Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Muuttoblogi 2014


Kulttuurien museon siirtymistä Tennispalatsista takaisin Kansallismuson tiloihin seurannut muuttoblogi päättyy kahden vuoden jälkeen Eija-Maija Kotilaisen katsaukseen Kulttuurien museo 2015 (9.1.2015).

___________________________________________________________

16.1.2014

Uusia esineitä ja kokoelmia


Yleisetnografisten kokoelmien kartunta 2013

Vuonna 2013 Kulttuurien museon yleisetnografiset kokoelmat karttuivat 160 esineellä. Elokuvaohjaaja Markku Lehmuskalliolta hankittiin lähes sata arktista esinettä. Kokoelma sisältää 83 pienoisveistosta valaanluusta, mursun syöksyhampaasta ja kivestä, neljä naamiota sekä kuusi kaiverruksin koristeltua mursun syöksyhammasta.

Lehmuskallio on kerännyt arktisten kansojen esineitä vuodesta 1985. Tehdessään 1980-luvulla Minä olen -elokuvaa Kanadassa ja Grönlannissa hän kuvasi seitsemän vuoden aikana inuiitteja ja tutustui itseoppineisiin taiteilijoihin. Inuiitit ovat aikaisemmin tehneet kuvia rituaaliesineiksi lepyttääkseen luonnonhenkiä ja taatakseen metsästysonnen. 1980-luvulla taiteesta tuli heille elinkeino. Lehmuskallio hankki pienoisveistokset suoraan tekijöiltä, joten niistä tiedetään myös valmistuspaikka ja -aika. Naamiot hän hankki Alaskan jupikeilta (Beringinmeren eskimot). Kaiverruksin koristellut mursun syöksyhampaat, jotka ajoittuvat vuosiin 1920-1988, on ostettu Venäjältä. Vanhin niistä on tšuktši-taiteilija Rošilenin tekemä. Sakari Pälsi hankki samalta taiteilijalta pienoisveistoksia ja piirroksia Suomen kansallismuseon kokoelmiin jo vuonna 1917.


VK 6478
Muotoaan muuttava karhu, n. 1980. Samuel Nahaulaituq, Kanada (kokoelma VK 6478). Kuva Raimo Savinainen.

 

Hankinta täydentääkin hienosti vanhoja, kansainvälisestikin arvokkaita arktisia kokoelmiamme. Kulttuurien museon hoidossa on ns. Venäjän Amerikasta eli Alaskasta yli 600 esinettä, jotka ovat keränneet Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian palveluksessa ja Venäjän Amerikan kenraalikuvernöörinä ennen 1800-luvun puoltaväliä toiminut Arvid Adolf Etholén, pappina Alaskassa työskennellyt Uno Cygnaeus, mineralogi Henrik Johan Holmberg ja muutamat muut samanaikaiset Alaskan-kävijät. Arkeologi ja kansatieteilijä Sakari Pälsi hankki tšuktšeilta yli 200 esinettä Siperian-matkallaan 1917-1919. Lehmuskallion kokoelmasta koottu kiertonäyttely oli esillä 2002-2004 Helinä Rautavaaran museossa, Arktisessa keskuksessa Rovaniemellä, Lönnströmin taidemuseossa Raumalla ja Karasjoella Norjassa. Kiertonäyttelyn luettelo Arctic Inua / Arktisen henki ilmestyi Lönnströmin taidemuseon julkaisusarjassa (2004).

Kuutisenkymmentä 1930-luvulla Kiinasta hankittua esinettä tuli museoon testamenttilahjoituksena. Esineet Suomeen tuonut Akseli Salminen toimi konsulina Shanghaissa ja oli saanut ne lahjaksi. Salminen nimitettiin kunniavarakonsuliksi 1931 ja hänen kautensa kesti helmikuun 1935 loppuun, minkä jälkeen hän palasi Suomeen Ulkoasianministeriöön. Hänen vaimonsa oli näytelmäkirjailija ja pakinoitsija Seere Maria Salminen (o.s. Sario), joka työskenteli Helsingin Sanomissa toimittajana ja kirjoitti Serpentiini-pakinaa nimimerkillä Serp. Hän työskenteli myös Valittujen Palojen päätoimittajana 1947-1963 sekä kirjoitti Elsa Soinin työparina nimimerkillä Tuttu Paristo Suomisen perhe -kuunnelmaa vuosina 1938-1945. Lisäksi hän kirjoitti näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia, oppaan Lontoon-kävijöille vuonna 1929 työskenneltyään siellä toimittajana sekä teoksen Kiinassa kuukin on kuumempi (WSOY 1935) palattuaan Kiinasta miehensä konsulikauden jälkeen.

