Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Opetuspaketin etusivulle


Tietoa Suomen esihistoriasta


Rautakausi


Esiroomalainen aika
500 eKr. - 0


Roomalaisaika
0 - 400 jKr.


Kansainvaellusaika
400 - 575 jKr.


Merovingiaika
575 - 800 jKr.


Viikinkiaika
800 - 1025 jKr.


Ristiretkiaika
1025 - 1300 jKr.


Ahvenanmaa rautakaudella


Elinkeinot


Asunnot


Vaatetus


Uskomukset ja hautaukset


Muinaislinnat


Hallinnon kehittyminen


- Kartat


 


Roomalaisaika


Muutamat Rooman valtakunnassa valmistetut esineet, kuten lasiset juomasarvet, pronssiset viinikauhat ja roomalaiset kuparirahat, ovat löytäneet tiensä Suomeen asti, joten ajanlaskumme alun ensimmäisiä vuosisatoja voidaan meilläkin nimittää roomalaisajaksi.


Lasinen juomasarvi rautakaudelta
 Kuva: Museovirasto (Esa Suominen 1984)
Lasinen juomasarvi Laitilan Soukaisista.

Rautakautinen kulttuuri vakiintui rannikolla. Asutuksen merkkinä ovat kalmistot eli hautausmaat. Sen sijaan asuinpaikkoja tunnetaan vähän. Kalmistot sijaitsevat yleensä jokien suuseuduilla.

Metalliesineistö oli enimmäkseen tuontia, korut lähinnä Baltiasta ja aseet läntisiltä germaanialueilta. Rannikkoalue lienee saanut kulttuurivaikutteita Itämeren alueelta. Sisä- ja Pohjois-Suomen väestö jatkoi perinteistä elintapaansa.

Sarjarannerengas ja rannespiraaleja - koruja rautakaudelta
 Kuva: Museovirasto (Esa Suominen 1984) Torvipäinen kaularengas rautakaudelta
 Kuva: Museovirasto (Markku Haverinen 2004)
Naisten haudoista löytyneitä rannespiraaleja ja sarjarannerengas Karjaan Kroggårdsmalmenilta.

Pronssista tehty torvipäinen kaularengas Piikkiöstä.


Vanhaa perinnettä ovat yleensä kivistä ja maasta kootut röykkiöhaudat. Röykkiöissä on sekä poltto- että ruumishautauksia. Ajalle ominaisia ovat kivistä tehdyt neliskulmaiset latomukset eli tarhat, joihin vainajat on haudattu poltettuina tai polttamatta. 

Tarhakalmisto
 Kuva: Museovirasto (Moisanen 1990)
Tarhakalmisto erottuu maastossa matalina kiveyksinä
Karjaan Kroggårdsmalmenilla.

Kalmistokiveykset voivat olla myös matalia, rakenteettomia ns. kenttäkalmistoja, joihin on haudattu sekä poltettuja että polttamattomia vainajia. Lounais-Suomessa esiintyy ruotsalaistyyppisiä palokuoppahautoja, joissa polttohautausjäännökset on peitetty maahan kaivettuun kuoppaan, joskus savi- tai puuastiassa. Hautakuopan katteena voi olla laattakivi.

Emalikoristeinen solki rautakaudelta
 Kuva: Museovirasto
Emalikoristeinen hevosenkengän muotoinen solki
on löytynyt Vesilahdelta.

Nuoremman roomalaisajan kuluessa kalmistoja ilmaantui myös sisämaahan, Satakuntaan ja Hämeeseen. Uudellamaalla oli edelleen yhteyksiä Baltiaan. Lounaisosissa taas oli havaittavissa yhteyksiä Skandinaviaan. Häme ja Etelä-Pohjanmaan asutusalue muodostavat omat erilliset ryhmänsä. Kauden aikana polttohautaus vakiintui, mutta muuten hautamuodot säilyivät entisellään.

Eläinpäärengas Nousiaisista
 Kuva: Museovirasto (T. Syrjänen) (1978)
Nousiaisista vuonna 1770 löydetty kultainen kaularengas on hienoin Suomesta löydetty rautakautinen esine. Korun säilytyspaikka on Historiska museet Tukholmassa.

Suurin osa esineistä oli yhä tuontia Itämeren piiristä, sekä Baltiasta että germaanisilta alueilta. Joukossa on ylellisyystavaroita kauempaakin. Huomattava osa Suomen rautakautisista kultalöydöistä on tältä ajalta. Nämä ovat sormuksia, sekä kaula- ja rannerenkaan katkelmia, joiden löytöalue on pääasiassa Varsinais-Suomi.

Löytöjen kuvastama vauraus on ehkä perustunut turkiskauppaan. Nuolenkärkien yleisyys lienee osoitus metsästyksen merkityksestä. Asutusalueiden ulkopuolelta löytyneet esineet ja yksittäiset haudat ovat osoitus erämaiden lisääntyneestä käytöstä.