Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kuukauden esine - Helmikuu 2017


Puumalja Kongosta


VK5149 28
Kulttuurien museon kokoelmiin kuuluva malja (VK5149:28) on luultavasti veistetty kovasta hienosyisestä lehtipuusta (Crossopteryx febrifuga), joka kuuluu matarakasvien heimoon. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto.
Puumalja, jossa on pyöreä jalka ja ihmispään muotoinen kuppiosa pitkähkön uurrevöin koristellun kaulan varassa. Hahmolla on selkeästi veistetyt nenä, suu ja mantelin muotoiset silmät sekä uurreviivoitus silmien yläpuolella. Esine on Kongossa (nyk. Kongon demokraattinen tasavalta) asuvan kuba-kansan palmuviinipikari 1900-luvun alusta. Pään ääriviivoista näkyy 1800-luvun ja 1900-luvun alun kampaustyyli, jossa hiukset vedettiin taakse ja hiusrajaa korostettiin ajelemalla se otsalla suoraksi, mutta ohimoille jätettiin teräväkulmaiset kolmiot.

Kuba-kuningaskunta syntyi 16 - 18 kansanryhmästä Keski-Afrikkaan Kongojoen sivujokien Kasain, Luluan ja Sankurun väliselle alueelle, perimätiedon mukaan 1600-luvun alussa. Sen hovissa kehittyi, lähialueiden kansoilta vaikutteita saaden, koko valtakunnan alueelle 1800-luvun alkuun mennessä levinnyt ja nykyaikoihin asti elinvoimaisena säilynyt käsityötaide, etenkin puuveisto. Kubien keskuudessa arvoasema ei periytynyt, vaan se piti ansaita. Siksi eliitti teki kaikkensa erottuakseen toisistaan, mm. omaisuudellaan. Se teetätti hovissa toimineilla puuveistäjillä hienoja esineitä, kuten palmuviinikuppeja, koska palmuviiniä jaettiin suuria määriä eri tilaisuuksissa yhteistyön, aseman ja varallisuuden merkkinä. Ihmispään muotoiseksi veistetyt pikarit olivat ylimystön erityisiä arvoesineitä, joiden taso kertoi omistajan voimasta ja kyvykkyydestä. On esitetty, että ihmispäiset maljat olisivat suoranaisia muotokuvia, mutta useimmiten kasvot on toteutettu melko kaavamaisesti eikä niissä esiinny distinktiivisiä ominaispiirteitä.

Belgian siirtomaahan Kongon vapaavaltioon (1908 alkaen Belgian Kongo), värvättiin 1800-luvun lopulta lähtien jokilaivojen koneenkäyttäjiä Pohjoismaista. Myös lähes 150 suomalaismiehen on arveltu työskennelleen Kongossa ennen 1. maailmansotaa. Yksi heistä oli Pohjassa syntynyt laivuri Karl Edvard Grundström (1866 – 1949), joka avioitui 1899 ja sai vaimonsa Olga Sofian kanssa viisi lasta. Neljällä nuorimmalla lapsella oli hyvin pienet ikäerot, suurimmillaan vain 1,5 vuotta, kun taas vanhin oli 4 vuotta ja kaksi kuukautta vanhempi kuin hänestä seuraava tyttö. Tästä voi arvella, että K. E. Grundström olisi ollut töissä Kongossa kolmivuotiskauden esikoistytön syntymän (3.6.1900) jälkeen.

Grundström on ehkä lähtenyt nuorena merille ja hankkinut merenkulkuoppinsa käytännön kautta, sillä häntä ei löydy merikoulujen eikä merimieskoulujen oppilasluetteloista. Teollisuuskoulujenkaan oppilasmatrikkeleissa hän ei esiinny, joten hänellä ei näytä olleen virallista koneenkäyttäjän tutkintoa. Jos hänellä on ollut merimiespassi, hän ei tarvinnut Kongoon uutta passia, joten suomalaisista passiluetteloistakaan asia ei selviäisi. Passiluetteloihin ei sitä paitsi läheskään aina merkitty matkustajan kohdemaata. Aivan 1900-luvun alku ei vielä ollut suomalaisten Kongoon lähdön huippukautta, mutta ensimmäiset sinne menneet olivat nimenomaan laivoilta suoraan värvättyjä merimiehiä. Grundströmin Kongon-ajan sijoittumista 1900-luvun alkuun tukee sekin, että Tammisaaren merimieshuoneen päästökatselmus- ja pestautumisasiakirjojen perusteella tiedetään hänen toimineen laivanpäällikkönä Itämerellä purjehtineella Wilpas-kaljaasilla vuosina 1909–1912. Laiva oli v. 1885 valmistunut Tukholmaan liikennöivä suomalainen kauppa-alus, jossa oli 5–6 hengen miehistö. Ahvenanmerellä 8.11.1912 haaksirikkoutuneen laivan kotipaikaksi on mainittu Tammisaari ja Pohja. Tuolloin K. E. Grundström oli jo 46-vuotias ja on epätodennäköistä, että hän enää sen ikäisenä olisi pestautunut lähtemään Kongoon. Joka tapauksessa hän eli iäkkääksi ja hänet mainitaan kirkonkirjoissa myöhemmin huvilanomistajana.

K. E. Grundström kävi itse Helsingissä Suomen kansallismuseossa toukokuussa 1932 tarjoamassa Kongosta tuomiaan esineitä ostettavaksi museoon. Kokoelma ostettiin ja se on diarioitu joulukuun 7. päivälle 1932. Numerolle VK5149:1-36 luetteloituun kokoelmaan kuuluu aseita (nuolia, keihäitä, tikareita ja heittoveitsi), punottu kasvikuitulakki, norsunluinen rannerengas, lippaan muotoinen niskatuki, juomasarvena ja merkinantotorvena käytetyt norsunhampaat, veneen malli airoineen, kampa, palmuviinipikari sekä kuitukangasta. Alkuperämaaksi mainitaan vain Kongo ilman alueellisia tarkennuksia. Kaksi esineistä on Zulumaasta Etelä-Afrikasta, joten Grundström oli ollut Kongon lisäksi muuallakin Afrikassa.

Pikari oli esillä Kulttuurien museon perusnäyttelyssä Tennispalatsissa toukokuuhun 2013, mutta tällä hetkellä se ei ole näytteillä.

Heli Lahdentausta

Lähteet:
Kecskési, Maria 1987. African Masterpieces and Selected Works from Munich: The Staatliches Museum fur Völkerkunde. The Center for African Art, New York.

Treasures from the Africa-Museum Tervuren 1995. Royal Museum for Central Africa, Tervuren.
Uola, Mikko 1979. Suomalaismasinisteja Kongossa. Siirtolaisuus – Migration 3/1979.

Pohjan seurakunta, kirkonkirjat.

Hämeenlinnan maakunta-arkisto: Tammisaaren merimieshuoneen arkisto (Päästökatselmus- ja pestautumisasiakirjat).

http://www.genealogia.fi/hakem/merimiehet/indexs.htm