Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Opetus | Kongo



Oppimateriaalin on laatinut Ossi Kokkonen Helsingin yliopiston Opettajankoulutuksen harjoitustyönä.


Sisältö


A  Yleistehtävät

B  Saga Roosin uskomaton Kongon-matka

C  Kohtaaminen lähetysasemalla

D  Kuminkerääjien Kongo

E  Kuningas Leopold II

F  Kuinka Saga Roos kohtasi vieraan?           

H  Kongon vaikea menneisyys ja nykypäivä

____________________________________________________________________

A Yleistehtävät



Sortteeraustehtävä


imperialismi

Vaarallinen trooppinen sairaus.

kolonialismi

Vei kristinuskoa uusille alueille.

kauppakomppania

Tutki tuntemattomia alueita ja kansoja.

valkoisen miehen taakka                             
Kauppiaiden liitto, joka omisti laivoja ja sotajoukkoja ja hankki siirtomaita.

tutkimusmatkailija 
Ajanjakso 1870-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan. Tarkoittaa myös suurvaltojen pyrkimystä hankkia siirtomaita.

lähetyssaarnaaja

Siirtomaiden taloudellinen hyväksikäyttö.

malaria

Eurooppalaiset kokivat, että heillä olisi velvollisuus sivistää afrikkalaisia.




Siirtomaat-kirjainruudukko


D  I A B Q F H L E X M G K V A
J N N M A K C W  I  I F H O F R
J  I F M Z A O V M R N U L C V
Q H M J P M M N U K E B O F A
K A U P P A K O M P P A N I A
V X R A E Z  I Z T M Q L  I U A
J N X W S R C Q L R U V A V Y
F Y R K G Y  I W D S  I L L A T
U V K A T U F A U T M  I  I  I F
K C Z  I G Z B U L D Y V S R Y
G S R H Y P J F J  I U D M A O
N A P W W R Q E  I G S J  I L O
O L X B O P A U X A  I M N A V
A M E S A S Y T E H Ä L I M X
Q W O W P R E C X D A F Y A P

Etsi kirjainruudukosta allaolevat siirtomaihin liittyvät sanat. Sanat voivat olla pysty- tai vaakasuoraan sekä vinottain.
IMPERIALISMI, KAUPPAKOMPPANIA, KOLONIALISMI, LÄHETYSASEMA, MALARIA, ORJUUS, SIIRTOMAA




Anagrammitehtävä


Mistä imperialismiin liittyvistä sanoista tai sanonnoista näissä on kyse?

Oikeat sanat Anagrammit

valkoisen miehen taakka   

valitseeko hakkaaminen

siirtomaaisäntä 

nimittää airossa

malaria   

maalari

kauppakomppania 

kimppaan kuoppaa

orjakauppa 

jopa parkua

kumiplantaasi

tuskinpa ilmaa

siirtomaakilpailu  

ulkoilma paratiisi

suurriista  

sisar tuuri

imperialismi  

perimis liima



Sivun alkuun


____________________________________________________________________



B Saga Roosin uskomaton Kongon-matka



Tehtävänanto:


Tässä tehtävässä oppilaat tutustuvat Saga Roosin Kongon-matkaan. Harjoitus aloitetaan sillä, että opettaa lukee tai antaa oppilaiden luettavaksi tekstin KUKA OLI SAGA ROOS? Tämän jälkeen oppilaat jaetaan neljän hengen ryhmiin. Ryhmän oppilaat saavat yhden alla olevasta neljästä kirjoituksesta. Jokaisen kirjoituksen jälkeen on esitetty kysymyksiä, joihin oppilaat vastaavat omatoimisesti. Tämän jälkeen muodostetaan tiimit, joissa kokoontuvat saman tekstin lukeneet oppilaat. Heillä on mahdollisuus keskustella lukemastaan tekstistä ja täydentää vastauksiaan. Seuraavaksi oppilaat palaavat alkuperäisiin neljän hengen ryhmiin. Nyt jokainen oppilas esittelee vuorollaan muille oman tekstinsä.



Harjoituksen kulku:


1 Luetaan teksti KUKA OLI SAGA ROOS?.
2 Jaetaan oppilaat neljän hengen ryhmiin. Ryhmän jokainen oppilas saa luettavakseen eri tekstin. Oppilas vastaa omatoimisesti tekstin perusteella esitettyihin kysymyksiin.
3 Saman tekstin lukeneet oppilaat muodostavat tiimit. He keskustelevat teksteistään ja vertaavat vastauksiaan.
4 Oppilaat palaavat alkuperäisiin ryhmiin, missä he vuorollaan esittävät lukemansa tekstin.
5 Ryhmät täyttävät yhdessä ristikon.
6 Tarkastetaan ristikko yhdessä ja keskustellaan harjoituksesta koko luokan kesken.

Valkoisiin vaatteisiin ja hellekypärään pukeutunut nuori nainen pitelee laivan ruoria piippu tms. suussaan.Kuva: Klas Roos (1934)
Kuka oli Saga Roos?

Saga Gester oli 27-vuotias suomalaisneito matkustaessaan vuonna 1933 Kongoon. Hän oli tavannut puoli vuotta aiemmin pitkän ja komean suomalaisen miehen, joka toimi jokilaivan kapteenina Kongossa. Saga matkusti tämän miehen, Klas Roosin, perässä Kongoon, missä heidät vihittiin avioliittoon. Saga eli miehensä jokilaivassa, joka työskenteli Kongojoella ja sen sivuhaaroilla. Reilun vuoden kuluttua Saga Roosin piti kuitenkin palata Suomeen terveyssyistä. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan SADUN JA SEIKKAILUN KONGO, joka julkaistiin vuonna 1949 (Bröllopsresa i Belgiska Kongo, 1950).


Elämää jokilaivalla

Jokilaiva oli Saga Roosin koti hänen Kongon-matkallaan. Hänen puolisonsA oli suomalainen Klas Roos, joka palveli belgialaisen yhtiön laivakapteenina. Klas Roosin kipparoima laiva oli viralliselta nimeltään M/S Mongala, mutta sitä kutsuttiin myös Valkoiseksi elefantiksi. Lisänimensä se oli saanut ulkomuotonsa perusteella: laiva oli kaksikerroksinen ja valkoinen.

