Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Merimuseon historiaa


Gösta Sundmanin lahjoitus kokoelmien pohjana


Suomen merimuseo avattiin yleisölle vuonna 1981, mutta kokoelmien kartuttaminen museota varten alkoi jo 1900-luvun alussa. Tuolloin ajatuksena oli avata tulevaan Kansallismuseoon merihistoriallinen osasto, jota varten konsuli Gösta Sundman lahjoitti Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kokoelmiin merihistoriallista esineistöä. Gösta Sundmanin sekä muiden henkilöiden vuosina 1906-1913 lahjoittamista aineistoista muodostettiin ns. Nautica-kokoelma, jossa on navigointi-instrumentteja, pienoismalleja, kirjoja, piirustuksia ja laivatauluja. Kokoelmat sijoitettiin varastotilojen puutteessa Helsingin kaupunginmuseon varastoon, josta ne palautuivat Suomen merimuseolle 1970-luvulla.

Suomen itsenäistyttyä Kansallismuseon kokoelmiin liitettiin merihistoriallista aineistoa vain satunnaisesti, ja ajatus merihistoriallisesta museosta tai osastosta Kansallismuseossa jäi toteutumatta.

Meriarkeologinen kiinnostus elvyttää museoaatteen


1950-luvun lopulla Ruotsissa löydetty Vasa-laivan hylky ja Suomen hylkylöydöt yhdessä yleistyneen sukellusharrastuksen kanssa lisäsivät kiinnostusta meriarkeologiaan. Urheilusukeltajat aloittivat tutkimukset Kotkan edustalla sekä Nauvossa ja Hangossa sijaitsevilla hylyillä. Koska hylkylöytöjä voitiin verrata muihin muinaismuistoihin, niin oli selvää että Museoviraston edeltäjä Muinaistieteellinen toimikunta osallistui tutkimuksiin. Tutkimusten tuloksina nostettu esineistö herätti uudestaan henkiin jo hiipuneen merimuseoaatteen.

Suomen Merimuseoyhdistys perustetaan


Opetusministeriö asetti vuonna 1962 ns. merimuseotoimikunnan valmistelemaan erityisen valtiollisen merimuseon perustamista, mutta komitean mietintö jätettiin pöydälle. Vuonna 1963 perustettiin Suomen Merimuseoyhdistys keräämään yhteen Helsinkiin suunnitellusta merimuseosta kiinnostuneet henkilöt ja yhteisöt. Museohankkeen toteuttamista ajaneen toiminnan ohella yhdistys avusti museon kokoelmien kartuttamista sekä meriarkeologisia tutkimuksia.

Osa Nils Cleven kirjeestä muinaistieteelliselle toimikunnalle 1960-luvun alussa

Meriarkeologinen toimisto aloittaa toimintansa


Merenkulkulaitos tarjosi vuonna 1964 merimuseorakennukseksi Hylkysaaressa sijaitsevaa entistä luotsirakennusta. Tämän jälkeen merimuseokomitea ryhtyi selvittämään opetusministeriölle merimuseokysymystä uudestaan. Komitean suosituksesta huolimatta varsinainen merimuseo jäi edelleen perustamatta. Muinaistieteellinen toimikunta perusti kuitenkin vuonna 1968 meriarkeologisen toimiston, joka ryhtyi harjoittamaan sekä meriarkeologista että merihistoriallista tutkimusta ja keräystoimintaa. Muinaismuistohallinnon uudelleenorganisoinnin yhteydessä vuonna 1972 merihistorian toimiston asema vahvistettiin uudessa museovirastossa. Tällä päätöksellä luotiin merihistorian tutkimukselle keskusorganisaatio. Merihistorian toimisto muutti syksyllä 1973 Hylkysaaren entiseen luotsirakennukseen. Suomen merimuseon perusnäyttely avattiin Hylkysaaressa vuonna 1981.

Hylkysaaren historiaa

Lehtikirjoitus merimuseon perustamisesta Suomeen Kuva: - (-)

Kansallisen merimuseon perustamista käsittelevä lehtikirjoitus vuodelta 1908 (Suomen merimuseo)

Suomen merimuseon vanha perusnäyttely Hylkysaaressa


Hylkysaaren perusnäyttelyssä esiteltiin Suomen merenkulun historiaa esihistoriasta nykypäivään. Näyttelyn ensimmäisen kerroksen teemana oli laivanrakennuksen historia Suomessa ja Pohjoismaissa. Esineistön joukossa oli mm. Hauhon kirkkolaiva vuodelta 1609, pienoismalleja sekä erilaisia laivanrakennustyökaluja.

