Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



RAJANTAKAISTA KARJALAA

4.3.2008 - 4.1.2009



Kulttuurien museon laaja uutuusnäyttely kertoo itärajan takana asuvista kansoista ja suhteestamme niihin historian myllerryksissä 1900-luvulla. Monikulttuurisen alueen vaiheet ja vähemmistökansojen kohtalot ja identiteetti ovat ajankohtaisia aiheita edelleenkin niin Itä-Karjalassa kuin missä tahansa maailmassa. Näyttely osallistuu keskusteluun monikulttuurisuudesta ja -kielisyydestä sekä esittelee ensimmäistä kertaa suomalaisten tutkijoiden jatkosodan aikana Itä-Karjalassa tekemän keruutyön  tuloksia. Näyttelyn aineisto on peräisin Suomen kansallismuseon kokoelmista täydennettynä Pietarissa sijaitsevan Venäjän etnografisen museon esineistöllä ja valokuvilla.

Itäkarjalaisia kansoja

Näyttelyssä kerrotaan esinein, tekstein, valokuvin ja liikkuvan kuvan avulla mm. inkeriläisten, karjalaisten, vepsäläisten, komien ja kolttasaamelaisten sekä paikallisten venäläisten elämästä. Kielieroista huolimatta näitä kansoja yhdistivät samankaltaiset ekologiset olot ja elinkeinot. Kalastus, metsästys, maanviljely, kaupankäynti ja poronhoito ovat olleet alueella perinteisiä elinkeinoja.  Näyttely esittelee sekä perinteisiin elinkeinoihin liittyvää esineistöä että käsityötuotteita, mm. pukuja, pyyheliinoja eli käspaikkoja ja ortodoksiseen uskontoon liittyvää esineistöä.

Ortodoksisen kirkon merkitys

Ortodoksisen kirkon vaikutus alueen kansojen elämään on ollut suuri. Ortodoksinen uskonto on yhdistänyt kolttia, karjalaisia, lyydiläisiä, vepsäläisiä ja venäläisiä. Se on ollut läsnä niin arkena kuin juhlissakin. Luostarit ovat toimineet ja toimivat edelleen henkisen elämän ja käsiteollisuuden keskuksina, ja ovat levittäneet uusia tekniikoita kuten maalauskoristelua sekä kulta- ja helmikirjontaa.  Neuvostovallan aikana kirkko erotettiin valtiosta ja 1920-luvulta lähtien uskonnollinen toiminta tukahdutettiin. Kirkot suljettiin ja niiden omaisuus takavarikoitiin. Uskonnollinen toiminta vapautui vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.

Tutkimuksen historiaa

Myös sodat ja rajansiirrot ovat vaikuttaneet alueen kansojen elämään. Poliittisten olojen vaihtelun myötä ihmisiä on siirtynyt ja pakkosiirretty asuinsijoiltaan, Stalin siirrätti mm. inkeriläisiä Sisä-Venäjälle, Keski-Aasiaan ja Siperiaan. Suomen itsenäistymisen ja Neuvostoliiton syntymisen jälkeen raja sulkeutui. Kiinnostus silloisen Karjalan Autonomisen Sosialistisen Neuvostotasavallan kansoja kohtaan ei kuitenkaan lakannut. 1920-luvulla alkoi Pietarin tutkimuslaitosten koordinoima laajamittainen tutkimushanke antropologi David Zolotarjovin johdolla. Venäjän etnografisen museon valokuvat kertovat sekä perinteisestä elämänmenosta että kolhoositaloudesta karjalaisissa, inkeriläisissä ja vepsäläisissä kylissä.

Heimoaatteen hengessä

Karjala kytkeytyy myös suomalaisen identiteetinrakennuksen historiaan. Ajatus Suur-Suomesta ja suomensukuisten kansojen heimoyhteydestä ulottui myös ohjelmalliseen kansatieteelliseen tallentamiseen ja esinekeruuseen jatkosodan aikana 1941. Jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen Suomen opetusministeriö asetti 3.1.1942 toimikunnan suunnittelemaan ja ohjaamaan Itä-Karjalaan kohdistuvaa tutkimusta. Suomen valtaamien alueiden kansankulttuurin dokumentoinnin tavoitteena oli osoittaa Itä-Karjalan kuuluvan suomalais-ugrilaiseen kulttuurialueeseen. Poltetuista ja evakuoiduista kylistä kerättiin museokokoelmiin kansatieteellisen tutkimuksen kannalta merkittäviä esineitä, käsityönäytteitä, ikoneita, työkaluja ja niiden osia. Myös ortodoksisia kirkkoja ja rukoushuoneita dokumentoitiin. Näyttelyssä on esillä Helmi Helmisen Repolan Haukkasaaren kylästä sekä Sakari Pälsin Syvärin luostarin venäläiskylistä keräämää esineistöä.

Julkaisu

Näyttelyyn liittyy samanniminen julkaisu, jonka artikkelit valottavat Suomen ja rajantakaisen Karjalan vuorovaikutussuhteita 1900-luvulla sekä suomalaisten että venäläisten tutkijoiden näkökulmasta. Mielenkiintoisena lisänä on Helmi Helmisen aikaisemmin julkaisematon jatkosodan aikainen matkapäiväkirja Repolasta. Koskettavia ovat kolttasaamelaisten, Kuolan niemimaan komien ja inkeriläisten perheiden kohtaloista kertovat tarinat.

Yhteistyötahot

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Inkerin kulttuuriseura ry:n ja pietarilaisen Venäjän etnografisen museon kanssa. Näyttelyarkkitehtuurin on suunnitellut Suunnittelutoimisto Amerikka  ja valaistuksen Jarkko Lievonen.

Lisätiedot

Intendentti Ildikó Lehtinen
puh. (09) 4050 9816
ildiko.lehtinen(at)nba.fi