Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Opetus | Liikkuva koti



Koti on paikka missä asutaan, mutta se ei välttämättä pysy paikallaan. Koti voi olla talo tai asunto, mutta myös teltta, jurtta, asuntovaunu, auto tai maja. Liikkuvissa kodeissa asuu ihmisiä ympäri maailman joko osana elämänmuotoaan tai toimeentuloaan, toiset myös olosuhteiden pakosta.

Paimentolaisten liikkuvat kodit ovat yhä käytössä eri puolilla maailmaa, vaikka paimentolainen elämänmuoto onkin kaikkialla väistymässä yhteiskunnallisten, taloudellisten ja ekologisten muutosten tieltä. Perinteiset paimentolaiskodit ovat myös saaneet moderniin aikaan ja ympäristöön sovellettuja käyttötarkoituksia, kun ne ovat yhä enemmän muuttuneet kiinteän asutuksen liepeille pystytetyiksi apu- tai talousmajoiksi sekä juhla- tai vapaa-ajan tiloiksi, joissa myös matkailijat voivat kokea eri kulttuureista ja elämäntavoista ammentavia elämyksiä.

Nykyajan liikkuva koti on kuitenkin usein hyvin toisenlaisen asumisen näyttämö: pakolaisuuteen, siirtolaisuuteen tai köyhyyteen liittyvä väliaikainen asumus. Kulttuurien museo esitteli liikkuvia koteja näyttelyssään 2.3.-7.8.2011. Esillä oli jurttia Mongoliasta ja Kirgisiasta, saudiarabialainen beduiiniteltta, kotimainen huvilateltta sekä kodan rekonstruktio. Oman kokonaisuutensa muodosti valokuvaaja Kukka Rannan näyttely Helsingin romanikerjäläisten elämästä ja kodeista.


Voit tutustua liikkuviin koteihin liittyviin kysymyksiin myös näyttelyn päätyttyä oheisen tekstin ja kuvien avulla. Teksti perustuu pääosin näyttelyn käsikirjoitukseen sekä Sara Åströmin harjoitustyöhön Helsingin yliopiston Opettajakoulutuksessa.



LK, Näyttely, Yleis 1

Kuva Kukka Ranta.



Liikkuvia koteja ja niiden asukkaita


Paimentolaiset Romanit
Paimentolaisuus Mongoliassa: historiaa ja nykypäivää Romania
Paimentolaisuus Kirgisiassa Eurooppa
Autiomaan kansaa - beduiinit Suomi

Siirtotyöläisyys ja pakolaisuus
Koteja ja kulkijoita



Esineet


Jurtta kotina Pistekota
Jurtta, Kiinan Sisä-Mongolia Teltta, Saudi-Arabia
Jurtta kalusteineen, Kirgisia Huvilateltta

Linkkejä ja lisätietoa

________________________________________________________________________


Paimentolaiset


Liikkuva elämäntapa on totuttu yhdistämään etenkin eläinlaumojensa myötä paikasta toiseen muuttaviin paimentolaisiin, kuten pohjoisen Euraasian poronhoitajiin tai Keski-Aasian, Tiibetin ylängön, Arabian niemimaan ja pohjoisen Afrikan nomadikansoihin. Karjalaumojen tarpeiden määräämillä tai kaupankäyntiin liittyvillä kausittaisilla muuttomatkoilla on kuljetettu mukana asumuksen lisäksi kaikki jokapäiväisen elämän välttämättömät tarvikkeet. 

Liikkumiseen perustuvan paimentolaisen elämänmuodon edellytys onkin väliaikaiseksi rakennettu tai mukana kuljetettava koti, esimerkiksi saamelaisten kota, keskiaasialainen huopajurtta tai beduiinien vuohenvillateltta. Somalipaimentolaiset pystyttävät  aqal-majansa kaarevista puista ja punotuista katteista, ja puolipaimentolaiset maasait käyttävät rakennusaineena helposti saatavilla olevia oksia, maata, ruohoa ja karjanlantaa.

Paimentolaisuus on yhä elävä elämäntapa, vaikka se on vähentynyt ja monin paikoin uhattuna yhteiskunnan muuttumisen ja modernisoitumisen vuoksi. Esimerkiksi maaomistusolojen muutokset, eroosio ja laidunten väheneminen sekä kaupungistuminen ja lasten koulunkäynti ovat vähentäneet paimentolaisuutta kaikkialla.

