Huonekaluja kansatieteellisistä kokoelmista
Nämä talonpoikaiset huonekalut ovat osa Kansallismuseon kansatieteellisiä kokoelmia. Kansatieteelliset kokoelmat kertovat suomalaisesta kansankulttuurista 1500-luvulta nykypäivään.
Kansallismuseon esinekokoelmat ovat syntyneet noin 200 vuotta kestäneen keräystoiminnan tuloksena. Irtohuonekalut eivät vielä 1700-luvulla olleet kovin yleisiä suomalaisissa kansanomaisissa rakennuksissa. Huonekalut, esimerkiksi istuimet, hyllyt tai sängyt, olivat osa kiinteitä seinärakenteita. Irrallisten huonekalujen yleistymiseen vaikutti savuhormillisten uunien yleistyminen taloissa. Tämän jälkeen hirsitalojen huoneet eivät olleet enää savusta mustia ja kamareitakin pystyttiin pitämään lämpiminä omilla uuneillaan. Taloihin tehtiin pikkuhiljaa suurempia ikkunoita, savupirttien pienten ikkunaluukkujen sijaan. Huoneiden valaistus parani. Maalattuja huonekaluja saattoi 1800-luvun talossa ihailla tästä syystä jo ihan eri tavalla.
Arkku on yksi vanhimmista huonekaluista. Suomessa niitä tiedetään käytetyn keskiajalta lähtien. Arkut olivat suosittuja vaatteiden sekä muun arvokkaan irtaimiston säilytyspaikkoja. Olivathan ne raudoitettuja ja lukittavissa. Arkun sisällä olevassa pienessä lokerossa säilytettiin pienempää arvotavaraa, kuten koruja. Tasakantiset arkut toimivat myös istuimina. Kun piika vaihtoi taloa, hänellä saattoi olla mukanansa arkku, jossa oli koko hänen omaisuutensa.
Pienempiä talon tavaroita säilytettiin hyllyillä tai seinäkoreissa. Pienet seinäkaapit tulivat tähän tarkoitukseen vähitellen 1600-luvulta alkaen. Tavallisen kansan keskuudessa varhaisimmat kaapit olivat maalamattomia mutta puuleikkauskoristelua saattoi olla. Maalauskoristelu yleistyi 1800-luvulla. Pienet seinäkaapit kiinnitettiin seinään paksuilla rautakoukuilla ja niissä oli lukko. Kaapista käytettiin nimitystä isännänkaappi tai renginkaappi. Isäntä säilytti tärkeimpiä talon ylläpitoon liittyviä tavaroita kaapissa, kuten rahaa, raamattua tai vaikkapa arvokkaimpia juomia. Renki puolestaan säilytti kaapissa lähes koko henkilökohtaista omaisuuttaan. Kun renki vaihtoi taloa, hän saattoi ottaa vain kaapin mukaansa.
