Konservointi

Suomen merimuseon meriarkeologisen esineistön konservointiin erikoistunut konservointilaitos sijaitsee Helsingin Hylkysaaressa ja  museokokoelmien säilyttämiseen ja ylläpitoon sekä näyttelykonservointiin keskittyvä konservointilaitos sijaitsee Merikeskus Vellamossa Kotkassa.

Esineistön ja sen sisältämän historiallisen tiedon säilyminen turvataan tutkimalla ja dokumentoimalla esineen materiaalit, rakenne ja valmistusmenetelmät sekä mahdolliset vauriot ja puutteet. Esineen ja sen materiaalien hajoaminen pysäytetään erilaisin konservointimenetelmin. Säilymisen turvaamiseksi esineen ympäristöstä eliminoidaan kaikki materiaalien hajoamista nopeuttavat tekijät: valo, lämpö, liiallinen kosteus, suuret ja nopeat kosteusvaihtelut sekä epäpuhtaudet. Konservointitoimenpiteistä päätetään vasta tarkan tutkimustyön jälkeen.

Suurin osa konservoitavista esineistä on nostettu muinaismuistolain rauhoittamista hylyistä. Jonkin verran esineitä ja rakenneosia nostetaan myös muista vedenalaisista muinaisjäännöksistä kuten satamapaikoista tai väyläesteistä.

Kohteet ovat usein kokonaisuuksia, jotka sisältävät kaiken sen, mitä esimerkiksi hylyn elämään kuului sen uppoamishetkellä. Vuosikymmenien aikana maa-aineksista ja eri materiaalien hajoamistuotteista syntyy hylkyyn ja sen ympärille suojaava kerros. Vaikka esineissä tapahtuu niiden rakennetta heikentäviä kemiallisia ja fysikaalisia muutoksia, ne ovat kuitenkin stabiilissa tilassa.

Kun esine nostetaan merestä tai järvestä, sen ympäristö muuttuu täysin. Ilman asianmukaista säilytystä ja konservointia se hajoaa. Onkin välttämätöntä, että esineiden väliaikainen säilytys, kuljetus konservointipaikalle ja konservointi on jo ennen nostoa järjestetty.

Meriarkeologisen esineistön säilytykselle ja konservoinnille asettavat erityisvaatimuksia löytöjen vaihteleva koko ja materiaalien runsaus. Konservointiajat ovat yleensä hyvin pitkiä kestäen muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Työ on hyvin pitkälle erilaisten konservointiprosessien monitorointia tai kemikaalien lisäämistä konservointiliuoksiin. Esineiden puhdistus tehdään useimmiten mekaanisesti käsityönä. Konservoinnin jälkeistä restaurointia tehdään hyvin harvoin, vain rakennetta tukevia tai esineen ymmärtämistä parantavia osia voidaan lisätä.