LK, Jurtta, UB 1

Paimentolaisjurttia Ulaan Baatarin laitakaupungilla Mongoliassa. Kuva Pilvi Tuomainen.


Alkuun

 

Paimentolaisuus Mongoliassa: historiaa ja nykypäivää


Keski-Aasian arot, jotka kattavat paitsi Mongolian myös Sisä-Mongolian ja Xinjiangin maakunnan pohjoisosan Kiinassa sekä Tuvan, Burjaatian ja Chitan Venäjällä, muodostavat maailman laajimman ruohomaa-alueen. Tämä seutu on tarjonnut elinmahdollisuuden paimentolaisille ja heidän karjalaumoilleen vuosituhansien ajan. Varsinkin Mongoliassa tämä elämänmuoto on kestänyt nykypäivään saakka. Vaikka Mongolian maa-ala on hyvin suuri ja asukastiheys on yksi maailman pienimpiä, paimentolaisuuden edellytykset ovat kuitenkin sielläkin uhattuina.

Mongolian arojen luonnonolot ovat hyvin karut ja haavoittuvat. Kasvukausi kestää vain neljä kuukautta, sateet ovat niukkoja, talvet ankaria ja tuulet voimakkaita. Metsä- ja ruohopalot ovat yleisiä. Kaikki tämä estää kasvillisuuden kehittymisen ja altistaa maan eroosiolle. Tällaisissa oloissa vain paimentolaisten suuri liikkuvuus on estänyt laidunalueiden ylikulumisen ja pitänyt ne hedelmällisinä sekä samalla turvannut karjan terveyden ja ruoansaannin jatkuvuuden.

Feodaalisella ajalla paimentolaiset olivat organisoituneet useista perheistä koostuviksi ryhmiksi, jotka usein paimensivat luostareiden ja ylimystön omistamia laumoja. Omistajat säätelivät ja koordinoivat laidunten käyttöä. Suuret karjat ja yhteistyö mahdollistivat tarvittaessa hyvinkin pitkät matkat sekä erilaisten eläinten laiduntamisvaatimusten, vuodenaikojen ja laidunten tilan joustavan huomioon ottamisen liikkumisessa.

1920-luvulla alkanut maatalouden kollektivisointi Mongoliassa ei, päinvastoin kuin Kiinassa ja Venäjällä, lopettanut liikkuvaa paimentamista. Tähän vaikutti osaltaa paimentolaisten vastustus. Uusi kollektiivinen järjestelmä jopa edesauttoi liikkuvaa paimennusta entisestään. Nyt valtion tukemat kollektiivit saattoivat hankkia koneita kuljetuksiin ja heinänkorjuuseen sekä tarjota paimentolaisille palveluita, kuten rehua talvisin ja keväisin. Valtio lainoitti "paimentolaisinfrastruktuurin" kehittämistä, kuten kaivojen poraamista ja eläinsuojien rakentamista. Tältä ajalta ei ole havaittu huomattavaa liikkuvuuden vähenemistä eikä laidunmaiden huonontumista. Osapuilleen samaan aikaan Venäjän ja Kiinan ruohomailla siirryttiin voimakkaammin paikallaan pysyvään karjatalouteen. Laidunten ylikulutus, rehun kasvatuksen vaatima kyntäminen, luonti sekä rehun ja veden kuljettaminen autoilla on vakavasti vaurioittanut maanpintaa monin paikoin. Myös uusien vierasperäisten, oloja heikommin kestävien eläinrotujen vaatimien rakennusten ja lämmityksen aiheuttamat puunhakkuut ovat lisännet eroosiota.

Markkinatalouden aikana kollektiivit Mongoliassa on purettu ja niiden karjat jaettu paimentolaisten ja kollektiivien muiden työntekijöiden yksityisomaisuudeksi. Tämä on johtanut paitsi paimentolaisten, myös karjan kokonaismäärän kasvuun, kun ihmiset ovat pyrkineet parantamaan varallisuuttaan ja toimeentulomahdollisuuksiaan päälukua lisäämällä. Paimentolaisten määrää on kasvattanut lisäksi yleinen talouden alamäki ja sen aiheuttama työttömyys, kun ihmiset ovat joutuneet hakemaan toimeentuloa lähtemällä maaseudulle karjankasvattajiksi. 1990-luvulla rekisteröityjen paimentolaisten määrä onkin lähes kolminkertaistunut yli neljään sataan tuhanteen.

