Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Muuttoblogi 2013



Tervetuloa Kulttuurien museoon kulissien taakse! Blogin kautta voit seurata kiireistä vuottamme: näyttelyiden ja tilojen purkamista Tennispalatsissa, museomestareiden ja konservaattoreiden työtä sekä uuden Maailman uskonnot -näyttelyn suunnittelua ja rakentumista Kansallismuseon tiloihin. Päivitys joka toinen viikko! Löydät meidät myös Facebookista.

___________________________________________________________


24.9.2013

Euroopan etnografisten museoiden johtajat tapasivat


Eija-Maija Kotilainen osallistui Euroopan etnografisten museoiden johtajien tapaamiseen (European Ethnology Museum Directors Group) Ljubljanassa 12.-14.9.2013. Tässä hänen raporttinsa kokouksesta:

Kokoukseen osallistui 19 etnografisen museon johtajaa eri puolilta Eurooppaa. Nämä museot ovat hyvin erilaisia, joten voisi pikemminkin puhua museoista, joilla on laajat etnografiset kokoelmat Euroopan ulkopuolelta. Kokouksen emäntänä toimi Slovene Ethnographic Museumin johtaja Bojana Rogelj Skafar.

Syyskuu 1 EMK
Slovene Ethnographic Museumille on uudistettu tilat entiseen kasarmirakennukseen.

Ensimmäisen istunnon aiheena oli "Museums and their local, national and international stakeholders". Keskustelua käytiin siitä, mistä löytyvät museoiden menestystekijät ja miten museot löytävät uusia kumppaneita.

Tärkeäksi menestystekijäksi on viime vuosina noussut museoarkkitehtuuri. Uudet, mielenkiintoiset rakennukset houkuttelevat yleisöä, mutta niiden varaan ei voi rakentaa pitkäjänteistä toimintaa. Museolla täytyy olla selkeä identiteetti, jota rakennetaan määrätietoisesti.

Ruotsissa kolme Tukholmassa ja yksi Göteborgissa sijaitsevaa museota muodostaa yhdessä Världskultur Museerna -ryhmän, joka on onnistunut nostamaan vuosittaisen kävijämääränsä 300 000:sta miljoonaan. Tämä on perustunut yhteistyön lisäämiseen, kunkin museon ympäristön ja mahdollisuuksien analysointiin ja toiminnan kehittämiseen kunkin museon omista lähtökohdista. Lisäksi Tukholmassa on avattu uusi, museoiden ulkopuolella sijaitseva vaihtuvien näyttelyiden tila, jossa esitellään kansainvälisiä kiertonäyttelyitä.

Museoille asetetut odotukset vaihtelevat maittain. Esimerkiksi Britanniassa museoiden sosiaalista roolia korostetaan ja siihen on saatavilla erillisrahoitusta. Tärkeänä pidetään yhteiskunnallista ja sosiaalista vaikuttavuutta. Museoiden tulee tavoittaa ja ottaa toiminnassaan huomioon myös marginaaliset ryhmät.

Kaikki museot haluavat lisätä nuorten osuutta kävijöistä. Antwerpenissä sijaitseva MAS (Museum aan de Stroom) on ottanut käyttöön nuorisopaneelit, jotka osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja yksi työntekijä vastaa yhteistyöstä nuorten kanssa.

Syyskuu 2 EMK
Näkymä Slovene Ethnographic Museumin perusnäyttelystä.

Useissa museoissa uusitaan tai laajennetaan perusnäyttelyitä. Esimerkiksi kymmen vuotta sitten Göteborgissa avatun Världskulturmuseetin toiminta-ajatus oli järjestää vain vaihtuvia näyttelyitä ajankohtaisista aiheista. Nyt se on päättänyt rakentaa myös perusnäyttelyn ja lisätä omien kokoelmiensa esittelyä eri puolilla museota mm. toteuttamalla avoimen varaston. Tähän on päädytty resurssipulan ja kriittisen palautteen vuoksi.

Kokouksessa kävi ilmi, että omien kokoelmien käyttöä ja merkitystä korostetaan laajasti. Tavoitteena näyttää olevan suunnitella perusnäyttely useista erillisistä tarinoista (osioista), eikä rakentaa sitä yhden suuren, koko näyttelyn läpi kulkevan tarinan varaan.