Sagan tullessa Kongoon hänen miehensä oli aloittanut maassa jo kolmannen komennuksensa. Tuohon aikaan eurooppalaiset solmivat yleensä 3-vuotisen työsopimuksen Belgian valtion kanssa. Tämän jälkeen työntekijä oli oikeutettu puolen vuoden lomamatkaan Eurooppaan. Mikäli hän palasi lomansa jälkeen Kongoon, hänen työtehtävänsä muuttuivat vaativammiksi.

Kongossa jo kuusi vuotta työskennellyt Klas Roos sai kolmannelle kaudelleen - jota kutsuttiin termiksi - komennettavakseen M/S Mongalan. Se oli suurikokoinen jokilaiva, jonka työkoneet olivat uusinta mallia. Siinä oli esimerkiksi nostokurki ja sähkösahoja, joilla voitiin nostaa nousuveden aikaan jokeen pudonneet suuret puunrungot vedestä.

Useimmiten jokilaivat pysyttelivät pitkään samalla alueella, kuten kahden kaupungin välisellä joenpätkällä. Mongala sitä vastoin työskenteli laajoilla alueilla Kongojoella ja sen suurilla sivuhaaroilla. Tämä oli erityisesti Sagan mieleen. Näin hän näki laajasti Kongoa, sen sijaan että hän olisi joutunut pysymään yhdessä kylässä, kaupungissa tai tietyllä alueella.

Laivan henkilökunnasta Saga tutustui parhaiten kolmeen palvelijaansa. Palvelijoita kutsuttiin Kongossa yleisesti nimellä boy, ja Sagakin käytti tätä nimitystä palvelijoistaan. Tärkein hänen boynsa oli Joseph, joka oli kokki. Hän ei suostunut muihin työtehtäviin kuin ruuanvalmistukseen. Keittiössä häntä avusti kaksi muuta palvelijaa. Sagan mukaan kokki-Joseph nautti siitä, kun hän sai näytellä valkoista herraa muille palvelijoille.

Toinen palvelija oli nimeltään Paul. Hän huolehti erilaisista kotitaloustöistä, kuten siivoamisesta, vaatteiden pesemisestä ja ruuan tarjoilemisesta. Paulin oli myös huolehdittava siitä, että kello näytti oikeaa aikaa. Kolmatta palvelijaa kutsuttiin nimellä pikku boy (boy mokke) tai yksinkertaisesti mokke. Hän teki vähiten arvostetut työt: hän esimerkiksi pesi likaiset astiat ja kyni kanat.


Kysymykset:


Millainen jokilaiva M/S Mongala oli?
Mitä tiedät Klas Roosin työskentelystä Kongossa?
Millaisia töitä laivalla tehtiin?
Millaisia palvelijoita Saga Roosilla oli laivalla?



Millaisia vaaroja Saga Roos kohtasi Kongossa?

Saga Roos oli hyvin tyytyväinen elämäänsä Kongossa. Maa tarjosi hänelle mahdollisuuden uusien ihmisten ja tapojen näkemiseen, eikä hänen ihastuksensa laimentunut koskaan. Tämä positiivinen asenne, uteliaisuus ja tiedonjano veivät häntä erilaisiin seikkailuihin. Hän kyllä kohtasi matkallaan erilaisia kommelluksia ja jopa vaarallisia tilanteita.

Eräänä yönä Saga heräsi siihen, että hänen kasvojaan ja käsivarsiaan poltteli. Peilistä häntä katsoivat oudot, turvonneet ja punertuneet kasvot. Myös hänen puolisonsa näytti samanlaiselta. Kumpikaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut tai kuinka tuosta parantuisi. Vaaralliseksi tilanteen teki se, että lähin lääkäri oli viikon matkan päässä. Mitä jos he olivat sairastuneet vakavasti? Alukselle kutsuttiin eräs alueella asuva portugalilainen mies. Tämä tunnisti heti mistä oli kyse. Pariskunta oli kävellyt elefanttiruohon läpi. Kyseessä oli myrkyllinen kasvi, joka aiheutti pahan tulehduksen herkkäihoisille. Onneksi se paranisi itsestään muutamassa päivässä.

Kerran laivan työskennellessä kapeassa väylässä joku miehistä kosketti vahingossa joen yläpuolella riippuvassa puunoksassa ollutta lentomuurahaisten pesää. Lentomuurahaiset eivät normaalisti välitä ihmisistä, mutta mikäli ne kokevat olonsa uhatuksi, ne hermostuvat ja käyvät aggressiivisiksi. Nyt kävi juuri näin ja parvi lentomuurahaisia lähti laivan perään. Lentomuurahaiset purevat uhriaan ja jo 15-20 puraisua saattaa aiheuttaa korkean kuumeen ja jopa kuoleman. Koko miehistö perämiestä lukuun ottamatta pakeni nopeasti hytteihinsä. Klas Roos suojasi moskiittoverkolla päänsä ja otti itse pelosta vapisevan perämiehen paikan laivan ruorissa. Lentomuurahaisia oli tässä vaiheessa jo todella paljon. Laivan musta miehistö oli suojannut ihonsa vaatteilla ja palasi takaisin kannelle. Miehet yrittivät karkottaa muurahaiset palmunlehvin, mutta tulokset olivat laihoja. Vaara oli ohi vasta parin tunnin kuluttua, kun lentomuurahaiset kyllästyivät seuraamaan laivaa.

Malaria oli vakavin Afrikan tropiikissa eurooppalaisia koetellut sairaus. Valkoihoiset olivatkin vältelleet malaria-alueita pitkään. Tilanne muuttui, kun 1800-luvulla löydettiin lääke tautia vastaan. Eräästä puusta saatava kiniini turvaisi tästä eteenpäin ihmisten terveyttä malaria-alueilla. Vaikka Saga Roos oli syönyt malarialääkkeitä, Kongon ilmasto oli heikentänyt häntä. Hän oli kärsinyt kuumeesta ja meni tämän vuoksi lääkäriin. Lääkäri kertoi hänen sairastavan "joka toisen päivän malariaa" ja kehotti häntä lähtemään Kongosta. Vastoin lääkärin neuvoa ja omasta heikentyneestä yleiskunnostaan välittämättä Saga kuitenkin päätti jäädä laivalle. Saga Roos sai voimakkaan kiniinilääkityksen ja joutui pysyttäytymään jatkossa paljolti makuuasennossa. Lopulta hänen oli pakko palata Eurooppaan.

Kysymykset:


Miksi malaria oli niin vaarallinen tauti?
Mitä miehistön reaktiot kertovat lentomuurahaisista?