Esineistö sisältää maalauksia, puupiirroksia ja intarsiatöitä, silkki- ja metallilankakirjontatöitä, 25 pienoisveistosta eri materiaaleista, sekä muutamia huonekaluja (piironki, kaappi ja kaksi kamferipuista arkkua). Ne täydentävät mukavasti ennestään harvalukuisia kiinalaisia huonekalujamme. Lisäksi saimme kaksi kiinalaisen virkamiehen eli mandariinin arvoaseman merkkiä, ns. mandariinin neliötä. Yhdeksässä siviilivirkamiehen arvoasteessa on kussakin ollut käytössä pukuun kiinnitettävä mandariinin neliö omine tunnuslintuineen. Linnut symboloivat oppineiden kirjallista hienostuneisuutta, ja sotilasvirkamiesten käyttämät eläinaiheiset merkit taas armeijan rohkeutta. Lintujen kyky lentää korkealla ilmassa viittasi siviilivirkamiesten ylemmyyteen verrattuna sotilasmandariineihin, joiden tunnuseläimet olivat maalla eläviä.

 
VK 6483 1
Mandariinin neliö, ilmeisesti 4. arvoaseman tunnus (villihanhi), VK 6483:1. Kuva Raimo Savinainen.
 

Toiseen vuoden 2013 testamenttilahjoitukseen kuuluu vain yksi esine, pohjoisafrikkalainen miekka koristeellisine tuppineen, sillä Merimuseo otti vastaan miekan Suomeen tuonutta merikapteeni Wiktor Ludvig Rinnettä esittävän öljymaalauksen, sign. Antti Lindeblom. Valitettavasti ei tiedetä, mistä maasta miekka on peräisin ja milloin se on hankittu, mutta se on joka tapauksessa ajalta ennen 9.7.1915, jolloin W. L. Rinne sai surmansa saksalaisen sukellusveneen torpedoitua Pyhän Yrjön kanaalissa FÅA:n Philadelphiasta Manchesteriin matkalla olleen rahtialus s/s Leon. Asiaa voi kuitenkin yrittää selvittää, sillä teos Biografisk handbok öfver Finlands sjökaptener / utg. af L. Laurent & Rudolf Beckman (Helsingfors, 1912) kertoo, että Rinne suoritti perämies- ja kapteenintutkintonsa vuosina 1906 ja 1909 ja oli kirjan ilmestyessä II styyrmannina s/s Lyralla. Pitäisi ehtiä mennä tutkimaan Merimieshuoneen matrikkelia Helsingin kaupunginarkistoon, koska Rinne eli niin varhain, ettei hänestä ole tietoja Merimuseossa olevassa alkuperäisessä Merenkulkulaitoksen kortistossa.

 
VK 6479ab
Pohjoisafrikkalainen miekka (VK 6479ab). Kuva Markku Haverinen.
 

Vielä yhteen esinesaantiin liittyy kuolemantapaus. Venezuelalaisen korivadin edesmennyt omistaja oli toivonut, että se annettaisiin museoomme, mutta virallista testamenttia meille ei esitetty. Yksittäisenä esineenä korivati ei olisi ollut kovin kiinnostava emmekä olisi ottaneet sitä vastaan, mutta se sattuu liittymään aikaisempaan, laajaan Amazonin intiaaneilta olevaan esinekokoelmaan, jonka suomalaissyntyinen antropologi Laila Williamson on kerännyt tutkimusmatkoillaan Brasiliassa ja Venezuelassa 1992. Hän on hankkinut myös kyseisen korivadin ja sittemmin lahjoittanut sen veljelleen. Olin yhteydessä Yhdysvalloissa asuvaan Williamsoniin ja sain häneltä tarkat tiedot, mille etniselle ryhmälle vati on kuulunut: yekuana-intiaanit, sekä hankintapaikan ja -ajan: Manaus, Brasilia 1988, käyttötavan: maniokkijauhon ja maniokkipitkojen tarjoilu, ja vielä materiaalin: Ischnosiphon aruma -ruokokasvi.

 
VK 6482
Yekuana-intiaanien korivati (VK 6482). Kuva Markku Haverinen.
 

Saimme lahjoituksena myös kolme vietnamilaista teatterinukkea, joiden päät ja ylävartalot ovat massaa. Nuket ovat ns. sauvanukkeja, joita nukkenäyttelijä liikuttelee runkona olevilla puukepeillä ja nukkien kämmeniin kiinnitetyillä metallivartailla. Otimme nuket vastaan, koska ne ovat hyvin toteutettuja ja ilmeikkäitä ja kokoelmissa on jo ennestään vietnamilaisia vesimarionettinukkeja.

 
VK 6481 2 VK 6481 1
Vietnamilaisia teatterinukkeja (VK 6481:1, 2). Kuvat Markku Haverinen.
 

Teksti Heli Lahdentausta
Kuvat Markku Haverinen ja Raimo Savinainen


 
Suomalais-ugrilaiset kokoelmat

Suomalais-ugrilaisten kokoelmien kartunta oli vuonna 2013 vähäistä, mutta liittyi tiiviisti Kulttuurien museon näyttely- ja tutkimustoimintaan. Siperia oli ajankohtainen, koska viime vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta M. A. Castrénin syntymästä ja tekeillä oli hänen tutkimusmatkoistaan kertova näyttely SIPERIAAN!.

Siperian-tutkimuksen uranuurtaja M. A. Castrén hankki toiselta matkaltaan 1844‒1849 museokokoelmiin nganasanimiehen säämiskätakin. Nganasanit asuvat Taimyrin niemimaalla ja alue on maailman kylmimpiä. Kerrospukeutuminen oli selviytymiskeino, niin miehet kuin naiset pitivät päällekkäin alus- ja päällysturkkeja. Kulttuurien museolle tarjoutui tilaisuus kartuttaa vanhaa nganasaniaineistoa akatemiatukija Larisa Leisiön avulla. Leisiö tutkii nganasania Suomen Akatemian projektin puitteissa ja on haastatellut nganasaninaisia tammikuussa ja marraskuussa 2013. Nganasanin puhujia on enää muutamia satoja, kieli ja sen myötä myös poronhoitoon perustuva kulttuuri on häviämässä. Vuodesta 1972 ihmisiä on pakkosiirretty kyliin ja kaupunkeihin ja poronhoito on päättynyt. Kaupunkilaisoloissa perinteiset nahkavaatteet ovat tulleet tarpeettomiksi. Informantit tarjosivatkin kokoelmiimme kolme turkkia, joista kaksi edustaa perinteistä mallia ja kolmas on mukautettu kaupunkilaisoloihin.

Tekubtu Turdagina ompeli alla kuvatun turkin vuonna 1960 Leeku-tyttärelleen tämän ollessa 14-vuotias. Turkki on ommeltu poron- ja peurannahkapaloista peuransuonilangalla. Mosaiikkikoristelu on tehty mustaksi värjätyistä nahkapaloista. Turkin kainalopaikat ja hihansuut on värjätty punamullalla. Kaulus on napakettua, helmassa valkoista koirannahkaa. Selässä olevat metallikoristeiset hapsut suojelevat pahoilta voimilta. Juhlapukuun kuuluu lisäksi messinkiriipuksia, toisinaan niiden seuraksi ripustettiin kulkusia. Toinen turkki on tehty 1965 ja sitä on pidetty kymmenen vuoden ajan.

 
SU6158[1]  SU6158 detalji 1[1]  
 
Siperiassa hantin kielen puhujia on huomattavasti enemmän kuin nganasaneja eli 28 000. He asuvat omassa autonomisessa piirikunnassaan Jugrassa eli Hanti-Mansiassa. Syrjäkylissä tuohesta tehdään edelleen käyttöesineitä kuten ropeita, marjakontteja ja muita astioita omaan käyttöön. Torum-Maa -ulkomuseo Hanty-Mansijskissa on järjestänyt kesäisin tuohikursseja, joihin osallistuu halukkaita kansallisuudesta ja sukupuolesta huolimatta. Tuohiastioiden valmistus on ollut naisten työtä, mutta nyt monet miehetkin ovat opetelleet tekniikan. Kokoelmiin on saatu kaksi raaputtamalla koristeltua tuohirasiaa, jotka on ostettu kesällä 1999 ulkomuseosta. Samaan lahjoitukseen kuuluu lisäksi mansilainen räsynykke sekä komilainen tuohikontti, jonka lahjoittaja on ostanut kuudennessa fennougristikongressissa Syktyvkarissa vuonna 1985.

 
IMG 1294  

Marilaisen kielialueen kulttuuria on dokumentoitu vuodesta 1981. Elokuussa 2013 Ildikó Lehtinen teki tutkimusmatkan, joka suuntautui Marin tasavallan rajojen ulkopuolella oleviin marilaiskyliin Nižni-Novgorodin alueella. Kylät ovat venäläistymässä tai autioitumassa. Ikääntyvät asukkaat säilyttävät muutamia rakkaita esineitään joko muistoksi tai tuonpuoleista varten. He lahjoittivat museoon joitakin pula-ajan pukuja, joissa koristelut on tehty kekseliäästi koriste- ja kangasnauhoista. Kylissä on toisaalta meneillään elvytysprosessi hallituksen asuntolainahankkeen turvin. Sen ansiosta nuoria perheitä on palannut kyliin. Näissä kylissä häät pidetään entiseen tapaan marilaisittain. Kapioiden valmistus on äidin harteilla. Kokoelmiin saatiin yksistä kapioista valmistettu, komeasti kirjottu tyynyliina.

