Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Suomen Kulttuurirahaston tuki Venäjän

suomalais-ugrilaisille kansoille



Suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan. Euroopan unionissa suomalais-ugrilaisia kieliä puhutaan Suomen lisäksi Unkarissa, Virossa, Liettuassa ja Ruotsissa. Suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvia kansoja asuu lisäksi laajalla alueella Venäjällä. Heidän puhumansa kielet kuuluvat maailman uhanalaisten kielten joukkoon. Kieli muuttuu uhanalaiseksi, kun sen siirtyminen kotona vanhemmilta lapsille vähenee.

Suomen Kulttuurirahaston tavoitteena on ollut  pysäyttää tämä prosessi ja kääntää suomalais-ugrilaisten kielten puhujien määrä nousuun. Vuonna 2006 Kulttuurirahasto osoitti 400 000 euroa Keski- ja Luoteis-Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuriperinnön vahvistamiseen kolmen vuoden aikana. Vuonna 2008  myönnettiin lisäksi 150 000 euron tuki hantien ja mansien kulttuuriperinnön säilyttämiseen.

Osa Suomen Kulttuurirahaston myöntämistä varoista ohjattiin Kulttuurien museolle M. A. Castrénin seuran kautta, jolla on parhaat yhteydet Venäjälle ja kokemusta sukukansojen hyväksi tehtävästä työstä. Äidinkieli on osa kulttuuriperintöä. Museot voivat osallistua äidinkielen opettamiseen museopedagogisen ohjelman osana museoympäristössä. Kulttuuriperinnön vaalijana museolla on mahdollisuus edistää identiteettiä ja muistiorganisaationa verkostoitua muiden kulttuurilaitosten sekä koulujen kanssa.

Kulttuurien museon hankkeen tarkoituksena on ollut suunnitella ja toteuttaa yhteinen kiertonäyttely Marin, Mordvan ja Udmurtian kansallismuseoiden kanssa ja kehittää kulttuuriperinnön opetusta museoympäristössä. Siperiassa laajalla alueella asuvien hantien ja mansien identiteetin vahvistamiseksi tuotettiin hantinkielinen kiertonäyttely ja oppikirja sekä verkkonäyttely hantin, mansin, suomen ja englannin kielellä.



Kiertonäyttely 'Suomalais-ugrilainen triptykki'


Kulttuuriperintö on merkittävä osa kansallista itsetuntoa, johon on jokaisella oikeus. Kansallista perintöä vahvistamalla voidaan vaikuttaa myös asenteisiin sekä monikielisyyden ja -kulttuurisuuden edistämiseen. Venäjällä suomalais-ugrilaiset kansat ovat aina asuneet monikielisillä alueilla ja monikulttuurisuus on ollut osa arkea. Nykyisin suomalais-ugrilaisten kielten puhujat joutuvat kuitenkin punnitsemaan äidinkielen ja kulttuuriperinnön merkitystä valtakielen ja -kulttuurin puristuksessa.

Marit, mordvalaiset ja udmurtit asuvat vähemmistöinä Keski-Venäjän 'Volgan mutkassa' nimikkotasavalloissaan. Maaseuduilla marit, komit, mordvalaiset ja udmurtit puhuvat äidinkieltään ja myös kouluissa opiskellaan äidinkieltä vieraana kielenä. Kaupungeissa, Saranskissa, Iževskissä ja Joškar-Olassa, valtaväestön puristuksessa äidinkielellä puhuminen on harvojen valinta eikä kansallista kulttuuriperintöä enää tunneta omaksi.

Kiertonäyttely 'Suomalais-ugrilainen triptyykki' koostuu kolmesta itsenäisestä osasta. Marilainen osio Kolme toteemia / Kum totem korostaa luontouskonnon merkitystä kansallisen identiteetin osana. Mordvalaiset museot esittelevät osiossaan Kansanpuvut kautta aikojen  / Pingon sjormatkst pingen vikshnevkst mordvalaisten värikylläisiä kansanpukuja. Mordvalaisnaiset ovat olleet paikallisten taiteilijoiden huomion kohteena aina vuodesta 1840 lähtien. Udmurttien kansallismuseon osuus Kolmet häät / Kuin sjuan gurjos rinnastaa elämänkaaren juhlat ennen ja nyt.