Lapsille ja perheille halutaan tarjota omia näyttelyitä. Asiakkaiden mukavuudesta huolehtiminen levähdyspaikkojen ja kahviloiden muodossa on itsestäänselvyys. Useat museot suunnittelevat myös avoimia varastoja laajentaakseen omien kokoelmiensa hyödyntämistä.

Vahvasti tuotiin esiin, että museot eivät voi päättää, mitä ihmiset haluavat nähdä ja kokea. Asiakkailla on erilaisia tarpeita. Museoiden pitäisi kyetä kertomaan, mitä on esillä, ja tarjoamaan erilaisia polkuja tai tapoja tutustua museoon kunkin asiakkaan kiinnostuksen mukaan. Onnistuneena esimerkkinä tästä pidettiin Maritime Musemia Amsterdamissa, jossa asiakkaat voivat valita reitin kiinnostuksensa mukaan.

Minulla oli mahdollisuus vierailla Slovene Ethnographic Museumin lisäksi Slovenian kansallismuseossa ja Ljubljanan kaupunginmuseossa. Kaikki nämä museot olivat korkeatasoisia ja niissä oli erityisesti panostettu näyttelysuunnitteluun ja -tekniikkaan.

Syyskuu 3 EMK
Slovenian kansallismuseossa oli esillä ritarikulttuuria esittelevä vaihtuva näyttely.

Teksti ja kuvat Eija-Maija Kotilainen

Kommenttikenttä sivun lopussa

___________________________________________________________


 9.9.2013

Matkalla marilaiskylissä


Vaikka Kulttuurien museon näyttely- ja yleisötoiminta ovat tällä hetkellä seisahduksissa, kokoelma- ja tutkimustyö jatkuvat. Syyskuun ensimmäisessä blogipäivityksessa intendentti Ildikó Lehtinen kertookin kansatieteellisestä kenttämatkastaan, jonka hän teki Nižni-Novgorodin alueen marilaiskyliin 11.-20.8.2013. Matkakertomus on otsikoitu IDENTITEETTI KADOKSISSA:

Tausta

Mareista puolet asuu Marin tasavallassa, loput kielisaarekkeissa naapurialueilla, Baškortostanissa, Tatarstanissa, Udmurtiassa, Tšuvassiassa ja lisäksi Kirovin, Jaranskin ja Nižni-Novgorodin alueilla. Olen vuodesta 1981 lähtien kartoittanut ja tallentanut marilaiskylien muutosprosessia lähinnä niissä kylissä, jossa liikkui sata vuotta sitten suomalaisia kansatieteilijöitä ja marilainen kerääjä Timofei Jevsevjev. Tällä kertaa osallistuin Marin kansallismuseon järjestämään kenttämatkaan, joka suuntautui Nižni-Novgorodin alueen marilaiskyliin. Marin kansallismuseon nuoret tutkijat,  Anastasija Aiguzinova ja Dmitri Baidimirov, keskittyivät luonnonuskontoon liittyviin tapoihin. Omasta puolestani tutkin kansanpukujen kautta hää- ja hautajaistavoissa tapahtuneita muutoksia.

Alue

Marilaiset kylät sijaitsevat useimmiten jokivarsiseuduilla. Myös Nižni-Novgorodin alueella marit asuvat Vetlugan ja sen sivujokien varsilla. Etnisen ryhmän nimi "sorokan marit" johtuu marilaisnaisten sorokka-päähineestä. Viikon aikana kartoitimme Nižni-Novgorodin alueen koillispuolella kolmen piirikunnan, Šarangan, Tonšajevon ja Tonkinon, kyliä.

IMG 1119
Marilaisuuden rippeitä. Astantšurga.

"Emme ole marilaisia"

Šarangan  piirikunta

Kušnurin, Kozljanurin ja Astantšurgan kylissä on kussakin noin 50 taloa, joista marilaisia enää 4-5. Maria puhutaan vähän eikä marilaisuus ole esillä millään tavalla arjessa tai juhlissa. Iäkkäät asukkaat muistelivat, että koulua oli käyty marilaispuvuissa ja vanhemmilla naisilla oli ollut kirjontakoristeisen mekon lisäksi sorokka-päähine. Muistona marilaisuudesta on muutamia pukuja ja valokuvia päiväkodin ja kulttuuritalon museonurkassa. "Meistä se on kiinni. Me puhumme vielä keskenämme maria, mutta lapset eivät puhu. Kun olimme koulussa, meitä pilkattiin. Emme osanneet venäjää ja pukeuduimme marilaispukuun. Se riisuttiinkin heti, kun oli mahdollista, ettei pilkattaisi enää!"