Nykyisin paimentolaisten liikkuvuus on kuitenkin pienempää kuin aikaisemmin. Vaikka maa on vielä periaatteessa yhteistä, on sen omistus ja käytön sääntely epämääräistä. Kun kollektiivinen ohjaus puuttuu, monet perheet pysyvät hyväksi havaitsemillaan laitumilla pelätessään menettävänsä ne, jos siirtyvät muualle. Lisäksi auton yhteisomistusrenkaiden purkautuminen ja polttoaineen hinnan nousu tekee vuotuisen pitkän matkan muuttoliikkeen monille perheille mahdottomaksi. Monet uusista karjanomistajista asuvat pysyvästi aluekeskuksissa ja ovat muutenkin tottumattomia liikkuvaan karjanhoitotapaan, tai heidät torjutaan perinteisten paimentolaisten keskuudessa laidunten kulutuspainetta lisäävinä tunkeilijoina. Yhä enemmän myös halukkuus asua lähellä teitä, markkinoita, kouluja ja muita palveluja vetää ihmisiä ja heidän karjojaan alueille, joilla vaurioituminen on jo ongelma.

Rikkaiden ja köyhien karjankasvattajien väliset erot elinolosuhteissa ovat kasvaneet. Köyhillä pienikarjaisilla perheillä ei ole mahdollisuuksia riittävään laajaan liikkuvuuteen ja pääsyyn hyville suurille laidunmaille. Joissakin paikoin varakkaat kasvattajat ovat kyenneet ottamaan parhaita laidunmaita haltuunsa ja pitävät niillä omaa karjaansa. Tämä pitää niitä enemmään paikoillaan, lisää karjan alueellista keskittymistä ja toisaalta estää muiden liikkumista.

Karjamäärän kasvu, keskittyminen ja liikkuvuuden väheneminen johtavat samanlaisiin ilmiöihin, joita on havaittu Venäjällä ja Kiinassa. Laitumet ylikuluvat, heinää on kasvatettava, vettä ja rehua kuljetettava, mikä kaikki aiheuttaa herkän maanpinnan vaurioitumista ja autiomaaistumista. Karjan pysytteleminen loppuunkalutuilla laitumilla ja se, että aikaisemmin valtion järjestämää talvirehuhuoltoa ei enää ole, aiheuttaa myös karjan terveydentilan huonontumista ja nääntymistä.

Tutkijat pitävät vielä aikaisena sanoa, tuleeko Mongoliassa karja edelleen kasvamaan aroilla ja missä määrin vasikoita ja lampaita tullaan lihottamaan kasvatusfarmeilla. Epätodennäköisenä pidetään nykyisessä taloustilanteessa hallinnon mahdollisuutta tukea valtion avustamien autonomistus- ja heinänkorjuukonerenkaiden uudelleenperustamista, vaikka tämä valtion suoran ohjauksen ohella olisi välttämätöntä suuren mittakaavan liikkuvan laiduntamisen saattamiseen uudelleen käyntiin. On mahdollista, että rikkaiden karjanomistajien laumat kasvavat niin suuriksi, että he voivat palkata köyhempiä paimentamaan ja siirtelemään laumojaan suhteellisen pitkiäkin matkoja. Tähän voi kuitenkin mennä vuosikymmeniä, ja maankäytön ja laiduntamisen koordinointia aluehallinnon taholta tarvittaisiin joka tapauksessa.

Arviot vaurioituneiden maiden määristä vaihtelevat suuresti. Mongoliassa on jopa esitetty arvioita, joiden mukaan lähes kahdeksankymmen prosenttia maan kokonaismaa-alasta olevan huonontuvassa tilassa. Autiomaan ja autioaron osuus, liki puolet, on yhden arvion mukaan 3.4 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Laajan karjanhoidon on nähty olevan pääasiallisen syyn kehitykseen. Mongolian laidunten maksimikapasiteetin on arvioitu olevan 63 miljoonaa vuotuista "lammasyksikköä", minkä nykyinen karjamäärä ylittää.

Mongolian kaksi- ja puolimiljoonaisesta väestöstä noin puolet on suoraan riippuvainen paimentolais- ja karjataloudesta. Sen osuus kansantuotteesta on kolmannes. Paimentolaiset itse ovat tietoisia laidunten kulumisen merkityksestä ja huolissaan niiden tilasta. Mongoliassa on myös järjestetty seminaareja, työryhmiä ja komiteoita edistämään laidunmaiden hallinnon ja niitä koskevan lainsäädännön kehittämistä. Tietoisuus ei ole ainakaan vielä ilmentynyt poliittisena muutosliikkeenä.