Eurooppalaiset Kongossa

Kongosa asuvat eurooppalaiset olivat töissä Belgian valtion tai yksityisten yritysten tehtävissä. Suurin siirtokunta oli Kongon pääkaupungissa Leopoldvillessä. Saga Roos vietti kaupungissa muutamia päiviä maahan saavuttuaan. Hän asui tämän ajan tanskalaisten ystäviensä talossa. Saga Roosin tanskalaisten ystävien talo oli tyypillinen virkamiestalo, jonka työnantaja oli vuokrannut työntekijöilleen. Lattialla oli leijonan- ja leopardinnahkoja. Seinillä roikkui metsästysmuistoja, aseita ja alkuasukkaiden valmistamia käsitöitä ja taide-esineitä. Astiat, verhot ja muut eurooppalaiset tavarat ja esineet oli ostettu Kongosta. Virkakauden jälkeen nämä annettiin tai myytiin halvalla entisille palvelijoille. Taloon kuului myös puutarha, jossa oli sitruuna-, appelsiini- ja papaijapuita ja palmuja. Puutarhan keskellä oli vilpola, jonka mukavilla bambutuoleilla oli hyvä levähtää Kongon kuumuudessa.

Kaikki eurooppalaiset eivät suinkaan pitäneet Kongosta. Saga Rooskin tapasi muutamia Afrikkaan pettyneitä ihmisiä. Leopoldvillessä hän tapasi miehen, joka sähähti vastikään maahan tulleelle suomalaiselle tylysti: "Afrikka on helvetti". Roos hämmästyi tällaisesta kommentista, mutta huomasi myöhemmin, että monet eurooppalaiset kaipasivat "sivistyneeseen maailmaan".

Bolobossa, Kongojoen varrella sijaitsevassa idyllisessä paikassa, oli maan vanhin lähetysasema. Englantilaiset ovat rakentaneet tänne kappelin, sairaalan, puusepänveistaan, pajan ja koulun. Etenkin vierailu koulussa teki Roosin vaikutuksen. Vanhat ja nuoret oppilaat opettelivat aakkosia pienessä, mutta hyvin eurooppalaisessa luokkahuonessa, missä oli pieni liitutaulu ja pulpetit.

Roos vieraili lyhyesti myös ruotsalaisten lähetyssaarnaajien perustamassa keskuksessa Bendalassa. Saga Roos oli innoissaan tavatessaan pohjoismalaisia, ja hänellä olikin paljon puhuttavaa heidän kanssaan. Ruotsalaiset isännät esittelivät hänelle työmaataan, joka oli pienempi kuin englantilaisten Bolobossa oleva lähetysasema.

Saga Roos tapasi matkallaan muutamia eurooppalaisia erakoita, jotka olivat vetäytyneet erilleen muista. Erään Kongon sivujoen liikennöitävän osan latvoilla Roos tapasi sattumalta yksinäisen eurooppalaisen miehen. Ensimmäisenä laivalta näkyi joenvarteen korkealle töyräälle rakennettu vaatimaton talo. Tämä oli melkoinen yllätys, sillä koko pitkällä joella he olivat tavanneet tätä ennen ainoastaan yhden eurooppalaisen. Nyt kohdattu mies oli portugalilainen kauppias, joka kävi kauppaa alkuasukkaiden kanssa. Kommunikointi oli vaikeaa, sillä mies osasi hyvin vähän ranskaa ja Roosin seurue yhtä vähän portugalia. Osapuolet yrittivät selvitä tilanteesta ilmeillä ja merkeillä, mutta lopulta he löysivät yhteisen sävelen mustien kielestä.

Osa eurooppalaisista ei halunnut palata kotimaahansa Kongossa viettyjen työvuosien jälkeen. Tällainen oli esimerkiksi eräs omalaatuinen norjalainen vanhus. Hän oli palvellut kymmeniä vuosia jokilaivan kapteenina ja nautti eläkettään Kasaijoen varrella. Mies piti yllä halkovarastoa, mistä hän sai hieman lisätuloja. Klas Roos ei kuitenkaan halunnut tavata tätä miestä tai ostaa häneltä täydennystä. Norjalainen nimittäin oli naistenvihaaja, joka sulkeutui taloonsa jos vain näki vilauksenkin valkoisesta naisesta. Hänen maineensa oli kiirinyt jokilaivurien keskuudessa ja monet välttivät miestä.

Kysymykset:


Miksi euroopalaiset asuivat usein vuokrataloissa Leopoldvillessä?
Miksi kaikki eivät pitäneet Kongosta?
Miksi osa eurooppalaisista hakeutui yksinäisyyteen?



Afrikkalaiset

Saga Roos ei ollut käynyt Afrikassa ennen kuin hän tuli Kongoon mennäkseen naimisiin miehensä kanssa. Hänen tietonsa Kongosta, sen asukkaita ja kulttuureista olivat hatarat, mutta hän oli innokas näkemään ja kokemaan uusia asioita. Ensimmäisen kosketuksensa Kongoon Saga sai Leopoldvillessä, missä hän joutui odottamaan muutaman päivän.

Leopoldvillessä hän kohtasi rotuerottelun. Valkoisille ja mustille oli omat kauppansa. Kun Saga Roos kävi suuressa tavaratalossa, hänen paikallinen musta oppaansa joutui jäämään kaupan ulkopuolelle. Mustien kaupoista Roos kirjoitti: "Tämän kadun varrella olevat liikkeet näyttävät olevan oikein neekerien eldoradoja. Ne ovat täynnä kirjavia lasihelmisäkkejä, pikku peilejä ja halpoja saippuoita sisältäviä laatikoita sekä kirjavia, kukallisia pumpulikangaspakkoja." Leopoldvillessä mustat naiset käyttivät löysää pukua, valkoisia pumpulisukkia ja valkoisia kenkiä. Roos oli tästä suorastaan pettynyt, sillä hän oli olettanut näkevänsä raffiahameisia alkuasukkaita.

Saga Roos tapasi matkallaan sellaisiakin alkuasukaskansoja, joiden kanssa jopa laivan mustalla miehistöllä oli vaikeuksia kommunikoida. Kerran esimerkiksi heidän laivansa viereen tuli miehiä suurissa kanooteissaan. Miehillä oli ainoastaan pehmeäksi hakattu kaarnakaistale lanteillaan. Heidän tukkansa oli tungettu mustaan raffiapussiin, ja sitä koristi pitkä neula. Miehillä oli paljon aseita ja Roos kuvaili heitä ihmissyöjämäisiksi.

