Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Opetuspaketin etusivulle


Tietoa Suomen esihistoriasta


Rautakausi


Esiroomalainen aika
500 eKr. - 0


Roomalaisaika
0 - 400 jKr.


Kansainvaellusaika
400 - 575 jKr.


Merovingiaika
575 - 800 jKr.


Viikinkiaika
800 - 1025 jKr.


Ristiretkiaika
1025 - 1300 jKr.


Ahvenanmaa rautakaudella


Elinkeinot


Asunnot


Vaatetus


Uskomukset ja hautaukset


Muinaislinnat


Hallinnon kehittyminen


- Kartat


 


Rautakauden asunnot



Suomen rautakautisista taloista on harvoin säilynyt mitään maan pinnalle näkyvää. Ahvenanmaalaisissa taloissa oli matalat kiviperustat, jotka erottuvat matalina kohoumina. Puurakenteiset seinät tiivistettiin usein savella. Jos talo paloi, tiiviste kovettui punertaviksi kappaleiksi, joissa näkyvistä painanteista voi päätellä rakennusteknisiä yksityiskohtia.

Patsasrakenteiset talot olivat yleisiä koko rautakauden. Patsaat eli pystypaalut muodostivat kantavan rakenteen. Niistä on jäänyt maahan tukikivien ympäröimiä tummia läikkiä, paalunsijoja. Paalujen välissä oli savettua oksapunosta tai halkaistuja puita. Tulisija oli keskellä permantoa (lattiaa). Ahvenanmaan talojen sisäseinät olivat paalujen väliin tehtyä oksapunosta, jonka ulkopuolella oli kiviperustainen turveseinä.


Lukko ja avaimia rautakaudelta Kuva: Museovirasto
Avaimet ja lukot tulevat käyttöön
viimeistään viikinkiajalla.

Savitiivistettä rautakautisesta talosta Kuva: Museovirasto (Esa Suominen 1984)
Saven käyttäminen rakennusten tiivistämiseen
on ollut tavallista rautakaudella. Jos rakennukset
ovat palaneet, on savi muuttunut kovaksi ja punaiseksi.
Savitiivisteen kolmiomaiset poikkileikkaukset
viittaavat siihen, että savi olisi ollut
hirsien välisissä koloissa.

Lamasalvosrakenteiset talot yleistyivät nuoremmalla rautakaudella ja niiden alimmasta hirsikerrasta on maaperään voinut jäädä tumma jälki. Hirsien välissä savitiiviste on muotoutunut poikkileikkaukseltaan kolmikulmaiseksi.

Kiuasmainen tulisija oli pirtin nurkassa. Lattia oli maapohjainen, savettu tai joskus kivetty. Kateaineena oli ruoko, olki, riu'ut, tuohi tai turve. Savu pääsi ulos katossa olevasta räppänästä.

Rautakautisen hirsitalon pienoismalli Kuva: Museovirasto (Ritva Bäckman 1989)
Lamasalvosrakenteisen hirsitalon pienoismalli
Hämeenlinnan Varikkoniemestä.
Talo ajoittuu varhaiskeskiajalle, eli 1200-luvulle.

Rautakaudella valmistettiin karkeasekoitteisia, tasapohjaisia ja koristeettomia ruukkuja eli ns. rautakauden yleiskeramiikkaa. Merovingiajalta lähtien ruvettiin valmistamaan myös hienompaa ohutseinäistä keramiikkaa. Tämä on usein kiillotettua, mustaksi poltettua ja muodoltaan sekä koristelultaan huoliteltua.

Koristelu rajautuu astian yläosaan. Viikinkiajan alussa ryhdyttiin valmistamaan myös pyöreäpohjaisia, matalia astioita ja rautakauden lopulla valmistettiin kukkaruukkua muistuttavia suuria astioita.

Rautapata ja saviastioita rautakaudelta Kuva: Museovirasto
Rautapata ja saviastioita nuoremmalta rautakaudelta.

Sarvesta tehty lusikka rautakaudelta Kuva: Museovirasto
Sarvesta tehty latteapesäinen lusikka
Euran Osmanmäestä.