Isommat lattiakaapit yleistyivät vauraimmissa talonpoikaistaloissa 1700-luvulla. Kaapit olivat usein kaksiosaisia. Tällöin niissä oli yleensä leveämpi alaosa ja kapeampi yläosa. Nurkkakaapit olivat suosittuja. Kaappeja käytettiin esimerkiksi astiakaappeina tai ruokakaappeina. Ruokakaapeista oiva esimerkki on maitokaapit, joissa voitiin hapattaa piimää ja viiliä. Kammarin kaapissa säilytettiin hienoimpia liinavaatteita. Myös suuremmissa lattiakaapeissa maalauskoristelu yleistyi 1800-luvulla. Kukkakoristelu oli yleisintä. Raamatulliset tai muut esittävät kuva-aiheet olivat harvinaisempia. Kaapien mallit vaihtelivat paikkakunnittain. Jos paikkakunnalla oli kirkonrakentajia, olivat talojen hienoimmat huonekalut todennäköisesti heidän työtään.
Kaappikello oli käytössä vauraimmissa taloissa jo 1700-luvun loppupuolella, mutta laajemmin kaappikello yleistyi vasta 1800-luvulla. Aurinkokello riitti pitkään ajan määrittämiseen. Kovin tarkkaa aikaa ei aiemmin tarvittu. Tunnit olivat tärkeitä vain tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi isommissa taloissa, joissa oli paljon ulkopuolista työvoimaa, kello toi täsmällisyyttä työaikoihin. 1700-luvun kaappikellot olivat suoralinjaisia kuningatar Anna -tyylisiä. 1800-luvulle tultaessa kappikellojen tyyli vaihtui rokokoovaikutteiseksi. Länsirannikolla oli taitavia kaappikellojen tekijöitä. Monet heistä olivat tulleet Ruotsista. Usein kelloseppä valmisti kellon ja paikallinen puuseppä valmisti kellokaapin.
Tuoli oli harvinainen huonekalu suomalaisissa talonpoikaistaloissa ennen 1800-luvun puoliväliä. Tuoli tuli vauraimmissa taloissa käyttöön 1700-luvun lopussa, mutta yleistyi vasta 1800-luvulla. Yleensä tuvan reunoja kiersivät kiinteät seiniin kiinni rakennetut pitkät penkit. Irtotuolit olivat lähinnä kunniaistuimia ja ne olivat talon arvohuonekaluja. Tuoli oli hankittu esimerkiksi majataloon, jos tiedettiin, että tulossa oli ylempiarvoisia henkilöitä mutta ympäröiviin taloihin tuolin käyttö ei heti majatalostakaan levinnyt.
Pönttötuolia ja arkkutuolia käytettiin istuimen lisäksi tavaroiden säilytykseen. Arkkutuolin malli on tunnettu jo varhaiselta keskiajalta lähtien. Pönttötuoli oli suosittu käsityöläisten keskuudessa. Työvälineitä saattoi säilyttää istuimen sisällä. Kansan huonekaluissa näkyivät eri aikojen tyylisuuntaukset. Kansallismuseon tuoleissa on nähtävissä vaikutteita esimerkiksi renessanssista, rokokoosta, empirestä ja biedermeierista. Morsiustuoleissa koristeena esiintyi sydänkuvioita ja usein myös morsiamen nimikirjaimet.
Tekstin kokosi Nina Repo
Kuvat Matti Kilponen

Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa















Nurkkakaappi vuodelta 1837
Kuningatar Annan -tyylinen kaappikello vuodelta 1784
Emanuel Annalan kaappikello
Johanin ja Marian kamarin kaappi
Ahvenanmaalainen tulppaanikoristeinen kaappikello
Astiakaappi Kurikasta
Probeerikello näyttää kuun vaiheet
Munsalan kaappikello
Raudoituskoristeltu loimaalainen arkku
Harvinainen pönttötuoli
Arkkutuoli on keskiaikainen tuolimalli
Tappijalkatuoli naisten kotiaskareisiin
Renessanssituoli
Morsiustuoli vuodelta 1845
Varhaisrokokoovaikutteinen tuoli 1700-luvulta

Nurkkakaappi vuodelta 1837
Pyöreämuotoinen nurkkakaappi on saanut vaikutteita englantilaisesta Sheraton-tyylisestä empirestä. Oven koristemaalausten aiheena ovat sotilaat. Sivuilla on lisäksi kaksoiskotka-aihe sekä kukkakoristeita. Kaappi on Laukaasta Keski-Suomesta ja se on vuodelta 1837.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB3768. kuva Matti Kilponen, 2021




Digitaalinen kokoelma

Kuningatar Annan -tyylinen kaappikello vuodelta 1784
Kokkolaisen Martin Wiklundin valmistama kello on tyypillinen suoralinjainen 1700-luvun kaappikello. Se on englantilainen niin kutsuttu kuningatar Annan -tyylinen kaappikellomalli. Tällaisten kellojen koristelussa jäljiteltiin yleensä kiinalaista lakkamaalausta. Metallikoristeisessa kellotaulussa on valmistajan nimi Martin Wiklund sekä paikkakunta G.Karleby ja numero 148. Kaapissa on teksti ANNO 1784 27 LOKAK sekä NÄIN AIKA KULU SE TIMA TOISEN PERÄN.
Kaansatieteelliset kokoelmat, KB3042, kuva Matti Kilponen, 2021



Digitaalinen kokoelma

Emanuel Annalan kaappikello
Kaappikello on tehty alun perin vuonna 1821. Se on koristeltu uudestaan nykyisillä maalauksilla vuonna 1875. Kaapin alaosan maalauksen aiheena on Kain ja Abelin uhri. Heilurikaapissa on lause Kuule isääs joka sinun siittänyt on ja älä katso äitiäs ylön, koska hän vanhaksi tulee. Kaapissa on lisäksi uuden omistajan Emanuel Emanuelin poika Annalan nimi sekä päivämäärä 21.9.1875. Kellokaappi on kotoisin Kannuksesta. Maalausten tekijä on Funskin Jussi.
Kansatieteelliset kokoelmat, K6651:1. Kuva Matti Kilponen, 2021.



Digitaalinen kokoelma

Johanin ja Marian kamarin kaappi
Tässä alaveteliläisessä kamarin kaapissa on säilytetty juomia. Kaapinoveen maalatussa kuvassa nostetaan malja ja poltetaan sikaria. Kaapin sisäovessa on viimeisimmän isännän ja emännän nimi. Kaapin ovessa lukee Johan Andersson, Maria Johans Dotter Belå Åhr 1803. Kaappi on ollut siis sekä isännän että emännän käytössä. Kaappi on 1700-luvun lopulta ja se on saanut vaikutteita rokokoosta.
Kansatieteelliset kokoelmat, K4586:137, kuva Matti Kilponen, 2021.


Digitaalinen kokoelma

Ahvenanmaalainen tulppaanikoristeinen kaappikello
Ahvenanmaalaisen kaappikellon harjakoristeena on tulppaaneja. Tulppaaneja on todennäköisesti ollut alun perin viisi kappaletta, nyt jäljellä on kolme. Kellon alkuperäinen kellokoneisto on hankittu Ruotsista Taalainmaalta. Kaappikello on tullut museon kokoelmiin Eckeröstä Björnhuvudin kylästä.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB2946, kuva Matti Kilponen, 2021.



Digitaalinen kokoelma

Astiakaappi Kurikasta
Näyttävän ja isokokoisen astiakaapin yläosassa on säilytetty lautasia ja alaosan kaapissa muita astioita. Kaapin alkuperäinen nimi on fatikarmi ja se on peräisin Kurikasta noin 1830-40 -luvulta.
Kaapin sivuissa on maalattu hieno ootrauskoristelu.
Kansatieteelliset kokoelmat, K7556:53, kuva Matti Kilponen, 2021.

Digitaalinen kokoelma

Probeerikello näyttää kuun vaiheet
Salomon Könnin valmistama probeerikello näyttää sekunnit, minuutit, tunnit, päivät, viikot, kuukaudet sekä kuun vaiheet. Kellomestari teki kellon sisarelleen morsiuslahjaksi vuonna 1835. Sisko asui Ilmajoella Katilan Hannukselassa.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB3826. Kuva Matti Kilponen, 2021.

Digitaalinen kokoelma

Munsalan kaappikello
Munsalasta peräisin olevan kellon on valmistanut Jacob Könni Ilmola. Ilmola oli Könnin suvun kolmannen polven kellontekijä. Kello on noin 1800-luvun puolivälistä.
Kansatieteelliset kokoelmat, K4713:94. Kuva Matti Kilponen, 2021.


