Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Opetuspaketin etusivulle


Tietoa Suomen esihistoriasta


Rautakausi


Esiroomalainen aika
500 eKr. - 0


Roomalaisaika
0 - 400 jKr.


Kansainvaellusaika
400 - 575 jKr.


Merovingiaika
575 - 800 jKr.


Viikinkiaika
800 - 1025 jKr.


Ristiretkiaika
1025 - 1300 jKr.


Ahvenanmaa rautakaudella


Elinkeinot


Asunnot


Vaatetus


Uskomukset ja hautaukset


Muinaislinnat


Hallinnon kehittyminen


- Kartat


 


Merovingiaika


Suomessa muotoutui merovingiaikana omaleimainen kulttuuri, jonka alue laajeni myös Savoon ja Karjalaan. Sille ovat ominaisia paljon kalliita aseita sisältävät haudat, mikä on osoitus vauraudesta.


Monet keihäänkärjet, väkipuukot (skramasaksit), ruodolliset heittokeihäät (angot) ja kilpien suppilonmuotoiset kupurat ovat kotimaisten aseseppien tekoa.


Rautakautisia helmiä Vöyristä
 Kuva: Museovirasto
Merovingiaikaisia helmiä Vöyristä Pohjanmaalta.

Hienoimmat aseet olivat kuitenkin tuontia. Miekkojen teräosat (säilät) lienevät pääasiassa mannermaista työtä, mutta kahvoja on voitu tehdä täälläkin. Korujen esikuvat ovat usein olleet ulkomaisia, mutta niitä on muunnettu oman maun mukaisiksi.

Yleisin hautaustapa oli yhä polttaminen ja hautaaminen röykkiöön tai polttokenttäkalmistoon. Viimeksi mainittuun saatettiin vainajan palaneiden luiden sirut ja hänelle mukaan annettu esineistö sirotella hyvinkin laajalle alueelle. Satakunnassa, Euran ja Köyliön alueella, vainajat kuitenkin haudattiin 500-luvulta lähtien maakuoppaan.
Tämä lienee kristillisyyden heijastumia maassamme, sillä ruumishautauksen uusi tuleminen liittyy Manner-Euroopassa kristinuskon leviämiseen.

Asehautaus Laitilan Vainionmäeltä rautakaudelta
 Kuva: Museovirasto (Jyri Saukkonen) (1994)
Merovingiaikainen asehautaus Laitilan Vainionmäeltä. Kuvassa vasemmalta: ns. paimensauvaneula, ruodollinen keihäänkärki, pyöreä kilvenkupura ja taivutettu miekka.

Isonkyrön Orismalan kylässä sijaitsevan Leväluhdan suonsilmäkkeestä löytyneet ihmisen luut ovat herättäneet huomiota jo vuosisatojen ajan. Varhaisin tieto paikasta on vuodelta 1674. Leväluhtaa on tutkittu useaan otteeseen, viimeksi 1980-luvulla.
Paikalta on löytynyt noin sadan vainajan jäännökset. He ovat olleet lyhytkasvuisia: miesten keskipituus on 158 cm ja naisten 147 cm. Mukana on niin lapsia kuin vanhuksia.

Kaikki on upotettu suonsilmäkkeeseen merovingiajalla, 600-650 jKr. Samalta ajalta ovat myös suosta löytyneet esineet, korut ja pronssikattila sekä eri-ikäisten eläinten jäännökset. Tätä Suomessa erikoislaatuista muinaisjäännöstä tutkijat ovat tulkinneet eri tavoin. Toistaiseksi se kuitenkin on jäänyt arvoitukseksi.