujen murskain – heinäkuu 2008
Hankoaura – marraskuu 2014

Astrid Reposen metsäsuomalaiskokoelma oli esillä Finnskogar- Metsäsuomalaiset-näyttelyssä
Kansallismuseossa vuonna 2015.