Tekstilähde Seppo Rinne: Paimentolaisuudesta. Paimentolaisuus uhattuna Mongoliassa. Suomi - Mongolia-Seuran jäsenlehti 2/2002.

LK, Jurtta 1

Paimentolaisjurtta, Mongolia. Kuva Pilvi Tuomainen.


Alkuun


Paimentolaisuus Kirgisiassa


Kirgiisit saapuivat Keski-Aasiaan 900-1200-luvuilla Jenisein alueelta Keski-Siperiasta ja asuttivat 1600-luvun lopulla nykyisen Kirgisian alueen. Perinteisen ajattelutavan mukaan ihmisillä oli oikeus liikkua mailla karjaansa paimentaen. Nautintaoikeus laitumiin oli vanhastaan jaettu perheiden ja sukujen kesken, mutta niiden rajoja ei ollut tarkasti määritelty. Heimot liikkuivat paikasta toiseen paimentolaisina esi-siensä aikana vakiintuneilla alueilla.

Kirgiisipaimentolaisten keskuudessa ei tunnettu maan yksitysomistusta. Klaani tai heimo omisti kaiken yhteisesti. Maa ei periytynyt isältä pojalle. Perheillä oli omat määritellyt alueensa, joilla he asuivat paimentolaiseen elämätapaan liittyvien muuttomatkojen välillä. Venäjän valtakunnan laajetessa venäläisiä uudisasukkaita kannustettiin muuttamaan uusille alueille, ja kirgiisit menettivät osan perinteisistä maistaan. Venäläisten myötä he tutustuivat maan yksityisomistukseen, ja heitä kehotettiin omaksumaan paikallaan pysyvä elämäntapa. Seurauksena alettiin rakentaa pysyviä talviasuntoja, jotka omistettiin ja perittiin ja joita voitiin myydä. Samanaikaisesti paimentolaiset alkoivat varastoida rehua talven varalle sen sijaan, että eläimet olisivat vanhaan tapaan saaneet itse etsiä ravintonsa myös talvisaikaan. Nämä muutokset vahvistuivat edelleen neuvostoajalla, kun paimentolaiset haluttiin asuttaa kyliin. Toisaalta maan kollektivisointi tarkoitti, että maa kuului yhteisölle yhteisesti. Kaikki kirgiisit eivät kuitenkaan hyväksyneet pakkokollektivisointia, ja kymmeniä tuhansia eläimiä teurastettiin protestiksi maiden luovuttamisesta Neuvostoliitolle. Monet kirgiisit pakenivat vuorten yli Kiinaan, kun kun Xinjiangin maakuntaan perustettiin kirgiisien alutonominen alue.

Vaikka kirgiisit pakotettiin luopumaan paimentolaisesta elämäntavasta ja muuttamaan kyliin, monet jatkoivat laumojen paimentamista kesäaikaan vanhoilla laidunmailla. Kollektiivi omisti eläimet ja paimenet olivat pikemminkin työntekijöitä kuin paimentamiensa eläinten isäntiä. Koska kylät ja kollektiivit perustuivat heimo- ja sukuyhteyksiin, perinteiset kytkökset maahan kuitenkin säilyivät.  

Neuvostoliiton hajottua ja Kirgisian itsenäistyttyä keskusteltiin paljon "maakysymyksestä". Maat yksityistettäisiin, ja yksityiset yhteisöt ja perheet saisivat oikeuden vaatia takaisin esi-isiensä käyttämiä maita. Omistusoikeuden sijaan perheet saivat kuitenkin maiden vuokrausoikeuden. Vaadittiin myös, että maat jaettaisiin yksinomaan etnisin perustein, mutta vaatimukset herättivät kovaa kritiikkiä. Nykyisen lain mukaan ulkomainen maanomistus on Kirgisiassa tarkasti säädelty.

Ennen itsenäistymistä noin 85% kirgisialaisista asui maatalousvaltaisilla alueilla. Kaupungistuminen ja monernisaatio ovat kuitenkin muuttaneet elämää myös Kirgisiassa: virallisen tilastotiedon mukaan vastaava luku on nyt noi 60%. Maasta vain noin 7% on viljelykelpoista.

LK, Mannerheim, Alai, Leiri
Kirgiisileiri Alain laaksossa. Kuva C. G. Mannerhein 1906.