Saga Roosin eurooppalainen näkökulma paljastuu viimeistään siinä vaiheessa kun hän palaa matkoiltaan Leopoldvilleen tarkoituksenaan palata Eurooppaan. Hän kuvaa pääkaupungin mustia asukkaita puolisivistyneiksi, jotka ovat liikaa tekemisissä valkoihoisten kanssa. Saga Roos kirjoittaa: "Rotuleima on kadonnut, ja sen mukana myös ylpeys ja riippumattomuus. Halveksuen puhuvat nämä neekerit typeristä "pensasneekereistä", joilla ei ole sateenvarjoa eikä ompelukonetta. Minä puolestani ajattelen huolestuneena aikaa, jolloin tämäntapainen sivistys tunkeutuu niiden harvojen luonnonlasten keskuuteen, mitä Kongossa vielä on jäljellä."

Kysymykset:


Millaista rotuerottelua Leopoldvillessä harjoitettiin?
Miksi Saga Roos pettyi näkemäänsä Leopoldvillessä?



Kysymyksiä loppukeskusteluun:


Kuinka Saga Roos kirjoittaa eri teemoista? Voidaanko hänen havainnoistaan tehdä jotain johtopäätöksiä siitä millaisessa maailmassa hän eli? Miltä hänen kielenkäyttönsä vaikuttaa nykyajasta käsin?



Vaihtoehtoinen työtapaehdotus:


Oppilaat jaetaan neljän hengen ryhmiin ja jokainen ryhmän jäsen saa oman tekstinsä. Oppilaat tekevät ryhmätyön tekstien pohjalta. Ryhmätyö voi olla esimerkiksi näytelmä, kirjoitus, posteri tai sarjakuva.

 

RISTIKKO


Poikkisuoraan

5 Kongon pääkaupunki.
7 Klas Roosin kipparoima laiva.
8 Palvelijoista Kongossa käytetty nimitys.


Pystysuoraan


1 Järjestelmä, jossa valkoisilla ja mustilla oli esim. omat kauppansa.
2 Suojasi varsinkin yöllä tropiikin hyönteisiltä.
3 Nimitys, jolla Saga Roos kuvasi pääkaupungin mustaa väestöä.
4 Vaarallinen Kongon trooppinen sairaus.
6 Muiden ihmisten luota yksinäisyyteen vetäytynyt henkilö.




 

Sanaristikko

Sivun alkuun

____________________________________________________________________


C Kohtaaminen lähetysasemalla



Tehtävänkuvaus:


Tämä on eläytymistehtävä, jossa oppilaat saavat eri roolit. Pyrkimyksenä on käsitellä kultuurien kohtaamista roolileikin avulla. Lähtöoletuksena on, että oppilailla on perustiedot Kongosta Belgian siirtomaana. Tehtävässä on viisi roolia.


Harjoituksen kulku:


1 Opettaja kertoo yleisen taustan tehtävän pohjaksi, millaisissa tehtävissä pohjoismaalaisia työskenteli Kongossa ja millainen siirtomaa Kongo oli. Lisätietoa löytyy esimerkiksi näiltä verkkosivuilta.
2 Luodaan tapahtumapaikka: opettaja kertoo millainen paikka ruotsalaisten lähetysasema on ja millaisia roolihahmoja tehtävään osallistuu.
3 Oppilaat jaetaan kuuden hengen ryhmiin. Jokaiselle ryhmän jäsenelle annetaan oma roolihahmo. Oppilaat tutustuvat rooliinsa.
4 Oppilaat kokoontuvat samaa roolia esittävien ryhmiin ja keskustelevat roolihahmostaan ryhmässä.
5 Oppilaat palaavat alkuperäisiin ryhmiinsä ja esittävät kohtauksen. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi näyttelemällä kohtaus yksi ryhmä kerrallaan, valikoimalla halukkaat yhteen yhteiseen esitykseen tai käymällä kohtaus keskutelemalla läpi eri ryhmissä.
6 Puretaan tehtävä koko luokan kanssa yhteiskeskustelussa.

 


Taustatekstit:


1  Pohjoismaiset lähetyssaarnaajat Kongossa
2  Leopoldin Kongo

 


Harjoituksessa esiin nousevat teemat:


Kuinka kohdata toinen? Miten ymmärtää vierasta?
Mikä oli lähetyssaarnaajien humanitaarisen työn merkitys?
Mihin lähetystyöntekijät pyrkivät? Mikä oli heidän suhteensa Kongon viranomaisiin?
Miksi näkökulmamme on hyvin eurosentrinen?

 

ROOLIJAKO:  


Karl Edvard Laman

Karl Edvard Laman oli ruotsalainen lähetystyöntekijä, joka saapui Kongoon vuonna 1891. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin työtoverinsa Selma Lamanin kanssa.

Laman toimitti kikongonkielistä lehteä Minsamu Miayenge. Lehdessä oli uutisia, Raamatun kertomuksia ja artikkeleita mm. maantieteestä ja matematiikasta. Lehden painos oli 400. Tämä oli todella suuri saavutus maassa, jossa lukutaito oli tuolloin vielä harvinaista. Karl Edvard Laman kirjoitti myös useita oppikirjoja ja toimitti Kongon ensimmäisen Raamatun käännöksen.

Hän ymmärsi jo varhain, että kongolaisten omilla perinteisillä uskomuksilla ja kertomuksilla oli suurta arvoa. Hän keräsi etnografista aineistoa ja sai yli 400 kongolaista kirjoittamaan omista uskomuksistaan. Nämä kirjoitukset ovat tänä päivänä yksi merkittävimmistä historian lähteistä tutkittaessa kolonisaatioajan uskomuksia.

Mathilde Frederiksen

Mathilde Frederiksen oli norjalainen lähetyssaarnaaja, joka oli terveydenhuollon uranuurtaja. Kongolaiset arvostivat hänen työtään niin paljon, että he antoivat hänelle kunnioittavan lisänimen Mama Fe. Hän oli naimisissa tanskalaisen lähetyssaarnaajan Peter Frederiksen kanssa. Pariskunta oli tutustunut toisiinsa lähetyskoulussa Lontoossa. Mathilde Frederiksen lähti Kongosta vuonna 1921 toimittuaan samalla lähetysasemalla 31 vuotta.

Sairaalat olivat - koulujen ohella - lähetysasemien merkittävimpiä toimintoja. Mathilde Frederiksenin sairaala oli ensin ollut hyvin vaatimaton sairastuneiden hoitopaikka. Pikku hiljaa siitä kasvoi suuri sairaala, jossa lisäksi koulutettiin paikallisia sairaanhoitajia.

E. V. Sjöblom

E. V. Sjöblom oli ruotsalainen lähetystyöntekijä, josta tuli kansainvälinen legenda. Hän sai laajasti mainetta, sillä hän oli yksi ensimmäisistä kumiterrorista kertoneista valkoihoisista. Aivan kuten muutkin lähetyssaarnaajat myös Sjöblom tuki kolonisaatiota. Hän ei sen sijaan hyväksynyt afrikkalaisten julmaa kohtelua.

Vanha nainen

Tämä vanha musta nainen muistaa, kun ensimmäiset valkoihoiset saapuivat Kongoon. Kuvaus tämän pohjalta: "Ett av mina tidigaste barndomsminnen gäller de vitas ankomst till Kingoyi. Det väckte ett oerhört uppseende, att de vita fremlingarna hade kommit till vårt land. Överallt i byarna talade man därom och undrade, varför de kommit. De flesta voro av den meningen, att de kommit för att skada oss och äta oss på ett övernaturligt sätt. De voro troligen spöken och ej människor, eftersom de hade vitt skinn och hår som vissent gräs…"

Lähetyskoulun musta opettaja

Saanut oppinsa lähetysaseman koulussa ja jäänyt sinne opettamaan muita.


Sivun alkuun

 

____________________________________________________________________

D Kuminkerääjien Kongo



1890-luvulla maailmassa alkoi kumibuumi. Tuolloin kumia opittiin hyödyntämään eristeenä lennättimisissä ja sähköjohdoissa sekä valmistamaan siitä letkuja ja putkia. Kun maailma innostui uuden materiaalin lukuisista käyttömahdollisuuksista, kumin hinta kohosi pilviin. Belgian kuningas Leopold II, joka hallitsi Kongoa henkilökohtaisena siirtomaanaan, näki tässä vaurastumisen mahdollisuuden.

Leopold tiesi, että hänen olisi toimittava nopeasti, sillä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa alkaisi pian kumipuun tehoviljely. Kuluisi kuitenkin aikaa, ennen kuin viljelty kumi ehtisi maailmanmarkkinoille, sillä puu kasvoi hitaasti. Tätä ennen Belgian kuninkaalla olisi valtaosa maailman kumituotannosta omissa käsissään, sillä jopa puolet Kongosta oli villin kumipuun peitossa.

Kongossa tavattava kumipuu on pitkä ja taipuisa liaanimainen köynnös. Se kasvaa yli 30 metriä korkeaksi ja haarautuu ylhäällä monen puun latvuksiin. Kumia kerättiin siten, että liaaniin tehtiin viilto, josta maitomainen neste valui hitaasti keräysämpäriin. Mikäli köynnöksen katkaisi kokonaan, kumia sai enemmän, mutta samalla kasvi kuoli.

Taloudellisen voiton tavoittelu sokaisi Leopoldin, hänen edustajansa ja yksityiset yritykset. Eurooppalaisille asiamiehille maksettiin palkkiota sen perusteella, kuinka paljon he toimittivat kumia. Koska rahaa ei kulunut viljelyyn, lannoitteisiin tai laitteisiin, vaan pelkästään kuljetuskustannuksiin, oli kuminkeräys äärimmäisen tuottoisaa. Kongosta tulikin koko Afrikan tuottoisin siirtomaa.

Kumin kerääminen tappoi tai köyhdytti kumipuuta niin, että siitä ei saatu uutta erää. Niinpä kuminkerääjät, jotka aloittivat kyliensä lähellä, joutuivat siirtymään jatkuvasti kauemmaksi. Kuminkerääminen oli raskasta ja vaarallista, ja siihen tarvittiin paljon työvoimaa.

Kumin kerääminen johti Kongossa valtavaan inhimilliseen tragediaan. Eurooppaan alkoi tihkua tietoja, että alkuasukkaat pakotettiin työskentelemään kuminkerääjinä. Valkoiset työnjohtajat ottivat kylän naiset, lapset, vanhukset tai päällikön panttivangeiksi ja pakottivat miehet työhön. Armeijan sotilaat ja kumiyhtiöiden aseistetut "vartijat" varmistivat yhdessä, että alkuasukkaat eivät kieltäytyneet orjatyöstä tai nousseet kapinaan. Afrikkalaiset pakotettiin työskentelemään epäinhimillisissä olosuhteissa, palkkionaan pelkästään oma ja läheistensä hengissäpysyminen.

Lähetystyöntekijät kertoivat kauhistuttavia tarinoita kaltoin kohdellusta orjatyövoimasta. Paenneilta työntekijöiltä tai liian hitaasti työstään suoriutuneilta kuminkerääjiltä saatettiin esimerkiksi katkoa heidän kätensä. Lopulta kansainvälinen vastustus kohosi niin laajaksi, että Belgian parlamentti pakotti kuningas Leopoldin luovuttamaan Kongon vapaavaltion Belgialle vuonna 1908.

(Kirjoitus perustuu Adam Hochschildin teokseen KUNINGAS LEOPOLDIN HAAMU.)



Tehtävät:


1 Vastaa kysymyksiin:
Miksi kuminkerääminen oli tuottoisaa?
Mikä teki kuminkeräämisestä epäinhimillistä?
Miten oli mahdollista, että kuminkerääjiä kohdeltiin niin huonosti?

2


Piirrä sarjakuva lukemasi perusteella.

3 Eurooppalaiset saivat kuulla kuminkerääjien epäinhimillisestä kohtelusta, kun jotkut Kongossa toimivat lähetystyöntekijät kirjoittivat asiasta eurooppalaisiin sanomalehtiin. Kirjoita lukemasi perusteella tällainen lehtikirjoitus.


Vaihtoehtoinen työtapaehdotus:


Luokka jaetaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä lukee tekstin Kuminkerääjien Kongo ja toinen tekstin Kuningas Leopoldin Kongo. Oppilaat vastaavat teksteissä esitettyihin kysymyksiin. Tämän jälkeen muodostetaan parit ja oppilaat kertovat toisilleen lukemastaan. Tämän jälkeen he tekevät parityön. Parityö voi olla posteri, sarjakuva, kirjallinen esitys tai vaikkapa luetun perusteella tehty ristikko.


