Antiikin rahoja

Jo renessanssin ajoista alkaen on kerätty antiikin rahoja. Turun akatemian rahakokoelma sai alkunsa 1700-luvun puolivälissä ja sen myötä Suomessa oli ensi kertaa mahdollisuus nähdä aitoja antiikin esineitä, kun aikaisemmin niihin oli voinut tutustua vain kirjojen välityksellä. Suurin osa kokoelman rahoista on peräisin yksityishenkilöiden lahjoituksista. Ennen Turun paloa 1827 Turun akatemia omisti yli 2000 antiikin rahaa, palon jälkeen tallessa oli runsaat 1600 rahaa. Suurin osa näistä on kuitenkin kuparisia, ainoastaan 16 kreikkalaista ja 181 roomalaista hopearahaa kirjattiin raunioista löytyneiden rahojen joukosta.

Palon jälkeen kokoelma siirtyi Helsinkiin yliopiston mukana. Myös 1800-luvulla kokoelma karttui pitkälti lahjoituksilla. Lahjoittajien joukossa on lukuisia sotilaita ja useita merikapteeneja. Vielä 100 vuotta sitten oli museoissa tyypillistä järjestää rahakokoelmat systemaattiseen järjestykseen ja usein alkuperäiset saantitiedot hävisivät samalla. Tässä esitellyt antiikin Kreikan hopearahat ovat kaikki peräisin Helsingin yliopiston rahakokoelmasta, mutta enää ei voida tarkasti sanoa minä vuonna ja keneltä juuri tietty raha on saatu kokoelmiin.

Antiikin kreikkalaisten kaupunkien lyöttämät rahat seurasivat usein samoja teemoja. Etusivulla oli yleensä jumala tai sankari, jolla oli erityinen yhteys kaupunkiin sen myyttisen historian kautta. Takasivulla oli jumalaan liittyvä eläin tai symboli, mutta joskus myös sanaleikki kaupungin nimeen liittyen tai asia, josta kaupunki oli tunnettu. Hallitsijoiden lyöttämissä rahoissa on kyseiselle hallitsijalle merkityksellisiä jumalia, sankareita tai muita symboleita, sekä joissain tapauksissa hallitsijan oma muotokuva. Joskus merkittävien kuninkaiden seuraajat käyttivät näiden symboleita omiensa sijasta luodakseen näkyvän yhteyden edeltäjäänsä, etenkin jos vallansiirrossa oli epäselvyyttä.

Antiikin Kreikassa käytettiin useita eri rahajärjestelmiä, joista kolme oli laajemmin käytössä. Rahajärjestelmien käyttöön vaikuttivat usein kaupunkivaltioiden väliset liittolaisuussuhteet. Attikalainen järjestelmä perustui ateenalaiseen hopeiseen drakmaan, joka painoi 4,3 g. Korinttilainen järjestelmä puolestaan hopeiseen stateeriin, joka painoi 8,6 g, ja jaettiin kolmeen 2,9 g painoiseen drakmaan. Kolmas järjestelmä oli aigealainen ja perustui didrakmaan, joka painoi 12,2 g, eli kahden 6,1 g drakman verran. Oboli oli pienempi rahayksikkö, joka painoi noin 0,7 g ja kuusi obolia oli yhden drakman arvoinen. Dioboli oli kahden obolin arvoinen, tetradrakma oli neljän drakman arvoinen jne.

Rahojen tarkka ajoittaminen on usein vaikeaa, sillä niissä ei ole vuosilukuja ja vain harvoin nimiä, joista on olemassa muita lähteitä.

Tämän kokonaisuuden on kuratoinut harjoittelija Ilona Hautamaa keväällä 2021.

Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa