Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Muuttoblogi 2013



Tervetuloa Kulttuurien museoon kulissien taakse! Blogin kautta voit seurata kiireistä vuottamme: näyttelyiden ja tilojen purkamista Tennispalatsissa, museomestareiden ja konservaattoreiden työtä sekä uuden Maailman uskonnot -näyttelyn suunnittelua ja rakentumista Kansallismuseon tiloihin. Päivitys joka toinen viikko! Löydät meidät myös Facebookista.

___________________________________________________________


18.11.2013

SIPERIAAN! rakentuu Helsingin yliopistomuseoon


Kulttuurien museon suomalais-ugrilaisten kokoelmien intendentti Ildikó Lehtinen on valmistellut toista vuotta Siperia-aiheista näyttelyä, jota on syksyn ajan rakennettu Helsingin yliopistomuseoon. Hän kertoo hankkeesta näin:

Kulttuurien museon näyttely on parhaillaan valmistumassa Helsingin yliopistomuseon tiloihin. Yhteistyöstä on keskusteltu runsaan vuoden ajan. Miksi yhteistyö ja miksi juuri Yliopistomuseon kanssa? Tiedämme, että Kulttuurien museo on palaamassa Kansallismuseon katon alle ja Tennispalatsin tarjoama ylenpalttinen näyttelytila on menneisyyttä. Museo kuitenkin tarvitsee näkyvyyttä myös ennen uusien näyttelytilojen saamista ja se tulee etupäässä näyttelytoiminnan kautta.

Pari vuotta sitten Helsingin yliopistomuseon johtaja Sten Björkman kuunteli ehdotustani yhteistyöstä ja lämpeni ajatukselle. Näyttelyn aiheena on nimittäin M. A. Castrén, suomen kielen ensimmäinen professori, joka teki lukuisia matkoja Siperiaan 1800-luvun puolivälissä. Castrén oli yliopiston opettaja ja tiedemies, ja siksi Yliopistomuseo on oiva paikka esitellä hänen työtään.

Arppeanum-rakennus, jossa Yliopistomuseo sijaitsee, osuu nappiin myös toisesta syystä. M. A. Castrén hankki esineitä Pietari Suuren museon kokoelmiin Pietariin, mutta myös Helsinkiin silloisen Keisarillisen Aleksanterin yliopiston Historiallis-etnografiseen museoon. Castrénin hankkimat esineet - evenkimiehen juhlapuku, jakuuttien mammutinluisia lusikoita ja mongolilainen salamavaltikka - olivat esillä Arppeanumin neljännen kerroksen tiloissa, joka avattiin museona yleisölle 1869. Vasta vuonna 1912 esineet siirrettiin Arppeanumista Suomen kansallismuseoon.

 010

Arppeanumin tilat ovat huikean hienot. Ikkunoista näkyy Senaatintori ja Suurkirkko. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. Valotulvan takia on jouduttu miettimään esineitä säästäviä ratkaisuja ja arkkitehti Marjaana Kinnermä onkin suunnitellut ikkunoita peittävät tummat verhot, joiden läpi valo siivilöityy. Valosuunnittelijat Mikko Pirinen ja Nanni Vapaavuori ovat kokeneet korkeat tilat haasteellisiksi. Pystytys on muutenkin kiemuraista. Hienon rakennuksen seiniä ja lattiaa on suojeltava, ja se hidastaa rakennustyötä huomattavasti.

Kahden museon toimintatavat ovat tietysti erilaiset. Tennispalatsin tiloihin tottuneena on ollut vaikea sopeutua hienoihin puitteisiin, joihin ei ole koskemista. Yliopistomuseon henkilökunnalle on ollut uutta erilainen, seiniä peittävä ylöspano ja rakenteet lasivitriinien sijasta. Molemmat museot ovat joutuneet mukautumaan ja kenties tämä on ollut hyvä koulu tulevaisuutta ajatellen.

Näyttelyrakenteita viimeistellään. Kuva Ildikó Lehtinen.
 
Entä onko näyttelyn sisällöllä, M. A. Castrénin matkoilla, yhteyttä nykyaikaan? Castrén tutki kieliä ja kansoja, jotka olivat tuolloin miltei tuntemattomia. Nyt tilanne on toisin. Osa näistä kielistä ja kansoista on kuollut sukupuuttoon tai on vahvasti uhanalainen. Suomen kielisukulaiset, komit, hantit, mansit ja nenetsit, ovat kenties tuttuja laajemmaltikin, enetsit, nganasanit, kamassit, keetit, evenkit ja burjaatit ovat harvojen tiedossa. Kuitenkin jokainen kieli rikastaa kulttuuriperintöä ja auttaa ymmärtämään elämää erilaisissa oloissa. Siperiasta on kuitenkin tullut Venäjän energiateollisuuden keskus, ja uusia kaupunkeja ja niitä tukevaa tieverkostoa rakennetaan koko ajan. Alkuperäiskansat ovat nyt vähemmistöinä ja heidän kulttuuriperintönsä kelpaa ainoastaan alueen brändiksi.

Näyttelyssä museomestari Ulla Kostiaisen rakentama kuvitteellinen kota kertoo paimentolaisen elämäntavan katoamisesta. Alkuperäiskansoja edustavat puvut, jotka on puettu tekstiilikonservaattori Kristiina Karingon valmistamien vartaloiden päälle. Entisajan kansat ovat kokoontuneet turkismarkkinoille, kun taas nykyaika on kerännyt ihmisiä karhunpeijaisten kuin festivaalin ympärille.

 S_005

 013
 
M. A. Castrénin esimerkki ei unohtunut, tutkijoita lähtee yhä Siperian karuihin oloihin. Näyttelyssä vieraileva voi muun ohella kuunnella enetsin-, tundranenetsin- ja hantinkielisiä ääninäytteitä.

Teksti ja kuvat Ildikó Lehtinen

___________________________________________________________


0 kommentti(a)


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
1 + 7 = (ratkaise tämä laskutoimitus)



Pikkulohikaarme2