Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Opetuspaketin etusivulle


Tietoa Suomen esihistoriasta


Pronssikausi


Läntinen pronssikausi:
Asutus ja elinkeinot


Läntinen pronssikausi:
Hautaustavat


Läntinen pronssikausi:
Pronssiesineet


Läntinen pronssikausi:
Keramiikka


Itäinen varhaismetallikausi:
Asutus ja elinkeinot


Itäinen varhaismetallikausi:
Hautaustavat


Itäinen varhaismetallikausi:
Pronssiesineet


Itäinen varhaismetallikausi:
Keramiikka


- Kartat


 

Asutus ja elinkeinot


Läntinen pronssikausi


Pyynti oli yhä tärkeää pronssikaudella, mutta myös viljelyn merkitys lisääntyi. Viljely oli etupäässä kaskeamista ja viljanviljely tuotti jo tärkeän osan vuotuisesta ravinnosta. Viljoista tunnettiin ohra ja vehnä. Kotieläimiä olivat naudat, lampaat, vuohet ja siat. Hevosista ei ole varmoja merkkejä.
Hylkeenpyytäjien leiripaikka Kökarin Ötterbötessä
 Kuva: Museovirasto

Hylkeenpyytäjien leiripaikka Kökarin Ötterbötessä.
Kodat ovat sijainneet lähes kiinni toisissaan,
kuten pyöreät kivikehät osoittavat.


Pronssikauden ja varhaismetallikauden asuinpaikkoja tunnetaan Suomesta huonosti verrattuna kivikautisiin asuinpaikkoihin. Monet pronssikauden asuinpaikat sijaitsevat samoilla paikoilla kuin kivikautisetkin, mutta tietyt piirteet erottavat ne aikaisemmista asuintavoista. Maatalous aiheutti muutoksia asumistavassa ja rannikon asuinpaikat kuvastavat kiinteää paikallaan pysyvää asutusta. Myös asumusten rakenne viittaa kiinteään asutukseen. Paikallaan pysyneen asutuksen lisäksi on ollut myös tilapäisiä leiri- ja pyyntipaikkoja, kuten esimerkiksi Ahvenanmaalla Kökarin Ötterbötessä, josta on löytynyt kuuden pyöreän majan jäännökset. Alue on tulkittu hylkeenpyytäjien leiripaikaksi.

Rannikon asuinpaikkojen tutkimusten perusteella on tehty arvioita siitä, millaisia pronssikautiset talot ovat olleet. Niiden mukaan rakennukset ovat olleet kaksiosaisia, joista toinen puoli on toiminut asuinosana ja toinen karjasuojana.

Tunnetuin pronssikautinen asuinrakennuksen pohja lienee Satakunnan Nakkilan Rieskaronmäen nelikulmainen talo, jossa on kaksi tai kolmihuoneinen tila. Se on ollut noin 17 m pitkä ja 8 m leveä talo, josta on jäljellä seinän perustukseksi tehty kiveys. Tulisijana on ollut todennäköisesti kiveämätön maantasainen liesi. Seinät ovat olleet turvetta tai kaislaa ja pystypaalujen tukema harjakatto todennäköisesti olkea tai kaislaa.
Talon kaakkoispäässä on mahdollisesti sijainnut katos tai huone heinien säilytystä varten.

Asuinrakennuksen lisäksi Rieskaronmäeltä on löytynyt majan sekä sepän pajaksi tulkitun rakennuksen jäänteet. Majan koko on ollut 4 x 4 m ja siinä on ollut mahdollisesti laakakiviperustus. Sen seinät ovat olleet todennäköisesti pystyseipäiden varaan tehtyä ja savella rapattua oksapunosta.

Majan ympäriltä on löytynyt runsaasti palanutta savea eli seinän tilkkeenä käytettyä savitiivistettä. Rakennus näyttäisi palaneen, jolloin savi on kovettunut ja oksien ja tukirakenteiden jäljet ovat jääneet painanteina näkyviin saveen. Majan pohjoisseinällä on mahdollisesti sijainnut rappaamaton karjasuoja. Rieskaronmäen rakennukset ajoittuvat pronssikauden loppuun. Asumusten ympärillä on myös pronssikautisia kiviröykkiöhautoja.
Pienoismalli pronssikautisesta talosta Nakkilan Rieskaronmäeltä
 Kuva: Museovirasto (Markku Haverinen 2001)

Pienoismalli pronssikautisesta talosta Nakkilan Rieskaronmäeltä Kansallismuseon esihistorian näyttelyssä.