Esikuvana Finland framstäldt i teckningar

Jo ennen kuin Suomen maisemia kuvaava Finland framstäldt i teckningar ilmestyi vuosina 1845–1852, oli maisemakuvia Suomesta nähty 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa useissa julkaisuissa. Teokset kuten Pietarissa 1823–1824 ilmestyneet Vues pittoresques de la Finlande ja Karl von Kügelgenin Voyage pittoresque (1832) tai Helsingissä julkaistut P. A. Kruskopfin Finska vuer (1837) ja Fredrik Tengströmin Vuer af Helsingfors (1838) olivat pohjustaneet tietä laajemmalle julkaisulle.

Näiden julkaisujen maisemakuvauksessa yhdistyi kaksi vanhempaa perinnettä. Toinen oli 1600-luvulta jatkunut antikvaaris-topografinen perinne, jonka huomattavin edustaja Ruotsissa oli 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa ilmestynyt Svecia antiqua et hodierna, jossa oli jo mukana kaksi myöhempienkin kuvateosten Suomi-kohteista, Hämeen ja Viipurin linnat. Toinen perinne oli 1700-luvun jälkipuolella syntynyt ns. pittoreskin eli ”maalauksellisen” maiseman ihailu, jolla oli yhteys 1700-luvulla lisääntyneeseen luontomatkailuun.

Esimerkiksi Alppien jylhyyttä alettiin ihailla 1700-luvulla, ja Italia oli kaikkien ns. Grand Tourilla kiertelevien aatelisten suosikkikohde. 1800-luvun alussa matkailu Italiaan oli Napoleonin sotien takia aiempaa vaikeampaa, ajoittain jopa mahdotonta. Tämän seurauksena matkailu hakeutui uusille alueille: matkailijat alkoivat suunnata eteläisen Euroopan sijasta myös pohjoiseen, Venäjälle ja eksoottiselle Napapiirille. Lappia oli kuvattu muutamissa tieteellisissä teoksissa jo 1600-luvun loppupuolella. Useissa Venäjää kuvanneissa matkakirjoissa myös eteläinen Suomi oli mukana, usein kuitenkin lyhyesti ja vähän mairittelevasi kuvattuna.

Helsingin lyseon historian ja ruotsin opettajana 1840-luvun jälkipuolella työskennellyt Zachris Topelius piti yhtenä tehtävänään opettaa suomalaisia arvostamaan kotimaansa luontoa ja ymmärtämään Suomen asema historiassa. Näitä päämääriä hän toteutti sanomalehtiartikkeleissaan, kirjoissaan ja myöhemmin yliopistoluennoissaan, ja samaa tavoitetta palveli myös Finland framstädlt i teckningar.

Välittömänä esikuvana Finland framstädlt i teckningar -teokselle oli Ruotsissa 1838 ilmestynyt Sverige framstäldt i teckningar, jonka toimittajana toimi suomalaissyntyinen G. H. Mellin. Topeliuksen ensimmäinen maininta Finland framstädlt i teckningarista on vuodelta 1843, jolloin hän mainitsee kirjeessä saaneensa toimitustyötä koskevan tarjouksen. Kirjoitustyön jouduttamiseksi osan johdannosta kirjoitti Topeliuksen rinnalla lopulta H. A. Reinholm.

Finland framstädlt i teckningar julkaistiin etukäteistilauksiin perustuvina vihkoina, joista jokaisessa oli aina neljä kuvaa ja tietty määrä tekstisivuja. Kuvia seuranneiden vihkojen teksti ei vastannut mukana olleita kuvia, koska teos alkaa Topeliuksen kirjoittamalla maata ja kansaa kuvaavalla yleisesityksellä, jonka jälkeen tulevat kuviin liittyvät tekstit. Ensimmäinen vihko ilmestyi 1845, mutta koska julkaisutahti oli suunniteltua hitaampi, viimeinen vihko ilmestyi vasta 1852.

Teoksen kustantamisen aloitti porvoolainen A. C. Öhman ja sen saattoi valmiiksi muutamien kustantajanvaihdosten jälkeen hänen veljensä J. E. Öhman. Tekstin painoi Helsingissä A. W. Gröndahl, kuvat puolestaan kivipainoon erikoistunut Adler & Dietze Dresdenissä. Mallipiirrokset litografioita varten tekivät Johan Knutson (48 kpl), P. A. Kruskopf (31), Magnus von Wright (17), Lennart Forstén (15), Adolf Wilhelm Lindeström (5), Jacob Boström (1), Erik Westerling (1). Kahdessa kuvassa ei ole piirtäjän nimeä. Useita mm. Knutsonin alkuperäispiirroksia on Museoviraston kuvakokoelmissa.

Vuonna 1853 Turun tuomiokapituli suositti, että Finland framstädlt i teckningar hankittaisiin maan kaikkiin ylä- ja alakouluihin sekä lukioihin. Teosta kuitenkin arvosteltiin sen ilmestyttyä siitä, että se julkaistiin vain ruotsiksi. Tämä virhe korjattiin samaten Topeliuksen kirjoittamassa, vuosina 1872–1874 ilmestyneessä uudessa kuvateoksessa En resa i Finland, joka julkaistiin samalla kertaa myös suomeksi nimellä Matkustus Suomessa. Topeliuksen merkittävin Suomea käsittelevä teos oli kuitenkin 1875 ilmestynyt Maamme kirja (Boken om vårt land), joka loi koululaisten mieliin kuvaa suomalaisista ja Suomesta pitkälle 1900-luvun alkupuolelle.

Finland framstäldt i teckningar tavallaan vakiinnutti ihaillut suomalaisen luonnonmaiseman perustyypit: vaarat, metsät ja järvet saivat ikonisen aseman. Teoksessa on mukana myös kaupunkeja, taistelupaikkoja ja historiallisia muistomerkkejä sekä kansankuvauksia esittäviä kuvia, ja näidenkin valikoima löi leimansa siihen, mitä kohteita kuvattiin myös myöhemmin.

Teoksen irrallisia kuvalehtiä oli vuonna 1850-luvun lopussa myynnissä vielä 17 000 kappaletta, ja niitä kaupattiin yksittäisinä lehtinä ja nippuina. Irtokuvat lienevät edesauttaneet teoksen kuvien käyttämistä mallina muissa teoksissa, kuten oheisesta valikoimasta käy ilmi. Tästä syystä onkin mielenkiintoista, että erityisesti kaupunkeja ja kartanoita esittäviä kuvia käytettiin runsaasti mallina mm. maalauksissa, ikkunankaihtimissa ja rullaverhoissa. Kuvitusten suosiosta kertoo myös se, että niiden perusteella tehtiin esimerkiksi kartanoita ja kirkkoja esittäviä maalauksia.

Finland framstäldt i teckningar

Jouni Kuurne