Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Tammikuu 2017


Suuri suomalainen – Daniel Cajanus


75055
Daniel Cajanus, maalannut Enoch Zeeman Lontoossa 1734. KM inv. n:o 75055. Aiemmin Bucchleuch’n herttuan kokoelmassa Skotlannissa. (Bucchleuch ääntyy ’bakluu’.) Kuva: Timo Syrjänen.

DC

Daniel Cajanuksen (1703–1749) ja Simon Paapen (1789–1828) pituudet Haarlemin Sankt Bavon kirkon pylväässä. Simon Paap oli kotoisin Zandvoordista, jonne hänet myös haudattiin. Syy merkintään juuri Sankt Bavossa lienee se, että hänen pituutensa yksinkertaisesti haluttiin dokumentoida Cajanuksen rinnalle. Kuva: JK.

Maailman pisin mies 2015 1

Paljon ei ole muuttunut vajaassa kolmessa vuosisadassa: ihmisen uteliaisuus kohdistuu edelleen samoihin asioihin. Maailman pisin elossa oleva ihminen, turkkilainen Sultan Kösen, 251 cm. Hänen pituudekseen on mitattu myös 254,3 cm. Kuva: JK.
Haarlemin Grote Kerkin eli Sankt Bavon kirkon keskilaivan yhden pylvään valkoiseen kalkkipintaan on upotettu korkealle musta marmorinen viiva ja sen vierelle on kirjoitettu nimi Daniel Cajanus 2,64 m. Samassa pylväässä on – valistuksen ajan hengessä tieteellisen vertailun nimissä – merkintä myös hyvin pienikokoisen miehen pituudesta: Simon Jan Paap 84 cm. Vanhat, vaikkakin eriaikaiset merkinnät ovat nähtävissä vielä tänä päivänä.

Daniel Cajanuksen voi epäilyksettä sanoa olleen yksi 1700-luvun maailmankuuluista suomalaisista. Hän oli kuuluisa poikkeuksellisen pituutensa ansiosta: oheisen muotokuvan perusteella hänen pituudekseen on arvioitu noin 247 cm, mutta tiedot vaihtelevat lähteestä riippuen. Haarlemissa säilynyt Cajanuksen paita on hihansuusta hihansuuhun mitaten 240 cm, minkä perusteella hänen pituutensa on hyvinkin saattanut olla yli 240 cm. Muotokuvaan kirjoitetussa tekstissä hänen pituudekseen mainitaan 7 jalkaa 10 tuumaa eli noin 238 cm.

Daniel Cajanus (1703–1749) oli syntynyt Paltamossa, jossa hänen isänsä toimi kappalaisena – Kainuuseen viittaa ”kainuulaista” latinaksi tarkoittava perheen nimikin. Daniel oli perheen seitsemästä lapsesta nuorin. Kahdesta veljestä tuli pappeja, kolmesta kauppiaita, ainoa sisar meni naimisiin Lohtajan pitäjänkirjurin kanssa. Perheen muista jäsenistä ei Danielin lisäksi kukaan ollut poikkeuksellisen pitkä. Isonvihan aikana Daniel Cajanuksen lapsuudessa ja nuoruudessa venäläiset tunkeutuivat useaan kertaan myös Kainuuseen ja aiheuttivat siellä tuhoa; hänen setänsä vietiin vankina Astrakhaniin. Rauhattomuuksien loputtua, ehkä vuoden 1723 paikkeilla, parikymmenvuotias Daniel lähti Paltamosta eikä koskaan palannut kotiseudulleen.

Daniel Cajanuksen kaikki vaiheet Euroopassa eivät ole selvillä, mutta hänen tiedetään olleen Saksin vaaliruhtinaan August Väkevän palveluksessa lipunkantajana tai kornettina, todennäköisesti Augustin hallintokaupungissa Dresdenissä 1720-luvulla. Kuninkaan kuoltua 1733 Cajanus kierteli eri puolilla Eurooppaa, esittäytyen sekä hoveissa että kansan parissa. Vuosina 1734–1742 hän kävi useita kertoja Haarlemissa Hollannissa ja kahdesti Lontoossa. Lontoolaisessa sanomalehdessä julkaistiin 1734 ilmoitus, jossa mainostettiin ”pisimmän täällä koskaan nähdyn henkilön” olevan nähtävissä paikallisessa majatalossa, tietysti kohtuullista sisäänpääsymaksua vastaan. Näyttäytymisillään Cajanus sai kerättyä itselleenkin paitsi elannon myös jonkin verran varallisuutta.

Vuonna 1745 Daniel Cajanus asettui Haarlemiin, jossa hän eli viimeiset vuotensa paikallisena kuuluisuutena ja kuoli 27. helmikuuta 1749. Hautajaiset olivat huomattava tapaus kaupungissa, ja hänen arkkunsa laskettiin Sankt Bavon kirkkoon. Sisaruksiinsa hän oli pitänyt yhteyttä kirjeitse. Ilmeisesti hän oli tavannut heistä ainoastaan kerran yhden veljistään.

Vuonna 1742 Daniel Cajanuksesta julkaistiin Lontoossa elämäkertateos, joka – vaikka onkin suurimmaksi osaksi mielikuvituksen tuotetta – on osoitus hänen kuuluisuudestaan. Kuinka monesta ei-kuninkaallisesta tai ei-sotasankarista julkaistiin 1700-luvulla elämäkerta omana elinaikanaan?

Kansallismuseossa olevan maalauksen on tilannut todennäköisesti John, järjestyksessä toinen Montagun herttua ja jaarli. Herttua tunnettiin eksentrikkona erikoisine harrastuksineen ja kiinnostuksen kohteineen, joten hän on hyvinkin saattanut haluta omistukseensa ilmielävää jättiläistä luonnollisessa koossa esittävän muotokuvan. Maalaus riippui todennäköisesti herttuan omistamassa Boughton Housessa Ketteringissä Northamptonshiressa ja myöhemmin Dalkeith Housessa Skotlannissa lähellä Edinburghia, jonne se periytyi Montagun herttuan pojantyttären solmiessa avioliiton Bucchleuch’n herttuan kanssa. Daniel Cajanuksen muotokuva ostettiin Kansallismuseoon vuonna 1975 Lontoolaisesta taidegalleriasta, jonne se oli hankittu Bucchleuch’n herttuan kokoelmasta Skotlannista.

Muotokuvan on maalannut flaamilaissyntyinen Enoch Zeeman (Seeman) nuorempi (1694/5–1744) Lontoossa vuonna 1734. Samana vuonna Zeeman oli maalannut muotokuvan Montagun herttuattaresta ja hän maalasi kokovartalomuotokuvat myös kuningas Yrjö II:sta ja kuningatar Carolinasta. Daniel Cajanus on kuvattu pukeutuneena ns. puolalaiseen asuun, ehkä muistona ajasta August Väkevän palveluksessa – turbaani tosin on lisätty asuun antamaan ylimääräistä eksoottista – ja osmaneihin viittavana ehkä hieman sotaistakin – lisäväriä.

Muotokuvan maalauttaminen kertoo siitä, että Daniel Cajanuksen kaltainen poikkeuksellinen yksilö herätti ihmisissä paitsi uteliaisuutta, myös tietynlaista arvonantoa juuri epätavallisuutensa ansiosta, ja sen takia häntä pidettiin kalliin muotokuvan arvoisena.

Mahtavien mittojensa takia Daniel Cajanuksen muotokuva ei ole valitettavasti pitkään aikaan ollut esillä.


Jouni Kuurne