Näyttelyn toteuttamiseen  osallistui marilaisia, mordvalaisia ja udmurttilaisia opiskelijoita. Näyttelyyn liittyy kuvitettu monikielinen näyttelyluettelo, joka painettiin Udmurtian kansallismuseon painotalossa 2009. Projektin puitteissa on myös toteutettu Venäjän suomalais-ugrilaisten museoiden kotisivut, joita päivitetään Marin kansallismuseossa.

Kiertonäyttely avattiin syyskuussa 2009 Izhevskissä Udmurtian kansallismuseossa, josta se siirtyi keväällä Saranskiin Mordvan taidemuseoon ja sieltä kesällä Joshkar Olaan Marin kansallismuseoon. Marien, mordvalaisten ja udmurttien elämästä kertovalla kiertonäyttelyllä on ollut jatkuvaa kysyntää: se oli keväällä 2011 esillä Syktyvkarissa ja jatkaa sieltä useisiin muihin Venäjän museoihin.

Kiertonäyttelyn avajaisten yhteydessä järjestettiin seminaareja, joissa käsiteltiin monikulttuurisuuteen, saavutettavuuteen ja suvaitsevuuteen liittyviä kysymyksiä. Seminaareihin osallistui suomalaisia asiantuntijoita Helsingin kaupunginmuseosta, Valtion taidemuseosta, Gallen-Kallelan Museosta, Suomen kansallismuseosta, Kulttuurien museosta, Helsingin Suomalais-venäläisestä koulusta, Äidinkielen opettajain liitosta ja Suomen museoliitosta. Venäjän suomalais-ugrilaiset museot verkostoituivat ja ottivat yhdessä osaa Moskovassa keväällä 2010 järjestettyyn museokilpailuun. Kolmivuotisen projektin osana Kulttuurien museo otti vastaan vuosittain kaksi tutkijaa asianomaisista museoista kuukauden harjoitteluun.

Projektin vetäjä: FT intendentti Ildikó Lehtinen, PhD, Kulttuurien museo / Suomen kansallismuseo, Helsinki
Työryhmä: varajohtaja Nadezhda Bolshova, Marin kansallismuseo, Joshkar-Ola, museonjohtaja Raisa Martynova, Udmurtian kansallismuseo, Izhevsk, museonjohtaja Ljudmila Narbekova, Stepan Ersän taidemuseo,  varajohtaja  Ljudmila Shabalkina, Mordvan kotiseutumuseo, Saransk



Verkkonäyttely ja seminaari


Kulttuurien museo tuotti yhteistyössä Äidinkielen opettajain liiton kanssa ensimmäisen hantin- ja mansinkielisen verkko- ja kiertonäyttelyn kielenopetuksen tueksi. Näyttely Suomesta Siperiaan kertoo suomalaisten tutkimusmatkoista obinugrilaisten pariin. Koulun ja museon välisen yhteistyön tehostamiseksi valmistui myös hantinkielinen tehtäväkirja. Hankkeen tarkoituksena on nuorten tavoittaminen ja siksi näyttely tehtiin myös virtuaaliseen muotoon. Hantin- ja mansinkielisenä se on ainoa laatuaan. Verkkonäyttelyyn sisältyy tietoa niin hantien, mansien kuin myös suomalaisten elämänmenosta ja se on toteutettu nyt myös laajemmalle käyttäjäryhmälle suomeksi ja englanniksi.

Projektin päätteeksi järjestettiin kansainvälinen seminaari 20.-21.1.2011 Helsingissä yhdessä Valtion taidemuseon ja Suomen museoliiton kanssa. Esitelmissä ja keskusteluissa pohdittiin museoiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta, vähemmistökansojen asemaa ja kulttuurin vaikutusta hyvinvointiin. Miten monikulttuurisuus näkyy Suomen, Viron ja Unkarin museoissa? Millaisia museohankkeita on Venäjällä sukukansojen museoissa?