Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



 

Opetuspaketin etusivulle


Tietoa Suomen esihistoriasta


Pronssikausi


Läntinen pronssikausi:
Asutus ja elinkeinot


Läntinen pronssikausi:
Hautaustavat


Läntinen pronssikausi:
Pronssiesineet


Läntinen pronssikausi:
Keramiikka


Itäinen varhaismetallikausi:
Asutus ja elinkeinot


Itäinen varhaismetallikausi:
Hautaustavat


Itäinen varhaismetallikausi:
Pronssiesineet


Itäinen varhaismetallikausi:
Keramiikka


- Kartat


 

Keramiikka


Itäinen varhaismetallikausi


Tekstiilikeramiikkaa pronssikaudelta
 Kuva: Museovirasto (Ritva Bäckman) (1994)
Tekstiilikeraaminen astia.

Varhaismetallikaudella saviastioiden valmistustekniikka muuttui. Tekstiilipainanteita esiintyi jo kivikauden loppupuolella mm. Kiukaisten ja Pöljän tyypin keramiikassa, mutta pronssikaudella ne olivat yleisempiä.

Varsinaisen tekstiilikeramiikan keskeinen piirre on kankaanjälkeä muistuttava painanne, joka on voitu tehdä myös muulla kuin kankaalla, kuten esimerkiksi naarmuttamalla. Koristelussa esiintyy edelleen kampakeramiikasta tuttuja kuoppia ja kampaleimoja, mutta mukaan tulee myös piirtoviivoja ja pistemäisiä painanteita. Astiat ovat kivikautisia pienempiä, tasapohjaisia ja niiden koristelu keskittyy astian yläosaan. Astioiden suuosat ovat usein kavennettu voimakkaasti. Tekstiilikeramiikka on levinnyt laajalle alueelle koko Suomessa. Myös läntisen kulttuurialueen piiristä sitä on jonkin verran.

Varhaismetallikauden loppupuolella noin 1000 eKr. Sisä-Suomeen ilmestyi asbestikeramiikaa käyttäviä ryhmiä. Näitä alueellisia ryhmiä nimitetään Sirnihtan, Anttilan, Kjelmöyn ja Luukonsaaren ryhmiksi niiden keramiikkatyyppien mukaan.

Sär2-keramiikkaa pronssikaudelta
 Kuva: Museovirasto (Markku Haverinen) (2000)
Pala asbestikeramiikkaa Sirnihtan asuinpaikalta.

Sirnihtan keramiikan levinnän painopiste on Savossa Saimaan vesistön alueella. Astioissa voi olla yläosassa kampaleima- tai piirtokoristeita, myös alempana saattaa olla jonkin verran koristelua. Lisäksi tasaisessa pohjassa on usein säteittäinen pohjakuvio. Astiat ovat yleensä suoraseinäisiä, ja ne on todennäköisesti valmistettu astianmuotoisen muotin päällä.

Anttilan keramiikkaa pidetään kainuulaisena ryhmänä. Astiat ovat tasapohjaisia ja niiden yläosassa on usein vaakasuorat suuosaa kiertävät urat. Keramiikka poikkeaa muiden ryhmien astioista, sillä siinä ei ole käytetty asbestia sekoiteaineena. Tilalla on käytetty talkkia, vuolukiveä ja kiillettä.

Kjelmöyn keramiikka on pohjoisskandinaavinen ryhmä. Astiat ovat suorareunaisia ja ne muistuttavat koristelultaan paljon Sirnihtan keramiikkaa, tosin piirtoviivaa on käytetty harvemmin. Astiat ovat yleensä tasapohjaisia, mutta joskus esiintyy myös pyöreäpohjaisia astioita.

Luukonsaaren keramiikka on eteläisin näistä keramiikkatyypeistä. Sitä esiintyy Saimaan alueella, kuten Sirnihtan keramiikkaakin. Astiat ovat tasapohjaisia ja kyljestään tasaisesti tai voimakkaasti kaartuvia. Koristelu keskittyy astian yläosaan, ja tavallisin koristeaihe on 4-5 –piikkisellä kampaleimalla vedetty vaakasuora vyöhyke. Keramiikka ajoittuu varhaismetallikauden loppupuolelle.