Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Kansallismuseo esittelee suomalaisten omia aarteita suomesta – esillä on muun muassa VR:n makasiinien kattopellistä tehty kitara, suvussa kiertänyt kastemekko ja marjapoimuri!

Kansallismuseo esittelee suomalaisten omia aarteita suomesta – esillä on muun muassa VR:n makasiinien kattopellistä tehty kitara, suvussa kiertänyt kastemekko ja marjapoimuri!


Kansallismuseon pop-up-tilassa voi nyt nähdä valikoiman suomalaisten omia aarteita. Kansallisaarteen etsintä -näyttely on jatkoa samannimiselle kampanjalle, jossa kerättiin juhlavuoden kunniaksi suomalaisten aarteita verkkosivujen ja Instagramin kautta. Yli tuhannesta kampanjaan ilmoitetusta aarteesta on nyt valittu parisenkymmentä esille näyttelyyn.

Ympäri Suomea esille lainatut aarteet ovat esillä museon pop up -tilassa 30.11.2017–14.2.2018. Aarteisiin liittyy kiinnostavia, koskettavia ja hauskoja tarinoita, joita on kerätty aarteiden omistajia haastattelemalla. Esillä on fyysisten esineiden lisäksi myös aineettomia tärkeitä ja rakkaita asioita Suomesta – esimerkiksi hiljaisuus ja jääkiekon MM-kultajuhlat ovat mukana näyttelyssä.

Näyttely on hieno loppuhuipennus Kansallisaarteen etsintä -kampanjalle, joka toteutettiin yhdessä Kansallismuseon, Metropolia Ammattikorkeakoulun, TAMK:in ja Ylen kanssa. Kampanjan kummeina ovat toimineet muusikko Paleface ja taiteilija Manuela Bosco. Kansallisaarteen etsintä –kampanja on osa Suomi 100 -juhlavuotta.

Näyttely esillä Kansallismuseon pop up -tilassa 30.11.2017–14.2.2018. Vapaa pääsy.

Lisätietoja:

Juuli Bister, Kansallismuseon markkinointisuunnittelija
juuli.bister@kansallismuseo.fi
+358 295336453

Mediakuvat ja tarinoita aarteista:

Näyttelytila

Näyttelytila 2
Näyttelytila


Ukin tuohivirsut

Ukin tuohivirsut

”Ukkini Mikko Bergman valmisti elämänsä aikana niin paljon tuohiesineitä, että niitä on nykyään kaikilla suvussa ja myös lahjatuotteina ympäri maailmaa. Sonkajärveläiselle ukilleni käsityöläisyys tuli verenperintönä. Hän veisti maanviljelyksen ohessa veneitä ja teki satoja tuohitöitä myyntiin. Ukkini tunnettiin myös ylipäällikkönsä Mannerheimin veneentekijänä ja yhtenä tämän metsästysmajan rakentajista. Ukki oli sotaveteraani ja kuoli 103-vuotiaana. Kädentaidot ja ilo niiden jakamisesta värittivät hänen valoisaa elämänkatsomustaan. Hän myös opetti vuosia kansalaisopistossa tuohitöitä ja veneenveistoa. Muut tekivät sen, minkä osasivat, ja ukki viimeisteli.”

-Pia Simonen, Orimattila

Kitara

Kitara Helsingin sielukkaimman paikan muistoksi
”Ensimmäiset muistoni nykyisen Musiikkitalon paikalla sijainneista VR:n makasiineista ajoittuvat lapsuuteeni, jolloin niissä oli vielä ammatillista toimintaa. Elettiin 1970-luvun loppua, kun makasiineista muodostui kansanpaikka. Siellä pelattiin yökorista, spraymaalattiin seiniä ja järjestettiin kirpputoreja ja konsertteja. Olin Suomenlinnassa, kun näin kaupungin yllä tumman savupilven. Pohdin, voisiko palo olla jatkumoa Musiikkitalon vastustuksesta syntyneelle kansalaisaktivismille. Lähdin fillarilla hakemaan tulipalon jälkeisistä purkutöistä makasiinien katossa ollutta rautapeltiä. Jouduin tekemään muutaman kerjuureissun, ja olin pakannut pari pullapitkoa reppuuni. Päätin kunnioittaa makasiinien muistoa rakentamalla rautapellistä verstaallani kitaran. Rujon pellin ja sielukkaan blueshengen yhdistelmä vievät takaisin VR:n makasiineille Mannerheimintielle.”