Alkuun


Autiomaan kansaa - beduiinit


Paimentolaisuus on beduiinien perinteinen elämäntapa. Beduiinit ovat luultavasti lähtöisin nykyisen Saudi-Arabian alueelta. Heidän laaja asuinalueensa ulottuu Persianlahdelta Atlantille ja Turkin rajoilta Jemeniin. Nimi 'beduiini' tulee arabian sanasta 'bedou', joka tarkoittaa aavikolla asuvaa. Arvion mukaan noin kymmenesosa Lähi-Idän asukkaista kuuluu beduiineihin.

Beduiinit elivät perinteisesti sheikkien johtamissa yhteisöissä, joita leimasi heimokunnia. Heillä oli oma elämäntyylinsä, sillä he omistivat kameleita ja hevosia ja elivät tavallisesti paimenina. Kamelien lisäksi paimennettiin vuohia, lampaita ja nautoja. Toisin kuin maanviljelijät, beduiinit elivät aavikolla. Muuttomatkoja tehtiin tavallisesti kausittain sääolojen mukaan. Sateisina talvina on voitu muuttaa syvemmälle autiomaahan, ja kuivina kesinä pysytty vedensaantipaikkojen lähettyvillä.

Beduiinit ovat voineet liikkua pitkiä matkoja aavikolla veden ja ravinnon haussa. Toisinaan matkaa on tehty useita päiviä ennen  määränpään saavuttamista. Perinteisesti jokainen heimo hallitsi tiettyä aluetta, ja varoja kerättiin sen halki kulkevilta matkustavaisilta ja kauppiailta. Beduiinit ovat saattaneet toimia myös oppaina, saattaa karavaaneja ja kontrolloida aavikon kauppareittejä.

Tekniikan kehittymisellä 1900-luvun alusta eteenpäin on ollut suuri vaikutus beduiinien elämään. Ennen he saattoivat hankkia omaisuuksia kamelin- ja hevosenkasvatuksella, sillä kaikki olivat riippuvaisia kulkuvälineistä, mutta autoistumisen ja rautatien seurauksena heidän tulonlähteensä vähenivät.

Pohjoisen Afrikan ja Arabian niemimaan väestönkasvu on ollut suurta. Maata viljelevä väestö ja beduiinit elivät ennen rinnatusten, mutta viljelijöiden tarve vallata lisää maata on johtanut beduiinien alueiden pienentymiseen ja aiheuttanut konflikteja heidän ja viljelijöiden välille. 1900-luvulla maanviljelijät alkoivat pitää eläimiä perinteisen viljelyn lisäksi. Taloudelliset roolit ovat vaihtuneet: kun beduiinit olivat ennen varakkaita, nyt heillä ei ole enää mahdollisuutta perinteiseen toimeentuloon.

Satojen vuosien ajan beduiinit vastustivat ulkopuolelta tulevia vaikutteita ja valtioiden yrityksiä sopeuttaa heidät yhteiskuntaan. Kuitenkin 1950- ja 60-luvulta lähtien heidän elämäntapansa on muuttunut suuresti. Monet ovat luopuneet perinteisestä paimentolaiselämästä, muuttaneet kaupunkeihin ja ottaneet pysyvän työn.

LK, Heikki; Wadi Ramm naiset

Huwaitat-heimon naisia, Wadi Ramm, Jordania. Kuva Heikki Palva 1992.


Alkuun


Romanit


Romanit ovat esimerkki vähemmistöstä,  joka on ollut kaikkialla satoja vuosia valtaväestön syrjimä ja siksi joutunut vaihtamaan usein asuinpaikkaansa ja jopa asuinmaataan. Vaikka eri maiden romanit eivät ole kielellisesti tai kulttuurisesti yhtenäinen ryhmä, heihin on liitetty mielikuva levottomasta ja vaellushaluisesta kansasta. Myös romanien kansainväliseen lippuun on kuvattu liikkumista symboloiva kärrynpyörä. Todellisuudessa heidän liikkuva elämäntapansa on pitkälti johtunut sekä ympäristön heihin kohdistamasta sosiaalisesta paineesta että syrjivistä laeista. Suomen romanit ovat asuneet aloillaan jo pitkään, mutta monissa maissa romanit asuvat edelleen tilapäisissä asunnoissa tai esimerkiksi asuntovaunuissa.

Euroopassa EU-maasta toiseen kerjäämään tulleiden romanien elinolosuhteet ovat puhuttaneet viime vuosina paljon myös Suomessa. Valokuvaaja, toimittaja ja tietokirjailija Kukka Ranta kuvasi Helsingin romanikerjäläisten elämää vuosina 2009-2011, ja hänen valokuvanäyttelynsä oli osa Liikkuva koti -näyttelyä. Hän on myös kirjoittanut alla olevat Romania, Eurooppa ja Suomi -tekstit.