Poikkeuksena oli Tšernomužin kylä, jossa on aktiivista marilaista toimintaa. Marilaisuutta pidetään yllä laulamalla, pukeutumalla kansallispukuun ja puhumalla maria. Kylästä löytyi pukuja ja koruja yli sadan vuoden takaa. Rouva Sokolova on säilyttänyt isoäitinsä juhla- ja arkipuvut koruineen ja päähineineen. Sokolovan perhe tuli Tšernomužiin läheisestä Marsin kylästä, joka perustettiin 1930-luvulla kollektivisaation seurauksena. Perustajina oli varattomia talonpoikia, kuitenkin kolhoosi menestyi ja lopulta perheet kulakoitiin ja heiltä takavarikoitiin omaisuus.

IMG 1138
Hääliinoja rouva Sokolovan isoäidin jäämistöstä.

Kohti parempaa elämää

Tonkinon piirikunta

Marilainen Staryje Krain kylä on Ustajoen rannalla. Kylässä on useita vasta kunnostettuja taloja. Venäjän perhepolitiikkaa myötäillen Tonkinon paikallishallinto on myöntänyt nuorille suurperheille korotonta rakennuslainaa. Uutta on myös vesijohto, joka on marilaiskylässä ylellistä. Muualla marit tunnetusti turvautuvat oman pihakaivoon eikä kaasujohtoakaan ole. Perheissä pidetään lehmää tai paria, lampaita ja vuohia, lisäksi hanhia ja kanoja. Paikkakunnalla ei ole työtä. Työkykyiset miehet matkustavatkin joko Tonkinoon tai pitemmälle aina Siperian öljykentille asti tilapäistöiden perään. Naiset hoitavat taloutta ja ovat työssä kirjastossa, koulussa, kaupoissa ja osuuskunnan karjatilalla. Iäkkäät miehet ja naiset käyvät sienessä ja marjassa.

Paikallismuseo sijaitsee entisen kaksikerroksisen koulun yläkerrassa. Museossa on marilainen interiööri, lyhyt paikallishistoriallinen katsaus ja neuvostoajan koulunurkkaus. Kävijät ovat paikallisten koulujen oppilaita.

IMG 1172
Marilaistalon interiööri. Tšernomuž.

Autioituvia kyliä

Tonšajevon piirikunta

Ympärillä on metsää ja metsittyneitä peltoja. Maisemat ovat kuvankauniita. Kumpuilevasta metsästä kohoaa tuon tuostakin tummanpuhuva uhrilehto. Bolšije Aškaty, Ošary, Majaki, Kuverba ja Selki ovat entisiä suurkyliä, joissa on ollut 80-100 taloa. Nyt talojen suurin osa on autiona, ikkunat ammottavat tyhjinä, kuistit rappeutuneita ja katot romahtaneita. Pihat ovat kasvaneet miltei umpeen. Lohduton näky jatkuu kylän päähän asti, jossa seisoo maahan painuneita ruostuneita autoja ja traktoreita. Kaduilla kuljeskelee koiria, jotka nuuhkivat ja haukkuvat hermostuneesti tuntemattomia tulokkaita. Joissakin taloissa vielä asutaan ja ne ovatkin kunnostettuja. Koristeelliset ikkunapuitteet ovat isäntämme Vjatšeslav Tjorkinin käsialaa.

IMG 1319
Marilainen tutkija Anastasija Aiguzina Aškatyssa.

Aavemaiselta tuntui liikkua "sokeiden" talojen tuijottamina mummojen luo. Mummot taas ovat iästään huolimatta virkkeitä. Toinen perkasi juuri sieniä, toinen ruusunmarjoja. Muistot olivat teräviä ja kertomukset huumorilla höystettyjä. Muutamilla on säilynyt kansanpuku, joka odottaa tulevaa käyttöä kuolinpukuna. Samalla kun puvut katoavat, katoaa myös marin kieli, jota nuori sukupolvi ei enää puhu. Yleisin vastaus oli: "Me emme ole mareja, olemme kai venäläisiä."