-Timo Nevalainen, Helsinki

Isovanhempien rakkauskirjeet

Isovanhempien rakkauskirjeet

”Mummu ja pappa kertoivat toisilleen arjestaan. Mummu oli karjakkona Perniössä, pappa sukutilalla Vihannissa. Välimatkaa oli yli 500 kilometriä. Parhaimmillaan he kirjoittivat päivittäin. Hienointa on löytää kirjeiden joukosta kokonaisuuksia. Ensin löytyy kirjeen, jossa pappa suunnittelee tuovansa possun tullessaan Pudasjärvelle. Sitten eteen tulee kirje, jossa mummu kertoo possun voivan hyvin.  Kirjeistä huokuu mummun ja papan välinen valtava rakkaus, jossa osana oli luonnollisesti myös nuorten ihmisten epävarmuutta. Toinen saattoi kirjoittaa, että ”ossaanko minä yhtään olla niin, että sinä rakastat minua?” Siihen toinen vastasi: ”Sinä olet parasta, mitä on.”

-Maria Vanhatalo, Raahe

Marjastus

Marjastus
”Marjastamalla saa huvin, hyödyn ja herkut samalla kertaa. Metsien puhtaat luomumarjat ovat kansallisaarre, johon pääsee käsiksi jokamiehen oikeudella. Marjastamme Varkauden lähikuntien metsissä. Mukaan tarttuu mustikoita, puolukoita, villivadelmia ja karpaloita. Sieniäkin tulee kerättyä, ja vaimo poimii myös villiyrttejä. Suomenlapinkoira Sinttu kulkee marjareissuilla mukana ja pitää marjastajat ruodussa. Metsäretkiltä saa marjojen lisäksi löytämisen iloa ja uusia tarinoita kerrottavaksi.
Vaimon puolen sukuun tulleita vävyjä on peloteltu, että pitää kerätä marjoja enemmän kuin anoppi, ennen kuin hyväksytään sukuun. Teki tiukkaa aikoinaan.”

-Harri Ikonen, Varkaus


Suomen kieli
”Suomen kieli on tärkeä side kotimaahan ja suuri osa identiteettiäni. Olen asunut perheeni kanssa Alankomaissa, Kanadassa ja Isossa-Britanniassa. Äidinkieleni on merkinnyt jotain pysyvää kaiken muun muuttuessa ympärilläni. Suomen kielen merkitys on vahvistunut entistä suuremmaksi lasteni synnyttyä. Hellin lapsiani suomeksi ja äidinkielellä nauramme parhaimmat naurut yhdessä. Paikallisen Suomi-koulun kautta olen löytänyt muita alueella asuvia suomalaisia, joiden kanssa saan jutella suomeksi. Suomi on mielestäni soljuvan kaunis ja kaikessa taipuisuudessaan haastava kieli. Se tuo tunteen omista juurista.”

-Kaisa Luoto, Groningen

Lipas

Lipas
”Perin kauniin sota-aikaisen lippaan äidiltäni. Hän oli saanut sen serkultani Inkeriltä, joka työskenteli sota-aikana sotavankeja hoitavassa sairaalassa. Eräs sotavanki oli tehnyt lippaan kiitokseksi Inkerille hyvästä hoidosta. Sodan jälkeen Inkeri kouluttautui terveyssisareksi ja teki työuransa ihmisten hyvinvoinnin eteen Virroilla ja Ulvilassa.”

-Tuula Kleemola, Ulvila

Jääkiekon MM-juhlat


Jääkiekon MM-juhlat
”Kansallisaarteeni on jääkiekon MM-kultajuhlat Helsingin Kauppatorilla vuonna 2011. Olen aina pitänyt Suomen puolta. Kotiinpaluujuhlassa Kauppatorilla oli valtavasti ihmisiä ja siniristiliput liehuivat ihmismeren keskellä. Tunnelma oli hurmoshenkistä. Jääkiekkokulta tuntui mittaamattoman arvokkaalta. Yleensä kansainväliset voitot koskettavat koko kansaa, ja kun voitto tulee, se saa kaikki suomalaiset liikkeelle. Silloin eletään yhteisöllisyydessä. Aina sitä toivoisi, että Suomi menestyisi taas jääkiekossa ja pääsisi loppuotteluihin. En tiedä, onko se todennäköistä, mutta joka vuosi tulee kuitenkin se pieni mahdollisuus.”