Romania

Euroopassa asuu yli 10 miljoonaa romania, valtaosa Itä-Euroopassa. Romaniassa heitä on reilut 2 miljoonaa eli noin 10% maan väestöstä. Arviolta lähes puolet Romanian romanilapsista jää ilman syntymätodistusta ja joka neljänneltä aikuiselta puuttuu henkilötodistus. Ilman sitä he eivät ole virallisesti olemassa eivätkä pääse peruspalveluiden, kuten koulutuksen, terveydenhoidon ja sosiaaliturvan piiriin, saati lailliseen työhön.

Romanit asuvat usein itse rakentamissaan hökkelikylissä kaupunkien laitamilla. Vesi kannetaan kaukaa ja sähköt viritetään itse. Saniteettiasiat hoidetaan lähiympäristössä ja puutteellinen jätehuolto pahentaa tautiriskejä. Romanilapsista 15% ei aloita koulunkäyntiä. Kouluissa he yleensä kokevat jatkuvaa nimittelyä, johon syyllistyvät sekä opettajat että oppilaat. Romanilasten koulunkäynnin keskeyttämisprosentti on 4-6 kertaa suurempi kuin valtaväestön lapsilla. Huonon ruokavalion takia he ovat 7-15 cm lyhyempiä kuin muut lapset. Romanivanhus kuolee noin 10 vuotta aikaisemmin kuin muut eurooppalaiset.



Eurooppa

EU:n vapaan liikkuvuuden direktiivin mukaisesti jokaisella unionin kansalaisella on oikeus oleskella toisessa unionin maassa enintään kolme kuukautta.  Poliisi ei voi käännyttää EU-kansalaista, jos kolmen kuukauden yhtäjaksoinen maassaoloaika ei ole todistettavasti ylittynyt ja henkilöllä ei ole varaa elättää itseään. Vailla koulutusta ja työpaikkaa olevien romanien on kaikkialla keksittävä monenlaisia tapoja selviytyäkseen.



Suomi

Vuonna 2008 Sisäasiainministeriö antoi poliisille ohjeet puuttua ns. aggressiiviseen kerjäämiseen, jollaiseksi luokiteltiin mm. kukkien myyminen, musiikin soittaminen ja ohikulkijoille puhuminen. Vuoden 2009 lokakuussa Helsingin kaupunki hääti Romaniasta tulleet romaniperheet heidän talven varalle rakentamistaan majoista, jolloin he joutuivat siirtymään metroaseman sillan alle. Myös Helsingissä sosiaaliviranomaiset ovat uhanneet romaneja lasten huostaanotolla, jos perheet eivät poistu esim. leirintäalueelta tai maasta määräaikaan mennessä. Marraskuussa 2010 Helsingin kaupunki maksoi romanien kotimatkat.

LK, Kukka, Jalaton mies

Jalaton romanimies seisoo kotihökkelinsä edustalla juuri ennen Helsingin kaupungin
toimeenpanemaa häätöä. Kuva Kukka Ranta 2009.


Alkuun



Siirtotyöläisyys ja pakolaisuus


Paimentolaisuuden lisäksi myös muut syyt voivat saada ihmiset muuttamaan paikasta ja maasta toiseen, vaikka niihin ei liity paimentolaisuudelle tyypillistä vuodenaikojen mukaan määräytyvää ja usein säännöllistä muuttoa. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi siirtotyöläisyys ja pakolaisuus, jolloin ihmiset muuttavat tilapäisiin olosuhteisiin paremman toimeentulon toivossa tai pakon edessä. Siirtotyöläisyys maalta kasvukeskuksiin on tavallista esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa, ja erilaiset konfliktit, ympäristön muutokset ja elinolojen huononeminen pakottavat ihmiset etsimään vakaampia elinoloja myös muista maista ja maanosista. Tilapäiset leirit ja pysyvämmät slummit kaupunkien liepeillä ovat usein syntyneet maaltamuuton tai pakolaisuuden seurauksena.

