Kansallismuseo tunnus

Museokauppa  |  Kokous- ja juhlapalvelut  |  Medialle  |  Yhteystiedot  |  Kysy museolta  |  Palaute  | 
Kulttuurikummit  |  Kansallismuseon ystävät

På svenska  |  In English



Hylkysaaren historiaa


Suomen merimuseo sijaitsi ennen Helsingin Hylkysaaressa, jonka historiasta tämä sivu kertoo. Nykyisin Suomen merimuseo toimii Kotkassa Merikeskus Vellamossa.

Laidunsaaresta luotsipaikan kautta merimuseoksi

1600-luvun kartoissa Hylkysaaren nimenä oli Kalfholmen, Vasikkasaari. Helsingin kaupunki vuokrasi saarta helsinkiläisille karjan laidunmaaksi. 1700-luvun puolivälissä saaren nimitys muuttui vähitellen Hylkysaareksi, mutta nimen muutoksen tausta on edelleen epäselvä. Mahdollisesti saarelle siirrettiin Eteläsatamasta huonokuntoisia aluksia tai saarta käytettiin muuten käyttökelvottomien alusten varastointiin. Mitään kirjallisia tietoja tästä tai saaren luona tapahtuneista haaksirikoista ei ole.

Hylkysaaren käyttötarkoitus muuttui vuonna 1830, jolloin kauppias Fredric Emanuel Ekebom sai erioikeuden laivatelakan perustamiseksi saareen. Telakan toiminta jatkui pienimuotoisena 1800-luvun lopulle ja muutamaa isomman laivan rakentamista lukuun ottamatta siellä suoritettiin lähinnä pienehköjä alusten korjauksia.

Korkeasaaresta muodostui 1800-luvun lopulla kaupunkilaisten suosima retkeilykohde, jonne rakennettiin ravintola, karuselli ja tanssilava sekä 1883 eläintarha. Hylkysaaresta muodostui siten erinomainen paikka huvilaelämälle. Sieltä oli lyhyt venematka keskustaan, mutta samalla se oli kivenheiton päässä Korkeasaaresta. Hylkysaarella jo telakan aikana olleet kaksi rakennusta muutettiin huviloiksi 1880-luvulla. Toinen, huonokuntoinen huvila purettiin 1960-luvun lopulla, mutta toinen on nykyään kunnostettuna asuinkäytössä.

Hylkysaaren käyttötarkoitus muuttui täysin 1900-luvun alussa, jolloin Suomen Luotsi- ja majakkalaitos päätti siirtää Helsingin luotsiaseman Vallisaarelta Hylkysaareen. Luotsiaseman päärakennus, luotsikasarmi valmistui vuonna 1910. Sittemmin se toimi Merimuseon päärakennuksena.

Päärakennuksessa oli alkujaan kaksi asuinkerrosta ja eteläpäässä torni, jossa oli luotsien vahtitupa. Pieneksi käynyt rakennus korotettiin kolmikerroksiseksi 1920-luvun lopulla, jonka jälkeen siellä oli asunto 23 perheelle. Jokaisella perheellä oli huoneen, keittiön ja pienen eteisen asunto. Keittiö oli rakennuksen pihan puolella ja huoneen ikkunat avautuivat merelle päin. Asunnot lämmitettiin puilla ja niistä puuttui viemäröinti. Talousvedet piti kantaa itse sisään ja ulos.

Luotsikasarmin viereen valmistui vuonna 1910 myös sauna- ja pesutuparakennus. Yksikerroksisessa rapatussa tiilirakennuksessa oli pesutilojen lisäksi alkujaan kolme asuinhuonetta luotsioppilaille. Nykyään rakennus on työsuhdeasuntona. Alkujaan rakennuksen lähellä oli kaksi ulkokäymälää. Niistä toinen oli kahden alimman kerroksen perheiden käytössä ja toinen kolmannen ja neljännen kerroksen asukkaiden käytössä.

Pihalle luotsikasarmia vastapäätä rakennettiin vuonna 1921 kaksikerroksinen lautarakenteinen liiteri. Se oli jaettu osiin siten, että kullakin perheellä oli oma varastotilansa omine sisäänkäynteineen. Alakerrassa säilytettiin polttopuita ja yläparvella työvälineitä ja muuta sekalaista tavaraa. Museon käyttöaikana se oli työvenehalli, jossa esiteltiin talonpoikaisia käyttöveneitä.

Hylkysaaren rantaan valmistui vuonna 1910 sekä laituri että rantavaja. Siellä säilytettiin muun muassa airoja, ankkureita, kalaverkkoja ja valtion veneiden tarvikkeita.

Hylkysaaren itäpäässä oli luotsiaseman telakka-alue veneiden korjausta ja talvisäilytystä varten. Alueella edelleen olevassa pienessä pajassa luotsikutterin hoitaja pystyi tekemään pieniä metallitöitä. Telakka-alueen läheisyydessä olevassa, 1800-luvun lopulla valmistuneessa varastossa säilytettiin viittakoritarpeita sekä korjattiin veneitä. Telakka-alueen läheisyyteen valmistui vuonna 1907 kaasulaitos, jossa valmistettiin asetyleenikaasua majakoiden polttoaineeksi.

Hylkysaari säilyi Helsingin luotsien kotisaarena sekä luotsiasemana 1960-luvulle asti, vaikkakin suuri osa asukkaista muutti muualle Helsinkiin jo 1950-luvun kuluessa. Viimeinen asukas muutti pois luotsikasarmista tammikuussa 1966.

Opetusministeriön asetettua 1960-luvulla toimikunnan pohtimaan valtakunnallisen merimuseon aikaansaamista katsoi toimikuntaan kuulunut merenkulkuhallituksen ylijohtaja Helge Jääsalo Hylkysaaren sopivan tarkoitukseen hyvin. Vaikka toimikunta ei ollut täysin tyytyväinen luotsikasarmin tai sen sijainnin sopivuuteen merimuseoksi, niin rakennuksia ryhdyttiin muuttamaan merimuseota varten. Korjaustöiden valmistuttua museoviraston toimisto muutti Hylkysaareen vuonna 1973. Perusnäyttely oli luotsikasarmissa avoinna 1981-2004.

Vuonna 2007 Suomen merimuseo muutti uusiin toimitiloihin Kotkaan Merikeskus Vellamoon.

Hylkysaaresta ja sen historiasta enemmän:
Timo Hyvärinen - Leena Sammallahti, Helsingin Hylkysaari - Suomen merimuseon kotisaari. Suomen merimuseo, The Maritime Museum of Finland, Annual Report 1991. Helsinki 1991.

Maija Fast, Hylkysaari - luotsisaari Helsingin keskustassa. Nautica Fennica 1996. Suomen merimuseo, The Maritime Museum of Finland, Annual Report 1996. Helsinki 1996.