Perusnäyttelyn toisessa kerroksessa kerrottiin elämästä kauppalaivoilla. Näyttelyyn oli esimerkiksi rekonstruoitu 1800-luvun lopun merikapteenin työpiste. Muita teemoja olivat matkustajalaivaliikenne, höyrylaivat sekä talvimerenkulku. Esillä oli myös kahdesta Suomen kuuluisimmasta hylystä, vuonna 1747 uponneesta St. Mikaelista sekä vuonna 1771 uponneesta Vrouw Mariasta nostettua esineistöä.

Kolmannessa kerroksessa esiteltiin sukelluksen historiaa, mutta muuten kerros oli varattu vaihtuville näyttelyille. Neljännessä kerroksessa oli esillä Ilomantsin Mekrijärveltä löydetty 1500-luvun ommellun veneen jäänteet.

Hylkysaaressa museon venehalleissa oli esillä työ- ja huviveneitä 1800-luvun lopulta 1970-luvulle. Työvenehallissa oli mm. Suomen viimeinen postivene 1890-luvulta. Huvivenehallin vaikuttavin vene oli presidenttien Naantalin Kultarannassa käytössä ollut Kultaranta II -vene 1920-luvun lopulta.

Alkuperäienen talvimerenkulkua esittelevä osasto Merimuseossa(1981)
Talvimerenkulkua esittelevä osio vanhassa perusnäyttelyssä.

Suomen merimuseon huvivenehalli
Suomen merimuseon huvivenehalli Hylkysaaressa.

Suomen merimuseo Kotkaan


Hylkysaaren vanha, historiallisesti kiinnostava luotsikasarmi ei soveltunut nykyaikaiseen museokäyttöön ja museon tilatarpeesta keskusteltiin useissa eri yhteyksissä. Monien vaiheiden jälkeen Opetusministeriö teki 1.4.2003 päätöksen Suomen merimuseon sijoittamisesta Kotkaan, myöhemmin Merikeskus Vellamoksi nimettyyn uudisrakennukseen.

Siirron yhteydessä päätettiin, että meriarkeologinen toiminta jää Helsinkiin Hylkysaaren tiloihin. Museoviraston työjärjestyksen muuttamisen myötä meriarkeologinen toiminta siirtyi Suomen merimuseosta Museoviraston arkeologian osastoon perustettuun Meriarkeologian yksikköön. Meriarkeologian yksikön lisäksi Hylkysaareen jäi Suomen merimuseon alaisuuteen kuuluva vettyneen materiaalin konservointilaitos.

Suomen merimuseon henkilökunta muutti uusiin, tarkoituksenmukaisiin toimitiloihin Kotkaan joulukuussa 2007. Yleisölle Merikeskus Vellamo näyttelyineen avautui 11. heinäkuuta 2008. Kirjasto- ja arkistopalvelut avattiin vaiheittain vuosina 2009-2010. Ensimmäisinä toimintavuosinaan Vellamo on saavuttanut laajan kävijäsuosion.

Merikeskus Vellamo


Merikeskus Vellamossa toimivat Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo, Tietokeskus Vellamo ja Kotkan kulttuuriasiainkeskus. Lisäksi rakennuksesta löytyy opetus- ja seminaaritiloja, 200-paikkainen auditorio, 100-paikkainen ravintola Laakonki ja museokauppa Plootu. Vellamon suunnitteli Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy, ja pääsuunnittelijana toimi arkkitehti, professori Ilmari Lahdelma.

Lisätietoa rakennuksesta löydät Merikeskus Vellamon sivuilta.


Vellamon sijainnin ja tietoa Kantasataman alueen historiasta löydät myös Vellamon sivuilta.

Merikeskus Vellamo iltavalaistuksessaKuva: Timo Vesterinen (2008)
Merikeskus Vellamo iltavalaistuksessa. Kuva: Timo Vesterinen.

Näkymä Merikeskus Vellamon kattoestradiltaKuva: Timo Vesterinen (2008)
Merikeskus Vellamon kattoestradi. Kuva: Timo Vesterinen.