Alkuun


Koteja ja kulkijoita


Ns. kiertolaisten ('travellers') alakulttuuri on levinnyt Irlannista Brittein saarille ja Yhdysvaltoihin. Kiertolaisia on vähintään kymmeniä tuhansia, eikä heidän alkuperäänsä tiedetä varmasti. Heillä on oma kieli, ja koirankasvatus ja romumetallin keruu ovat tavallisia elinkeinoja. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen ja syrjintä on tavallista hevosvetoisissa vankkureissa ja asuntovaunuissa asuville kulkijoille. Monesti heitä syytetään yksityisille maille leiriytymisestä.

Vapaaehtoisen liikkuvan elämätavan ovat sen sijaan valinneet ns. new age -kiertolaiset tai "uushipit", jotka etenkin Brittein saarilla kiertelevät musiikkitapahtumia ja festivaaleja asunnoiksi muutetuissa vaunuissaan, busseissaan ja jokiveneissään. Monille muille  asuntovaunuelämä, veneily ja telttailu taas ovat rentouttavia lomanviettotapoja.

Etenkin Pohjois-Amerikassa asuntovaunuissa asutaan myös aloillaan. Suuret trailer park  -alueet yhdistetään usein alempiin sosiaaliluokkiin. Pienten pihojen ympäröimiä suuria asuntovaunuja liikutellaan käytännössä vain harvoin, ne on kytketty sähkö- ja vesijohtoverkkoihin ja niillä on omat välitysmarkkinat.

Alkuun


 ________________________________________________________________________


Jurtta kotina


Huopajurtta on Keski-Aasian paimentolaiskan­sojen tärkein asumus. Vaikka monenlaisia kotia ja telttoja on ollut käytössä rinnan jurtan kanssa, juuri jurtta on levinnyt laajalle alueelle. Se tunnetaan mm. kirgiisien, kazakkien, uzbekkien ja mongolikansojen asumuksena. Nykyisin jurtta ei ole harvinainen Keski-Aasian kaupungeissakaan, ja sillä on monia uusia käyttötapoja.

Jurtan tekemiseen ei tarvita nauloja, vaan rakenteet sidotaan toisiinsa köysin ja naruin. Puisen rungon muodostavat seinäristikot, ovi karmeineen, katon lakiosa sekä kattopienat. Jurtta katetaan villaisilla huopapeitteillä. Talvisin huopakerroksia voidaan laittaa useita päällekkäin, jolloin lämpö jurtassa säilyy jopa -40 asteen pakkasessa.

Vaikka jurtan rakenne on yksinkertainen, se on vankka ja hyvin sopeutunut arojen tuulisiin säihin. Pystytykseen ei tavallisesti kulu kahta tuntia enempää. Lisäksi jurtta on kevyt kuljettaa ja sopii pakattuna pieneen tilaan. Paimentolaisten liikkuvaan elämäntapaan tällainen asunto soveltuu siksi hyvin. Huonekalut ovat keveitä puisia pöytiä ja piironkeja sekä mattoja. Tavaroita säilytetään myös riippumassa seinällä.

LK, Mannerheim, Nasumbat

Kalmukkiperhe jurtassaan. Kuva C. G. Mannerheim 1907.


Alkuun


Jurtta, Kiinan sisä-Mongolia


Jurtan sisätila jaetaan symbolisesti kahtia. Mongolijurtassa on oviaukkoa vastapäätä tiibetinbuddhalainen alttari, josta katsoen oikea puoli on miesten ja vasen puoli naisten tilaa. Keskellä on tulisija, josta savu ja uhriaineiden höyryt nousevat taivaalle pyöreän kattoaukon kautta. Neliömäisellä puukehikolla rajattu tulisija varusteineen on pyhä alue, jossa yhtyvät viisi kosmista elementtiä: puu (kehikkoneliö), maa, tuli, metalli (pyöreä rautainen keittoastia) ja vesi (keitettävät nesteet). Sekä tulisija että jurtta kokonaisuudessaan edustavat maailmaa pienoiskoossa. Ympyrän ja neliön vuorottelu on myös mikrokosmosta symboloivan tiibetinbuddhalaisen mandala-kuvion rakenne. Tulisijan yläpuolista savuaukkoa kutsutaan taivaan tai auringon oveksi ja on myös uskottu, että tulisijan alta on yhteys maanalaiseen maailmaan. Jurttaan käydään astumatta kynnykselle, joka uskomuksen mukaan edustaa jurtanhaltian niskaa.

LK, Näyttely, Mong. 1

Mongolijurtta Liikkuva koti -näyttelyssä. Kuva Kukka Ranta.