Digitaalinen kokoelma

Raudoituskoristeltu loimaalainen arkku
Loimaan Vesikosken Hulmin rusthollin tytär teetti itselleen vuonna 1788 tämän raudoituskoristellun arkun. Loimaa oli tasakantisten arkkujen valmistuksen suurin keskus. Loimaan arkuille tyypillistä oli voimakas pässinsarviraudoituskoristelu. Arkkujen koristelun pääpaino oli 1700-luvun lopulle asti koristeellisessa raudoituksessa. Arkun sisäkannessa saattoi 1700-luvulla olla koristemaalaus mutta koristemaalauksia ei ollut arkun ulkopuolella.
Kansatieteelliset kokoelmat, K2450, kuva Matti Kilponen, 2021.

Digitaalinen kokoelma

Harvinainen pönttötuoli
Pönttötuoli on Suomessa ollut melko harvinainen. Onteloidusta puunrungosta tehty pönttötuoli oli istuimen lisäksi tavaroiden säilytystila. Tällaista tuolia käyttivät erityisesti käsityöläiset. Esimerkiksi suutari saattoi säilyttää työvälineitään istuimessa. Tuoli on peräisin Evijärveltä.
Kansatieteelliset kokoelmat, K7272:1, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma

Arkkutuoli on keskiaikainen tuolimalli
Arkkutuoli on tunnettu Keski-Euroopassa jo varhaisella keskiajalla. Tuolimalli on ollut käyttökelpoinen ammatissa, jossa on vaihdettu paikkaa. Istuimen alla on lukittava tavarasäiliö, jossa tavarat ovat kulkeneet myös mukana. Tämän tuolin arkussa on viimeksi säilytetty kenkiä sekä kenkäheiniä. Tuoli on peräisin Ylitorniosta. Tuoli on koristeltu palmikkoleikkauksin ja kelta-puna-sinisin maalauskoristeluin. Koristelu on tyypillistä tornionjokilaaksolaisille huonekaluille. Kannen sisäpuolella on vuosiluku 1830 ja nimikirjaimet EMD.
Kansatieteelliset kokoelmat, K6684, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma

Tappijalkatuoli naisten kotiaskareisiin
Tappijalkatuoli on tuolimallina tunnettu jo keskiajalta. Tuoli oli melko matala ja sitä käytettiin erityisesti rukilla kehrätessä sekä muissa naisten askareissa. Tuolimalli levisi rukin käytön myötä Länsi-Suomesta sisämaahan. Tämä tuoli on peräisin Hausjärvelta.
Kansatieteelliset kokoelmat, K8967:188, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma

Renessanssituoli
Tämä niin kutsuttu renessanssituoli on ollut suosittu tuolimalli aina 1600-luvulta lähtien ja se säilyttänyt suosionsa aina nykyaikaan saakka. Tuolia valmistettiin Lounais-Suomessa korkeaselustaisena mallina. Pohjanlahden rannikolla malli oli usein matalaselustaisempi. Ajan myötä selustan malliin omaksuttiin vaikutteita eri huonekalutyyleistä. Tämän tuolin istuimen reunoja on kiertänyt kaunis maalattu kukkakoristekuvio. Tuoli on kotoisin Alahärmästä.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB89, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma

Morsiustuoli vuodelta 1845
Morsiustuoli vuodelta 1845 on Vöyristä. Tuolin selustaan on leikattu morsiamen nimikirjaimet. Tuolissa voi nähdä rokokoon vaikutteita. Yleensä kauneimmat veistotyöt olivat kosiomiesten ja sulhasten käsialaa mutta Etelä-Pohjanmaalla tapana oli myös, että isä teki tyttärelleen myötäjäisiksi tuolin, joka oli koristeltu monin tavoin. Vakio koristeaihe morsiustuoleissa olivat sydämet.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB1424, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma

Varhaisrokokoovaikutteinen tuoli 1700-luvulta
Maaseudun nikkarit jäljittelivät näkemiään kaupunkilaisten ja kartanoiden tuolimalleja. Tämä tuoli on noin 1700-luvun puolivälistä ja se on muunnos kuningatar Annan -tyylisestä varhaisrokokoo tuolista. Tuolin selusta on jäänyt osittain viimeistelemättä. Tuoli on peräisin Kärkölästä.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB853, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma
Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa
















Rokokoomaisin maalauksin koristeltu kapioarkku
Tasakantinen kapioarkku vuodelta 1804
Mamsellikello vahtii ajankulua
Kustavilaisvaikutteinen kapioarkku vuodelta 1828
Kahdenistuttava keinutuoli
Kellokaappi vuodelta 1851
Maitokaappi Pohjanmaalta
Sohvasängyt olivat suosittuja huonekaluja
Rokokoovaikutteinen seinäkaappi Isonkyrön pappilasta
Usko, toivo ja rakkaus kaapin ovessa
Englantilaisvaikutteinen tuoli 1800-luvun alusta
Empirevaikutteinen tuoli
Kansanomainen biedermeiertuoli
Kuusikulmainen seinäkaappi vuodelta 1761
Paratiisiaiheinen seinäkaappi 1700-luvulta
Uusrenessanssia edustava morsiustuoli

Rokokoomaisin maalauksin koristeltu kapioarkku
Brita Nilsdotterin rokokoomaisin kukkamaalauksin koristeltu kapioarkku vuodelta 1802 Karungin Korpikylästä Peräpohjolasta Lapista.
Kansatieteelliset kokoelmat, K8910:1, kuva Matti Kilponen, 2021.



Digitaalinen kokoelma

Tasakantinen kapioarkku vuodelta 1804
Tasakantinen kapioarkku on tullut kokoelmiin Jurvasta. Sisäkannessa on kauniita koristemaalauksia sekä nimikirjaimet AHJD ja vuosiluku 1804. Tässä arkussa on ulkopuolella oleva maalauskoristelu, joka yleistyi talonpoikaisissa huonekaluissa vasta 1800-luvulle tultaessa.
Kansatieteelliset kokoelmat, K9523:2, kuva Matti Kilponen, 2021.


Digitaalinen kokoelma

Mamsellikello vahtii ajankulua
Pohjanmaalla on paikoin valmistettu kädet puuskassa seisovaa mamsellikelloa. Mamsellikello oli pitkään esillä Kansallismuseon perusnäyttelyssä ja siitä muodostui yksi näyttelyn vetonauloista. Tämä kello on kotoisin Alavetelin Alakylästä.
Kansatieteelliset kokoelmat, K4331:421. Kuva Matti Kilponen, 2021.



Digitaalinen kokoelma

Kustavilaisvaikutteinen kapioarkku vuodelta 1828
Kustavilaisvaikutteinen kapioarkku, jonka sisäkannessa on nimikirjaimet AGPD ja vuosiluku 1828. Arkku on peräisen Lapista Pellosta, Turtolasta. Tornionjokilaakson kirkkojen korjaustöiden myötä seudulle saapuneet nikkarit ja koristemaalarit tekivät runsaasti myös maalattuja huonekaluja. Tästä jäi kukka-aiheita suosiva tornionjokelainen koristelutyyli, jonka värejä olivat sininen, punainen ja keltainen. Tämä arkku on siis tyypillinen tornionjokelainen arkku. Arkun pystyraudoitus on maalattu punaiseksi.
Kansatieteelliset kokoelmat, K7201:1, kuva Matti Kilponen, 2021.