Olemme dokumentoineet myös uhrilehtoja, joita 1900-luvun alkupuolella oli joka kylässä useitakin. Paikalliset tietävät uhrilehtojen paikat ja niihin liittyvät kiellot. Olemme käyneet Aktašyn uhrilehdossa, jossa viimeisin uhrijuhla pidettiin kaksi vuotta sitten. Marin opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta marilaiset uhrilehdot rekisteröitiin ja julistettiin luonnonsuojelualueiksi. Luonnonuskonnon rippeetkin ovat katoamassa. Kyläläiset viettävät ortodoksisen kirkkovuoden juhlia ja joka kylään on rakennettu viimeisen viiden vuoden aikana ortodoksinen kirkko tai rukoushuone.

IMG 1330
Uhrilehto Selkissä. Kylttiin on merkitty uhrilehdon sijainti ja uhrilehtoa koskevat rajoitukset.

Hyvinvoiva Moskova

Marilaiskylistä saavuimme sunnuntaina 18.8 Joškar-Olaan, Marin tasavallan pääkaupunkiin. Kokšagajoen rannalle on noussut "italialainen" kaupunki renessanssitaloineen. Kremlissä oli parhaillaan uuden hunajasadon markkinat. Kaupungissa on näkyvästi esillä ortodoksinen kirkko. Pyhittäjien ja kirkonmiesten muistomerkkejä ja ikoneita on joka paikassa, ostoskeskuksesta virastotaloihin. Marilaisuus ei näy katukuvasta.

Seuraavana päivänä olin jo Moskovassa. Autioituneiden kylien vastakohtana Moskova näytti kiiltävänä ja kullattuna hyvinvoinnin perikuvana. Punaisella torilla kulki kiinalaisturisteja massoittain. Kävin vuonna 2012 avatussa Isänmaallisen sodan museossa, joka kertoo Venäjän voitokkaasta sodasta 1812. Näyttelyssä käytetään elävää kuvaa, äänitteitä, kosketusnäyttöjä ja esillä on tietenkin valtava määrä esineitä ja taideteoksia.

IMG 1344
Autiotalo Selkissä.

Tulokset

Kenttämatkamme onnistui. Olen saanut kuvia (350 otosta), täyteen kirjoitettuja vihkoja (5 kpl) ja lisäksi esineitä Kansallismuseon / Kulttuurien museon suomalais-ugrilaisiin kokoelmiin. Pukukappaleet kuvastavat pukeutumisessa tapahtuneita muutoksia sodan aikana ja sotaa seuranneina pulavuosina.

Ilma oli hyvä, aurinko helotti taivaalta ja ainoastaan kerran satoi ja silloinkin yöllä. Asuimme perheissä, joka ilta eri paikassa. Sauna lämmitettiin iltaisin, ja saimme pestä päivän pölyt pois.

Kenttätyö toteutui Kulttuurien museon ja Marin kansallismuseon välisenä yhteistyönä, joka jatkunee myös tulevaisuudessa. Kiitän taloudellisesta avusta M. A. Castrénin seuraa, joka haki tarkoitusta varten avustusta opetus- ja kulttuuriministeriön suomalais-ugrilaisesta kulttuuriyhteistyöohjelmasta. Kiitokseni kuuluu lisäksi marilaisille informanteille, jotka auliisti vastasivat kysymyksiini.

Teksti ja kuvat Ildikó Lehtinen

___________________________________________________________


0 kommentti(a)


Lisää kommentti

Voit kommentoida blogin aihetta käyttämällä alla olevaa lomaketta. Sähköpostiosoitteen antaminen on vapaaehtoista ja se näkyy vain verkkosivujen ylläpitäjille. Kommentti-kentässä ei tarvitse itse laittaa rivinvaihtoja, vaan teksti rivittyy automaattisesti.

Nimi tai nimimerkki
Sähköpostiosoite
Kommentti
Roskapostitarkistus
4 + 9 = (ratkaise tämä laskutoimitus)