Sivun alkuun

____________________________________________________________________

E Kuningas Leopoldin Kongo



Yksi eurooppalaisen imperialismin kauheimmista tapahtumista sai alkunsa, kun Kongo annettiin Belgian kuningas Leopold II:lle henkilökohtaiseksi siirtomaaksi. Leopoldin alaisuudessa Kongon vapaavaltiosta tuli orjuuteen ja pakkotyöhön perustunut siirtomaa, jossa miljoonat ihmiset kuolivat epäinhimillisen taloudellisen voitontavoittelun vuoksi.

Leopold II oli alkanut haaveilla siirtomaasta jo ennen kuin hänestä tuli kuningas. Leopold uskoi, että tämä tekisi Belgiasta ja sen kuninkaasta rikkaan. Koska belgialaiset eivät jakaneet hänen unelmaansa siirtomaasta, kuningas alkoi toimia saadakseen oman, henkilökohtaisen siirtomaan. Vuonna 1876 Leopoldin aloitteesta perustettiin Kansainvälinen Afrikka-yhdistys, jonka oli määrä olla tieteen ja humanitaarisen työn edistäjä. Belgian kuningas johti sen toimintaa ja muokkasi siitä työkalun omien tavoitteidensa täyttämiseksi.

Vuonna 1879 Leopold määräsi kuuluisan tutkimusmatkailija Henry Morton Stanleyn perustamaan siirtomaan Kongoon. Stanleyn tehtävänä oli kartoittaa aluetta ja perustaa tukikohtia, joista käsin valtavan Kongon myöhempi haltuunotto olisi helpompaa. Vuosina 1884-85 pidetyssä Berliinin konferenssissa johtavat siirtomaavallat antoivat Kongon Leopold II:lle. Näin perustettiin Kongon vapaavaltio. Alue oli yli 170 kertaa suurempi kuin Belgia ja se oli nyt kuningas Leopoldin yksityisomaisuutta. Kunnianhimoinen hallitsija oli saanut haluamansa.

Rahan- ja vallanahne Leopold toimi häikäilemättömästi Kongossaan. Hänelle suunnaton alue merkitsi ehtymätöntä riiston kohdetta. Hän ei välittänyt alkuperäisväestön oikeuksista, vaan käytti maata oman omaisuutensa kasvattamiseen. Erityisen julmuuden aika Kongossa koitti, kun kumista tuli teollisuuden merkittävä raaka-aine. Kongon sademetsissä oli valtavasti kumia, jonka keräämiseen Leopold valjasti viranomaisensa ja yksityiset yritykset. Alkuasukkaat pakotettiin keräämään suuria kiintiöitä. Mikäli he eivät suoriutuneet tehtävästään, saatettiin heidät tai heidän sukulaisensa jopa tappaa.

Leopoldin omistama Kongon vapaavaltio oli yhden maailmanhistorian verisimmän kansanmurhan näyttämö. On arvioitu, että 40 vuoden aikana maan asukasluku väheni puolella, 20 miljoonasta 10 miljoonaan. Eurooppalaiset virkamiehet, kauppiaat ja upseerit sekä heitä auttaneet afrikkalaiset tekivät törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

Maailmalle levisi lähetystyöntekijöiden kauhukertomuksia kaltoin kohdellusta orjatyövoimasta. Paenneilta työntekijöiltä tai liian hitaasti työstään suoriutuneilta kuminkerääjiltä saatettiin esimerkiksi katkoa heidän kätensä. Lopulta kansainvälinen vastustus kohosi niin suureksi, että Belgian parlamentti pakotti kuningas Leopoldin luovuttamaan Kongon vapaavaltion Belgialle vuonna 1908.

(Kirjoitus perustuu Adam Hochschildin teokseen KUNINGAS LEOPOLDIN HAAMU)


Tehtävät:


1 Vastaa kysymyksiin.
Miksi Leopold halusi oman siirtomaan?
Kuinka Leopold sai Kongon omaksi siirtomaakseen?
Miksi kuminkerääjiä kohdeltiin huonosti?

2 Tee käsitekartta siitä kuinka Leopold sai ja menetti Kongon.


Työtapaehdotus:


Luokka jaetaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä lukee tekstin KUMINKERÄÄJIEN KONGO ja toinen tekstin KUNINGAS LEOPOLDIN KONGO. Oppilaat vastaavat teksteissä esitettyihin kysymyksiin. Tämän jälkeen muodostetaan parit, ja oppilaat kertovat toisilleen lukemastaan. Tämän jälkeen he kirjoittavat parityön.



Sivun alkuun

 


____________________________________________________________________

F Kuinka Saga Roos kohtasi vieraan?



Tehtävänkuvaus:


Tehtävä perustuu suomalaisen Kongonkävijän, Saga Roosin, kirjoittamaan matkakirjaan SADUN JA SEIKKAILUN KONGO (1950). Oppilaat analysoivat valittuja tekstikatkelmia, ja keskustelevat niiden pohjalta. Tehtävä voidaan tehdä yksin, pareittain tai ryhmässä. Tehtävä sopii erityisesti lukiolaisille. Kirjoitus KUKA OLI SAGA ROOS? on tarkoitettu taustaksi.

Esimerkkikysymysiä:


Millaisia huomioita Saga Roos tekee?
Kuinka Saga Roos kirjoittaa kohtaamistaan afrikkalaisista?
Mitä mieltä olet hänen tavastaan suhtautua afrikkalaisiin?
Voiko hänen kirjoitustapaansa pitää rasistisena?


Kuka oli Saga Roos?

Saga Gester oli 27-vuotias suomalaisneito matkustaessaan vuonna 1933 Kongoon. Hän oli tavannut puoli vuotta aiemmin pitkän ja komean suomalaisen miehen, joka toimi jokilaivan kapteenina Kongossa. Saga matkusti tämän miehen, Klas Roosin, perässä Kongoon, missä heidät vihittiin avioliittoon. Saga eli miehensä jokilaivassa, joka työskenteli Kongojoella ja sen sivuhaaroilla. Reilun vuoden kuluttua Saga Roosin piti kuitenkin palata Suomeen terveyssyistä. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan SADUN JA SEIKKAILUN KONGO, joka on julkaistu vuonna 1950.