Digitaalinen kokoelma

Kahdenistuttava keinutuoli
Kahdenistuttavaa keinutuolia pidetään erityisesti suomalaisena huonekaluna. Tämän biedermeiertyylisen keinutuolin on tehnyt vuosien 1830-50 välisenä aikana Kylmäkosken Hautaalla Eenokki Lindholm.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB3426, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma

Kellokaappi vuodelta 1851
Vöyrin seudulla, niin kuin koko Vaasan seudun rannikkokunnissa, suosittuja olivat isot kaksi- tai kolmeosaiset nurkkakaapit, jotka olivat hyvin värikkäin kukkamaalauksin koristeltuja. Huonekalujen koristelu on hyvin ruotsalaisvaikutteista. Monet tämän alueen huonekalunikkarit olivatkin Ruotsista muuttaneita. Tämän kaapin yhden osan muodostaa kellokaappi. Kaappi oli tuvassa sijoitettuna isännän puolelle tupaa ja siinä yhdistyvät kellokaappi ja isännänkaappi. Isännänkaapissa säilytettiin talon tärkeimpiä tavaroita. Kaapissa on teksti Mårten Michelsson Jofs. 1851.
Kansatieteelliset kokoelmat, K4713:134. Kuva Matti Kilponen, 2021.



Digitaalinen kokoelma

Maitokaappi Pohjanmaalta
Pohjanmaalla on ollut käytössä maidon hapatukseen tarkoitettuja kaappeja, jossa kaapin yläosan oviin on tehty aukkoja ilman vaihtumiseksi. Tämän kaapin ovissa on säleiköt. Näin ilma pääsi hyvin kiertämään kaapin sisällä. Monesti myös kaapin takaseinässä oli ilmanvaihtoaukkoja. Pietarsaarelaisten isojen maitokaappien yläosan esikuvana on käytetty paikallisen kirkon koristeellista porttia. Kaapissa on vuosiluku 1839 ja teksti Herrans välsignelse giör huset rik och eget arbete hjelper till.
Kansatieteelliset kokoelmat, K4713:56, kuva Matti Kilponen, 2021.



Digitaalinen kokoelma

Sohvasängyt olivat suosittuja huonekaluja
Sohvasänkyjä alkoi ilmestyä 1700-luvulla varakkaimpiin talonpoikaistaloihin. Ne yleistyivät 1800-luvulla kovaa vauhtia ja vuosisadan loppuessa olivat jo koko maan suosituin sänkytyyppi. Aluksi sohvan paikka oli kammarissa mutta yleistyessään niitä alkoi näkyä myös tupien sisustuksena. Varakkaimmissa taloissa sohvasängyn paikka oli salissa. Päivisin sänky toimi istuimena ja öisin se levitettiin sängyksi. Tämä tornijokilaaksolainen sohvasänky on tyypillinen alueensa edustaja. Selkänoja on matala ja puuleikkauskoristelut ovat runsaat. Puuleikkaukset on maalattu punaisella, sinisellä ja keltaisella värillä. Sohvasänky on kotoisin Ylitorniosta.
Kansatieteelliset kokoelmat, K4713:19, kuva Matti Kilponen, 2021.


Digitaalinen kokoelma

Rokokoovaikutteinen seinäkaappi Isonkyrön pappilasta
Nurkkakaappi on kuulunut Durchman-suvulle, joka on asunut Isonkyrön pappilassa. Kaappi on vuodelta 1702. Kaappi on saanut vaikutteita rokokoosta. Sen kyljet ovat voimakkaasti kaartuvat. Kaapin ovi on päärynän muotoinen. Kaapin oveen on tehty taidokkaita puukoristeleikkauksia, joiden aiheina ovat muun muassa aurinko, sydämet ja erilaiset rocaille -tyyppiset kuviot. Kaapin oven yläpuolella oleva koristelista on kaareva, pässinsarvilistaksikin kutsuttu muoto. Kaappi on tyypillinen Kuortaneella veistetty kaappimalli.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB1439, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma

Usko, toivo ja rakkaus kaapin ovessa
Tämän kokkolalaisen seinäkaapin valepeilioveen on puuleikkauksin tehty sommitelma, jonka keskustan muodostaa uskon, toivon ja rakkauden symboleina kaksi ristiä, ankkuria ja sydäntä. Kaapista on poistettu myöhempi maalauspinta. Kaappi on noin 1700-luvun puolivälistä.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB2882, kuva Matti Kilponen, 2021.