 
 IMG 1291
 

Virolainen nukke kertoo Suomen ja Viron yhteyksistä Viron ensimmäisen tasavallan aikaan 1930-luvulla. Nukke on puettu kansallispukuun, jonka esikuvana on ollut Saarenmaan Mustjalan puku. Nuken on tuonut sairaanhoitaja Emmi Jalkanen lahjaksi sisarentyttärelleen, ja se on ollut kovasti käytössä.

Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksella on ollut esillä itäkarjalaisia rakennusfragmentteja, jotka ovat todennäköisesti professori Carolus Lindbergin ja Jouko Hautalan Aunuksen-matkalta 1942. Laitoksen muutettua Otaniemestä uusiin tiloihin fragmentit lahjoitettiin museomme suomalais-ugrilaisiin kokoelmiin. Koska kokoelmissa jo on samalta matkalta oleva vepsäläinen ikkuna, lahjoitus päätettiin ottaa vastaan. Siihen kuuluu otsalauta, rakennuksen harjaan kiinnitetty päätykoriste eli liemu ja tuulilautoja.

 
SU6160[1]  SU6159 3[1]
 

Teksti Ildikó Lehtinen
Kuvat Ildikó Lehtinen ja Markku Haverinen


______________________________________________________
 

2.1.2014

Kulttuurien museo muutoksessa 2


Kulttuurien museo jatkaa toimintaansa vuonna 2014 uudessa toimintaympäristössä. Vuoden alussa uudistuvassa organisaatiossa Suomen kansallismuseo jaetaan kahteen osastoon, Kokoelmat ja Museopalvelut. Kotkassa sijaitseva Suomen Merimuseo toimii edelleen erillisenä yksikkönä.

Osa Kulttuurien museon nykyisestä henkilökunnasta - kaksi intendenttiä ja amanuenssi (aik. museolehtori) - tulee työskentelemään Kokoelmat-osastoon kuuluvassa Kulttuurien museon kokoelmat ja asiantuntijapalvelut -yksikössä. Näyttelynvalvojat siirtyivät jo kesällä 2013 työskentelemään Kansallismuseon asiakaspalveluun. Museomestarit siirtyvät Museopalveluiden eri yksiköihin. Eija-Maija Kotilainen toimii kokoelmajohtajan tehtävän ohella Kulttuurien museon johtajana.

 
Skm organisaatio  

Kulttuurien museon kokoelmat ja asiantuntijapalvelut -yksikkö vastaa Kulttuurien museon toiminnan koordinoimisesta ja kehittämisestä sekä suomalais-ugrilaisten ja yleisetnografisten kokoelmien hallinnasta ja tutkimisesta. Yksikkö tarjoaa museon toiminnan edellyttämät vieraiden kulttuurien asiantuntijapalvelut ja tuottaa sisältöjä näyttelyihin, julkaisuihin ja ohjelmatoimintaan.

Käytännössä tämä merkitsee, että suuri osa Kulttuurien museon aikaisemmin itsenäisesti toteuttamasta toiminnasta siirtyy uuden Museopalvelut-osaston hoidettavaksi. Näyttelypalvelut-yksikön vastuulla on tuottaa ja teknisesti valmistaa kaikkien Suomen kansallismuseon museoiden näyttelyt. Museopedagogiikka- ja ohjelmapalvelut tuottaa yleisötoimintaa kaikille museoille, ja Palvelumyynti ja -viestintä -yksikkö hoitaa kaikkien museoiden markkinointia ja myyntiä.   


WP 20131217 002
 

Uusi organisaatio ja luopuminen Tennispalatsin tiloista ovat suuria muutoksia Kulttuurien museolle ja sen henkilökunnalle. Haluan kiittää kaikkia Kulttuurien museon toimintaa tukeneita ja sen hyväksi työskennelleitä.

Kulttuurien museon nykyinen henkilökunta aloittaa uuden vuoden 2014 hajaantuneena eri yksiköihin, mutta toivottavasti jatkaen yhteistyötä uusissa rooleissamme vanhojen ja uusien yhteistyökumppaneiden kanssa.

Eija-Maija Kotilainen
kokoelmajohtaja

______________________________________________________

 

0 kommentti(a)


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
7 + 3 = (ratkaise tämä laskutoimitus)