Leopoldville - eri kaupat valkoisille ja mustille

Rotuerottelu oli normaalikäytäntö Kongon pääkaupungissa Leopoldvillessä. Valkoisille ja mustille oli esimerkiksi omat kaupat. Kun Saga Roos kävi suuressa tavaratalossa, hänen paikallinen musta oppaansa joutui odottamaan kaupan ulkopuolella. Sagan palattua kaupasta ja kaksikon jatkettua matkaansa he tulevat mustien kaupan luokse. Saga Roos kirjoittaa:

"Musta seuralaiseni, joka siihen saakka on ollut hiirenhiljaa, aukaisee nyt äkkiä suunsa ja virkahtaa neekeriranskallaan: "Katsokaa, ma'am, mitkä kauniit housut!" Olemme näet tulleet mustien kaupan luo ja ei siis ole ihme, että musta neekerinsydänkin alkaa sykkiä kiihkeämmin. Housut, jotka täten ovat saaneet mustiaiseni tunteet liikehtimään, eivät minun mielestäni mitenkään eronneet niistä, jotka hänellä on jalassaan, paitsi että kaupassa olevat ovat tietenkin huomattavasti puhtaammat."

Hieman myöhemmin kaupunkikävelyllään Saga Roos jatkaa kertomustaan mustille tarkoitetuista kaupoista (s. 35):

"Tämän kadun varrella olevat liikeet näyttävät olevan oikein neekerien eldoradoja. Ne ovat täynnä kirjavia lasihelmisäkkejä, pikku peilejä ja halpoja saippuoita sisältäviä laatikoita sekä kirjavia, kukallisia pumpulikangaspakkoja. Pari neekeritärtä tekee parhaillaan tirskuen kauppaa messinkisistä korvarenkaista, jotka on koristettu suurilla vihreillä lasinpaloilla. Heidän vaatetuksensa ei missään suhteessa vastaa sitä kuvaa, minkä olen etukäteen muodostanut itselleni näistä luonnonlapsista. Raffiahamosen sijasta roikkuu jonkinlainen puvuntapainen löysästi heidän vartalonsa verhona, valkoiset pumpulisukat peittävät mustat sääret, ja suuret jalat on tungettu pieniin, valkoisiin, korkein koroin varustettuihin ranskalaisiin kangaskenkiin. Vaikuttaakseen täysiveriseltä eurooppalaiselta toinen on vielä pukeutunut varmuuden vuoksi hellekypärään."



Erilaiset kauneusihanteet

Kongojoella ja sen sivujoilla matkatessaan Saga Roos kohtasi useita eri heimoja. Hän kuvailee suorasukaisesti eri heimojen tapoja, vaatetusta ja ulkonäköä. Kuten alla olevasta katkelmasta käy ilmi, Saga Roos oli hyvin kriittinen kongolaisten kauneuskäsitystä kohtaan.

"Ryhmä sisämaasta kotoisin olevia neekerinaisia vetää huomion puoleensa. He ovat kauhean näköisiä pitkine, riippuvine rintoineen. Yhdellä ja toisella on säärissä avohaavoja, joissa kiehuu kärpäsiä. Hampaat on hiottu teräviksi neuloiksi, kasvoihin on maalattu valkoisia juovia ja lanteilla on kapea ja likainen lannevaate. Tappurainen tukka on värjätty punaiseksi. Tämän väriaineen he saavat hierontamalla erästä puulajia ja näin saatuun jauhoon he sitten sekoittavat vettä."

"Jos edes luonto olisi lahjoittanut heille kauniin vartalon, olisi ymmärtänyt paremmin tuon täydellisen alastomuuden. Mutta heidän vartalonsa olivat päin vastoin kömpelöt ja suhteettomat pullistuneine vatsoineen ja pitkine riippurintoineen. Tällaiset riippurinnat ovat muuten suurinta muotia Kongon neekerinaisten kesken. Jo ollessaan aivan nuoria tyttöjä he sitovat rintansa liaanilla, nin että rinnat puristuvat alas, ja ajanoloon liaani siirretään yhä alemmas, kunnes rinnat ovat litteätä, riippuvat ja venyneet."



Vesijohtolaitos

Leopoldvillessä Saga Roos kohtasi pakkotyössä olleita vankeja. Näin hän kertoo tästä tapaamisestaan.

"Tähän päättyivät mietteeni, sillä ulkopuolelta kuului hirvittävää rätinää ja kolinaa. Ovi aukesi, ja sydämeni kutistui kokoon, sillä sisään ryöpsähti iso joukko mustiaisia, siivottomia ja peloittavia tyyppejä alusta loppuun. Jokaisella heistä oli kaulassaan paksu rautarengas. Suuret riippulukot ja riimut sitoivat heidät kaulasta toisiinsa, niin että minne ikinä ensimmäinen menikin, toisten oli pakko seurata häntä. Ilmeettömin kasvoin, katsomatta oikealle tai vasemmalle, he näyttivät tulevan suoraan päälleni. Olivatkohan he hulluja? Seisoin paikoilleni jähmettyneenä, sillä pako oli mahdotonta, eikä kirkuminen luultavasti olisi auttanut vähääkän, sillä eihän läheisyydessä ollut naapureita. Odotin. He olivat jo aivan lähelläni huomatessani heidän matkansa päämääränä olevan kylpyhuoneen oven, jonka eteen he pysähtyivät. Ensimmäinen mies avas oven, nosti vesikannun päänsä päälle, minkä jälkeen hän kääntyi, jolloin myös koko rivi kääntyi vaivalloisesti. Ja sitten he hävisivät yhtä tylsinä ja välinpitämättöminä kuin olivat tulleetkin. Hiivin ikkunaan. Karavaani oli juuri häipymässä tietä alas. Viimeisenä kulki rivissä khakipukuinen poliisi kivääriin kierretty pistin paljaana. Jopa keksin - luonani oli ilmeisesti vieraillut kaupungin "vesijohtolaitos" - vankeja."



Neekerin sielunelämää

Saga Roos ei tyytynyt pelkästään kuvailemaan näkemäänsä. Hän myös kertoi hyvin värikkäästi ja suorasukaisesi suomalaisille lukijoilleen millaisia hänen kohtaamansa mustaihoiset hänen mielestään olivat.