Alkuun



Jurtta kalusteineen, Kirgisia 


Kuten muidenkin Keski-Aasian paimentolaisten, myös islamilaisten kirgiisien jurtan koko ja koristelu on heijastanut omistajan sosiaalista asemaa. Oviaukkoa vastapäätä tulijoiden nähtäville on sijoittettu arvokkaimmat matot, peitteet ja huovat. Miesten puoli avautuu ovesta vasemmalle ja siellä on pidetty mm. ratsastus- ja metsästysvälineitä, ja ovesta oikella naisten puolella on säilytetty mm. elintarvikkeita. Vaikka myös Kirgisiassa jurtan käyttö paimentolaisasumuksena on vähentynyt ja sillä on uusia käyttötapoja, sen suuri merkitys näkyy sen edelleen tärkeästä asemasta monissa seremonioissa ja rituaaleissa.

LK, Näyttely, Kirgiisijurtta  LK, Näyttely, Kirgiisijurtta 2

Kirgiisijurtta Liikkuva koti -näyttelyssä. Kuvat Kukka Ranta.


Alkuun


Pistekota


Kartiomainen kota eli ns. pistekota on ikivanha asumus, joka tunnetaan laajalla alueella pohjoisessa Euraasiassa. Kodan kartiomainen muoto symboloi tundran ja taigan paimentolaisten maailmankuvaa, kolmikerroksista maailmankaikkeutta. Tulisija edustaa alista maailmaa ja savuaukko porttia yliseen maailmaan. Savu kuvaa hengen ja elämän alkua sekä niiden siirtymistä maailmankaikkeuden kerroksista toiseen. Sisältä kota jaetaan kolmeen osaan, naisten, miesten ja haltijoiden tilaan.

Siperiassa kota on yhä monin paikoin käytössä. Kesällä se katetaan tuohella ja talvisin taljoilla, nykyään myös pressukankailla. Tulisija, nykyisin monesti kamiina, on kodan keskellä, ja sen yläpuolella on keitinorsi. Tulisijan kummallekin sivulle asetetaan 2-3 permantolautaa, ja vuoteet ovat niiden ja sivuseinän ja välissä. Alimmaiseksi levitetään pajunvitsoista punottu matto ja sen päälle heinämatto. Patjana on porontalja, päänalusina ja peitteinä käytetään vaatteita. Vastasyntynyt pannaan kehtoon, jonka pohjalla on mm. kuivattua rahkasammalta ja lastuja.

LK, Tunguusileiri

Tunguusileiri, Siperia. Museoviraston kuvakokoelmat.


Alkuun


Teltta, Saudi-Arabia


Perinteisen vuohenvillasta valmistetun beduiiniteltan sisätila on myös jaettu miesten ja naisten osastoihin. Naisten puoli on suurempi, sillä siellä hoidetaan lapset ja valmistetaan ruoka. Miesten puolella vastaanotetaan vieraat ja tarjotaan kahvi. Matot ja patjat ovat tärkeä osa sisutusta. Kamelien ja hevosten satulat sijoitetaan miesten puolelle. Itäisessä Arabiassa teltta pystytetään miesten puoli itään, auringonnousun suuntaan. Näyttelyn moderni, puuvillakankainen teltta on valmistettu Pakistanissa Saudi-Arabian markkinoille. Nykyisin telttoja valmistetaan teollisesti monenlaisiin tarkoituksiin: talvi- ja kesäkäyttöön, huviretkeilyyn, juhlatiloiksi ja jopa käymälöiksi. Tämä vaalea teltta on tarkoitettu kesäkäyttöön.


Huvilateltta


Suomessa 1970-luvulla käytössä olleessa huvilateltassa voit kokeilla retkielämää. Miltä tuntuu nukkua makuupussissa?

LK, Näyttely, Yleis 2

Liikkuva koti: oikealla beduiiniteltta, vasemmalla kirgiisijurtta, takana huvilateltta sekä Kukka
Rannan valokuvanäyttely. Kuva Kukka Ranta.


Alkuun

________________________________________________________________________

Linkkejä ja lisätietoa


Jurtta: Central Asian Kibitki, Yurt erection 1, Yurt erection 2
Romanit: Romanit, Romani people, History of the Romani people
Kiertolaiset: Irish Traveller
Beduiinit: Bedouin, The Bedouin way
Paimentolaisuus: Nomad, Mongolia

Romanit:
Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI).
Open Society Institute, EUMAP-ohjelman raportti.
Miika Tervonen: Unkarin romanit ahtaalla. Kumppani 9/2009.
European Roma Rights Centre (ERRC.org).


Alkuun