Digitaalinen kokoelma

Englantilaisvaikutteinen tuoli 1800-luvun alusta
Tuolissa on englantilaisvaikutteinen tyylihuonekaluista peräisin oleva kilven muotoinen selusta, jossa on lyhteen muotoinen selkälauta. Alkuperäinen tuolin väri on ollut harmaanvihreä. Tuoli on kotoisin 1800-luvun alusta Pornaisista Uudeltamaalta.
Kansatieteelliset kokoelmat, K7603, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma

Empirevaikutteinen tuoli
Tuolin selusta edustaa englantilaistyylistä empireä. Tuoli on peräisin Vetelistä Pohjanmaalta.
Kansatieteelliset kokoelmat, K9483:3, kuva Matti Kilponen, 2021
Digitaalinen kokoelma

Kansanomainen biedermeiertuoli
Kansanomainen biedermeiertuoli on kotoisin Paimiosta Varsinais-Suomesta.
Kansatieteelliset kokoelmat, 7557:33, kuva Matti Kilponen, 2021
Digitaalinen kokoelma

Kuusikulmainen seinäkaappi vuodelta 1761
Puuleikkauksin koristeltu, kuusikulmainen seinäkaappi on vuodelta 1761. Vuosiluvun lisäksi kaappiin on veistetty kirjaimet IIS. Keskustaa koristaa kukka- tai aurinkoaihe. Kaappi on peräisin Seinäjoelta.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB2736, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma

Paratiisiaiheinen seinäkaappi 1700-luvulta
1700-luvulta peräisin olevan seinäkaapin ovea koristaa paratiisiaiheinen maalaus. Kaappi on kotoisin Alavetelistä.
Kansatieteelliset kokoelmat, K4331:420, kuva Matti Kilponen, 2021.

Digitaalinen kokoelma

Uusrenessanssia edustava morsiustuoli
Tämä sydänkuvioin koristeltu morsiustuoli on peräisin Vöyristä vuodelta 1883. Tuoli edustaa klassista renessanssimallia. Tuolin istuinosassa on kauniisti maalattu teksti Anna Erics Dotter Smeds 1883.
Kansatieteelliset kokoelmat, KB1425, kuva Matti Kilponen, 2021.
Digitaalinen kokoelma
Lisätietoa kansatieteellisten kokoelmien huonekaluista:
U. T. Sirelius, Suomen kansanomaista kulttuuria. Esineellisen kansatieteen tuloksia II. s. 303 – 335. Otava, Helsinki 1921.
Jorma Heinonen, Suomalaisia kansanhuonekaluja, Old Finnish Furniture. Helsinki 1969.
Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri, s. 332-358. Porvoo 1975.
Muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
Marko Kasto, Mestareita ja oppipoikia: Pohjanmaalla toimineet käsityöläismaalarit. Vaasa 2001.
Raul Pohjonen, De österbottniska allmogemålarna 1750-1900: en matrikel över dekorationsmålarna i Österbotten. Pohjanmaan talonpoikaismaalarit 1750-1900: matrikkeli Pohjanmaalla toimineista koristemaalareista. Kokkola 1993.
Sammallahti, Leena; Lehto, Marja-Liisa, Suomalainen sänky : kansanomaisten vuodekalusteiden historiaa. 2006.
Sammallahti, Leena; Lehto, Marja-Liisa, Kalusteita kamareihin : Suomalaisten keinutuolien ja piironkien historiaa. 2010.
Leena Sammallahti, Suomalainen kansanomainen jalaskehto. Kansatieteellinen arkisto 31. Vammala 1980.