"Neekerien sielunelämä on eräs maailman monista ratkaisemattomista arvoituksista. Olen kuullut kerrottavan, etteivät edes heidän keskuudessaan vuosikymmeniä viettäneet lähetyssaarnaajat voi täydellisesti ymmärtää heidän ajatuksenjuoksuaan. He ovat täysiä lapsia, mutta samalla kuitenkin realisteja. Siksipä heitä onkin kohdeltava ankarasti, mutta oikeudenmukaisesti. Valkoisiin herroihinsa he suhtautuvat kuin korkeisiin jumalolentoihin, ja jotta saisi heidän kunnioituksensa säilymään, on aina, kaikkein vaarallisimmissakin tilanteissa, kyettävä se hallitsemaan. Neekerille ei saa milloinkaan nauraa, vaikka hänen edesottamuksensa olisivat miten hassunkurisia tahansa, sillä silloin hän tuntee itseään syvästi loukatun. Haukkumiset, niin, vieläpä korvapuustitkin he pitävät täysin luonnollisena silloin, kun omasta mielestään katsovat ansainneensa rangaistuksen. Mutta heidän on hyvin vaikea unohtaa epäoikeudenmukaisuutta, ja koska neekerit ovat erikoistuneet myrkkyihin, joita heidän onkin helppo sekoittaa ruokaan, tekee varsin viisaasti, jos hillitsee itsensä."



Taikausko

Saga Roos kiinnitti jonkin verran huomiota myös kongolaisten uskomuksiin. Tässä katkelmassa hän kuvaa heidän taikauskoaan.

"Taikausko kukoistaa täällä täydessä rehevyydessään - tai ehkäpä tämä taikausko on syvempää viisautta. Sitä en ainakaan minä osaa sanoa. Jokaisella eläimellä, jokaisella puulla ja kukalla on oma henkiolentonsa, joko hyvä tai paha. Pahat henget pitävät huolen siitä, ettei kukaan pääse pois tästä maanpäällisestä paratiisista luonnollisella tavalla. Joskus ne tulevat krokotiilin, leopardin tai jättiläiskäärmeen muodossa, ja jos joku kuolee ankariin vatsanpuruihin, se ei suinkaan merkitse sitä, että uhri olisi syönyt mädännyttä virtahevonlihaa, vaan paha henki on sotkenut ruokaan "kisiä" (jotakin taika-ainetta). Joskus heidän taikauskonsa esiintyy todella hassunkurisena. Kaksi ristiin lentänyttä oljenkortta oven edessä tai kuollut hämähäkki "kalabasissa" tekee neekeriraukan puolikuolleeksi pelosta. Hän juoksee suorinta tietä poppamiehen luo, jolla aina on viljalti neuvoja, amuletteja ja vastamyrkkyjä tällaisiin tilanteisiin - riippuen kunkin asiakkaan varallisuudesta. Siitä, että poppamies ansaitsee hyvin, ovat todistuksena neekerien lukemattomat amuletit. Leopardin ja krokotiilin hampaat, löyhkäävät villisian hännät, elefantin jouhista valmistetut rannerenkaat ja pienet apinankallot, joita kannetaan sekä mahdollisissa että mahdottomissa paikoissa, suojelevat heitä pahojen henkien raivoa vastaan."



Sademetsän villit asukkaat

Saga Roos kohtasi matkoillaan hyvin erilaissa olosuhteissa eläneitä ihmisiä. Valtaosa Kongojoen varrella asuneista alkuperäisheimoista oli omaksunut jo eurooppalaisia tapoja, mutta vielä oli sellaisiakin, jotka pitivät tiukasti kiinni omista perinteistään ja tavoistaan.

"Pian koko villi lauma oli laivamme vieressä ja kanootti pyöräytettiin ympäri. Olin jo mielestäni nähnyt tällä matkalla yhtä ja toista. Mutta näitä neekereitä katsellessani minua puistatti. Siinä oli karkeatekoisia, lihaksikkaita miehiä, joilla oli pehmeäksi hakattu kaarnakaistale lanteillaan. Tukka oli tungettu mustaan raffiapussiin, joten näytti siltä, kuin heillä olisi ollut lieritön huopahattu päässä. Pitkä neula, josta riippui otsalle näkinkengällä koristettu tupsu, oli pistetty siihen koristukseksi. Se antoi heille merkillisen demonisen näön. Heillä oli runsaasti aseita ja koko heidän olemuksensa vaikutti ihmissyöjämäiseltä. Heidän puhumansa kieli oli meille täysin tuntematonta, mutta muudan miehistämme arveli ymmärtävänsä, mitä he tahtoivat. He tahtoivat tietää, mitä tekemistä meillä oli heidän joellaan."



Tatuoiminen

"Toiset taas huvittelevat tatuoimalla jo ennestäänkin kamalan näköisiä kasvojaan. Tatuoiminen tapahtuu seuraavalla tavalla: lasinpalalla leikellään kasvoihin haavoja, joihin sitten hierotaan savea ja likaa. Ennenkuin haava vielä on ehtinyt arpeutua, uudistetaan toimitus, kunnes saadaan toivotun korkuinen kohouma. Toiset taas pistävät terävän bambuneulan ihoon, ja neulaa käännellään ja väännellään siinä sitten joka päivä, niin että nahka ikäänkuin keriytyy koholle sitä mukaa kuin se venyy ja kasvaa. Jonkin ajan kuluttua puikko vedetään ulos ja jäljellä on inhottava, keinotekoinen paise."



Puolisivistys

Palatessaan Leopoldvilleen Kongo-joella sen sivu-uomilla viettämänsä matkan jälkeen Saga Roos oli mielestään jo kokenut Kongon-kävijä. Maata kiertäneen ja paljon kokeneen matkustajan itsevarmuudella hän kirjoitti Kongon pääkaupungissa omista tuntemuksistaan.

"Kiinnottomasti katselen nyt näitä puolisivistyneitä neekereitä. He ovat olleet aivan liian paljon tekemisissä valkoihoisten kanssa. Rotuleima on kadonnut, ja sen mukana myös ylpeys ja riippumattomuus. Halveksuen puhuvat nämä neekerit typeristä "pensasneekereistä", joilla ei ole sateenvarjoa eikä ompelukonetta. Minä puolestani ajattelen huolestuneena aikaa, jolloin tämäntapainen sivistys tunkeutuu niiden harvjen luonnonlasten keskuuteen, mitä Kongossa vielä on jäljellä."



Sivun alkuun



____________________________________________________________________

H Kongon vaikea menneisyys ja nykypäivä



Tehtävänkuvaus:


Oppilaat vastaavat kysymykseen: "Missä määrin Kongon tämän päivän ongelmien juuret kietoutuvat imperialismin kauheuksiin?" Oppilaat hakevat tietoa internetistä ja kirjoista. Tehtävän voi tehdä yksin, pareissa tai ryhmissä. Samaa kysymystä voi käsitellä muidenkin Afrikan maiden näkökulmasta.



Sivun alkuun