Kulttuurikummien tuki näkyy Kansallismuseon uudistuvassa perusnäyttelyssä

Nyt helmikuisena aamuna Eriikka Söderström seisoo miehensä Matsin ja tyttärensä Ineksen kanssa tämän samaisen kuusikiloisen raamatun edessä Suomen kansallismuseon kokoelma- ja konservointikeskuksessa Vantaalla. Kummi näkee kummikohteensa nyt ensimmäistä kertaa.

”Isäni pääsi kouluttautumaan ainoana sisaruksista ylioppilaaksi ja jatkoi lukemaan suomenkieltä. Kun hän jäi eläkkeelle virastaan Kiuruveden yläasteen rehtorina, hän sai kaupungilta läksiäislahjaksi opetushallituksen valitseman lahjan: biblian sivun kehyksissä. Kun kuulin Suomen kansallismuseon etsivän kulttuurikummia juuri biblialle, se oli sillä selvä. Pomppasin pystyyn ja huudahdin: ’Alan kulttuurikummiksi!’”, Eriikka Söderström kertaa kesän 2019 aamuvarhaisen automatkan tuntemuksia.

Liki 400-vuotias biblia paistattelee pääroolissa tyynyyn tuettuna pöydällä Suomen kansallismuseon paperikonservaattoreiden työtiloissa.

”Kulttuurikummien tuen avulla saamme yleisön nähtäville tällaisia aarteita”, konservoinnin intendentti Eero Ehanti osoittaa juhlalliset sanansa Söderströmeille.

Toista maata -näyttelyyn esille tuleva Ebba Brahe vanhemman (1555–1634) muotokuva on konservoitu kulttuurikummiksi lähteneen Kansallismuseon Ystävät -yhdistyksen tuella.

Tärkeä harppaus koko alalle

Nahkakantista arvovierasta ympäröivät konservointiin osallistuneet paperikonservaattorit. Konservaattorit korostavat biblian konservoinnissa ensimmäistä kertaa kokeiltujen menetelmien kehittävän koko alaa eteenpäin.

Paperikonservaattori Anna Aaltonen kertoo sidoksen kunnon olevan tärkeä mittari toimenpiteiden suunnittelun kannalta.

”Bibliassa on puukannet, jotka on päällystetty kasviparkitulla nahalla. Sidos on myöhäisgoottilainen, 1600-luvulle tyypillinen. Koska kirjassa on sisällä metallia, puuta ja nahkaa, yhteistyö eri konservaattoreiden kanssa nousi todella tärkeään rooliin”, Aaltonen kertoo työtavoista.

Konservoinnissa on tarkoitus säilyttää alkuperäiset rakenteet mahdollisimman hyvin. Biblian kunto oli ikäänsä nähden erinomainen, eikä sidosta ollut tarpeen purkaa auki vihkojen tai lehtien irrottamiseksi. Paperikonservaattori Ilona Osara pääsi käyttämään ensimmäistä kertaa tutkimaansa puhdistavaa ja paperin kuntoa kohentavaa geelikäsittelyä yksittäisille, sidoksessa kiinni oleville lehdille. Sen jälkeen sivuja päästiin paikkaamaan ja tukemaan japaninpaperilla. Mukana konservoinnissa työskenteli myös paperikonservaattori Marleena Vihakara.

Täydellisin kappale yleisön nähtäville

Intendentti Jouni Kuurne palaa halusta kertoa bibliasta lisää Söderströmeille.

Tukholmassa painettiin vuosina 1641–42 ensimmäistä suomenkielistä kokonaista raamattua 1200 kappaleen painos. Suomeen painoksesta tuli noin 800 raamattua. Seurakuntia kehotettiin sakkojen uhalla hankkimaan raamattu itselleen, mutta hankinnaksi se oli seurakunnille liian kallis. Raamattua ajantasaistettiin vaihtamalla nimilehteä, jossa komeili kulloisenkin hallitsijan vaakuna.

Vuonna 1685 Werner Söderströmin kirjapainossa painettiin uusi raamatun suomennos, joka kaksiniteisenä oli käytettävyydeltään parempi ja on tänä päivänä harvinaisempi kuin tämä järkäle. Kaikkiaan ensimmäistä suomenkielistä bibliaa on säilynyt joitakin satoja. Kansalliskirjastossa bibliaa on viisi kappaletta. Suomen kansallismuseolla on kokoelmissaan myös viisi, joista Eriikka Söderströmin tuella konservoitu on täydellisin kappale.

Kansallismuseon huhtikuussa avautuvaan Toista maata -näyttelyyn biblia tulee hyvin tuettuna vitriiniin, jossa sitä valaiseen korkeintaan 50 luxin valo. Tämä ei vielä riitä, vaan konservaattori Tuija Toivanen Suomen kansallismuseosta lupaa kääntää sivua säännöllisesti.

Kansallismuseon perusnäyttelyn osa Toista maata avautuu 9.4.2021.