-Ilpo Välimaa, Oulu

Fortuna

Fortuna-peli

”Suomessa keksitty ja valmistettu Fortuna-peli on kansallisaarteeni. Se on kestosuosikki lasten keskuudessa ja tehty kestämään aikaa. Lapsuudenkodissani Fortuna laitettiin aina suojaan muovipussiin lipaston alle. Kun talo jäi tyhjilleen, kävin hakemassa Fortunan – samasta paikasta. Vein pelin työpaikalleni, ja oppilaat ottivat sen heti omakseen. Luokassa joku aina pelaa Fortunaa, ja se on jatkuvassa käytössä. Ei ole väliä, osaavatko lapset pelin säännöt oikein. He keksivät eri variaatioita: ehkä vertaillaan sitä, kuinka monta kuulaa lähetetään matkaan samaan aikaan – ehkä sitä, kenen kuula pysähtyy suurimman numeron kohdalle.”

-Tuija Glad, Hyvinkää

Lautanauhat

Lautanauhat

”Lautanauhat ovat osa suomalaista identiteettiä ja kulttuuriperimää. Rautakautisista haudoista löytyneet tekstiiliaarteet unohdetaan helposti. Lautanauhat olivat oman aikansa käyttöesineitä ja toisaalta myös ylellisyystuotteita. Niitä käytettiin koristeina, vyönä vaatteissa ja jopa hevosten ohjina. Lautanauhoja kudottiin joka puolella maailmaa. Suomessa oli aivan omintakeinen ja ainutlaatuinen kudontatekniikka. Siinä oli myös eroja: Karjalassa kudottiin yksinkertaisempia nauhoja kuin Länsi-Suomessa. Kudontatekniikka oli kangaspuiden edeltäjä. Kudonnan opettaja ja tekstiilikonservaattori Maikki Karisto opetti minut kutomaan nauhoja. Sen jälkeen olen levittänyt tietoa ja tarinoita suomalaisista lautanauhoista ulkomaita myöten.”

-Mervi Pasanen, Lahti

Siepakat

Siepakat
”Pohjoisen luonto merkitsee minulle rauhaa. Metsässä saa olla omine ajatuksineen. Varsinkaan kauempana erämaassa ei muihin ihmisiin törmää. Ei ole kaupungin melua ja hälinää, on vain luonto ja sen elementit. Pienenä ihailin ukin siepakoita. Jouluna 1984 pukki oli saanut vihiä asiasta ja sain sellaiset lahjaksi. Talvi oli kylmä, mutta jalkoja ei palellut. Käytin siepakoitani kovilla pakkasilla koulussa ja kotona. Niillä oli hyvä hiihdellä, ja olin niistä ylpeä. Kengät on valmistanut äitini sukulainen poron koipinahasta.”

-Mikko Pohtila, Oulu

Amerikan nukke

Amerikan nukke ”Isoisäni veli perheineen lähti sota-aikana Minnesotaan, Virginiaan. Minä ja sisareni kirjoittelimme äitini serkkutyttöjen Fannyn ja Hallien kanssa, ja joka joulu saimme Amerikan-sukulaisilta joulupaketit.
Eräänä jouluna saimme sisareni kanssa omat nuket. Ne olivat harvinaisia Suomessa, ja niitä käytiin katsomassa ja ihastelemassa. Nukeista ja niiden käsintehdyistä vaatteista näkyy, että niillä on leikitty paljon. Nukke ei aina sopinut kaikkiin leikkeihin, sillä se oli hienoine vaatteineen vähän neitimäinen.  Nuken selässä on leima, joka kertoo nuken olevan erittäin tunnetun amerikkalaisen nukketehtaan valmistama. Tehdasta ei enää ole olemassa, ja nukke voi jopa olla ainoa kaltaisensa Suomessa.”

-Ulla Åström, Helsinki