Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Opetuspaketin etusivulle


Tietoa Suomen esihistoriasta


Kivikausi


Susiluola


Jääkauden jälkeinen asutus
(8600 - 6500 eKr.)


Suomusjärven kulttuuri
(6500 - 4200 eKr.)


Kampakeraaminen kulttuuri
(4200 - 2000 eKr.)


Asbestikeraamiset ryhmät
(n. 2800 - 1500 eKr.)


Nuorakeraaminen kulttuuri
(2500 - 2000 eKr.)


Pyheensillan ryhmä
(2200 - 2000 eKr.)


Kiukaisten kulttuuri
(n. 2000 - 1500/1300 eKr.)


Pohjoisten alueiden kivikausi


Ahvenanmaan kivikausi


Elinkeinot


Asuinpaikat ja asunnot


Taide ja uskomukset


Kivikauden työkaluja


Kivitekniikkaa


Kaupankäyntiä


Esihistorialliset kulkuvälineet


- Kartat


 

Kivitekniikkaa


Esineen valmistustapaan vaikutti se mitä haluttiin valmistaa ja lisäksi myös käytettävissä oleva materiaali. Kivilajeista pyrittiin löytämään aina tarkoitukseen sopivin raaka-aine ja parhaita raaka-aineita on tuotu pitkienkin matkojen takaa.

Kirveet ja taltat muotoiltiin iskemällä raaka-ainekappaleen reunoja iskukivellä yhdeltä tai kahdelta puolen. Esineaihiosta saatiin reunaiskennän avulla soikion muotoinen kappale, jonka toinen pää hiottiin teräksi. Alkeellisissa kirveissä ja taltoissa esineen muu osa jätettiin usein hiomatta.

Piikivestä valmistettuja veitsiä kivikaudelta Kuva: Museovirasto (Ritva Bäckman 1999)
Retusoimalla valmistettuja piiveitsiä.

Ns. sädekiviliuskeeseen reunaiskentä soveltui huonosti. Sitä työstettiin yleensä iskemällä pitkittäin, jolloin syntyi pitkiä tasaisia lohkopintoja. Liusketta voitiin myös muotoilla "sahaamalla" sitä esimerkiksi ohuella kvartsiittilevyllä.

Pii-, kvartsi- ja kvartsiittiesineitä ei hiottu. Ne muotoiltiin nyrhimällä eli retusoimalla esineaihion reunoista esimerkiksi sarvipuikolla pieniä lastuja, kunnes esine oli halutun muotoinen.

Piikivestä tehty kirves Kuva: Museovirasto (Ritva Bäckman 1999)
Piistä valmistettu kirves Pyhtään Myllykylästä. 


Hionta viimeistelynä


Esineet viimeisteltiin yleensä hiomalla. Hioimet olivat hiekkakiveä tai vastaavaa ja isoimmat esineet hiottiin usein hankaamalla niitä kivilaakaan. Apuna käytettiin hiekkaa ja vettä. Lohjennut terä voitiin korjata hiomalla ja teroittamalla uudelleen.

Joskus, kuten pallonuijissa ja vasarakirveissä, pinta käsiteltiin ennen hiomista "tikkaamalla" eli pistehakkaamalla, jolloin esine tasoitettiin esim. kivi- tai sarvipuikolla.

Kiviesineiden valmistusta hiomalla
Kivikirveen valmistusta. Kuva Aarno Karimon teoksesta 
Kumpujen yö.

Ohueen kiveen reikä voitiin tikata tai hakata, mutta paksumpiin se porattiin kivellä tai luu- tai puutapilla. Tässä tarvittiin myös apuna vettä ja hiekkaa. Pallonuijan reiät tehtiin kairaamalla vastakkaisia puolia esim. kovalla kvartsilla kunnes reikä ulottui esineen läpi. Vasarakirveissä käytettiin putkikairausta, jolloin porana oli ontto luu. Jousiporakin on ehkä tunnettu jo kivikaudella.

Pallonuijan reikä porattiin usein molemmista suunnista Kuva: Museovirasto (Ritva Bäckman 1999) Kivisiä pallonuijia Kuva: Museovirasto (Ritva Bäckman 1999)
Pallonuijiin voitiin tehdä reiät kairaamalla vastakkaisia puolia, kunnes reikä ulottui esineen läpi. Tämän vuoksi reiät ovat usein tiimalasin muotoisia (vas.). Suppilonmuotoinen reikä (oik.) syntyi, kun reikä porattiin vain toiselta puolen.
Suomusjärven kulttuuriin kuuluvat pallonuijat tasoitettiin "tikkaamalla" eli pistehakkaamalla esimerkiksi sarvesta tai kivestä tehdyllä puikolla.


Vasarakirveitä kivikaudelta Kuva: Museovirasto
Vasarakirveen eri tekovaiheita. Oikealla puoliksi porattu reikä vartta varten
sekä reiän porauksessa syntyneitä poraustappeja.