Suomi Pariisin maailmannäyttelyissä 1889 ja 1900
Ensimmäinen teollisen tuotannon esittelyyn keskittynyt näyttely järjestettiin Prahassa vuonna 1791, ja 1790-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa etenkin Ranskassa, 1820–1830-luvuilla myös Piemontessa järjestettiin useita teollisuusnäyttelyitä. Yksittäisiä vastaavia näyttelyitä järjestettiin myös USA:ssa ja Englannissa.
Ensimmäinen 1800-luvun kuuluisista maailmannäyttelyistä oli vuonna 1851 Hyde Parkissa Lontoossa järjestetty Great Exhibition of the Works of Industry of All Nations, tai lyhyesti Great Exhibition. Näyttelyn johtohahmo oli kuningatar Victorian prinssipuoliso prinssi Albert, ja näyttelyllä haluttiin lyödä laudalta ranskalaisten vuonna 1844 järjestämä näyttely. Lontoon näyttelyn pääpainopiste oli teollisuuden ja maatalouden saavutusten esittelyssä, ja näyttely houkutteli Lontooseen kävijöitä ympäri maailmaa. Näyttelyä varten rakennettu valurautarunkoinen lasipaviljonki, Crystal Palace, muodostui näyttelyn tunnukseksi. Paviljonki siirrettiin 1854 etelä-Lontooseen, jossa se antoi nimen koko kaupunginosalle. Kristallipalatsi tuhoutui tulipalossa 1936, mutta alueen nimi Crystal Palace elää edelleen paikallisen jalkapallojoukkueen nimenä.
Matkamuistojen, esimerkiksi stereoskooppikuvien, tuotanto ja myynti muodostui suosituksi ilmiöksi Lontoon maailmannäyttelystä lähtien. Zachris Topelius oli halunnut matkustaa maailmannäyttelyyn jo 1851, mutta hänen ulkomaan matka-anomustaan ei hyväksytty. Sen sijaan hän pääsi matkustamaan Lontooseen kesällä 1856, jolloin hän vietti yhden päivän myös Kristallipalatsissa. Muistoksi Topelius osti vuonna 1851 julkaistun painetun kuvasarjan, joka esitteli maailmannäyttelyn eri osastoja.
Maailmannäyttelyistä alkoi muodostua kilpailu ranskalaisten ja englantilaisten välillä, kun Ranskan keisari Napoleon III ilmoitti 1853 ranskalaisten järjestävän maataloutta, teollisuutta, taidetta esittelevän maailmannäyttelyn. Krimin sodan aiheuttamien viivästysten takia näyttely avattiin vasta vuonna 1855. Lontoossa järjestettiin maailmannäyttely seuraavan kerran vuonna 1862.
Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa
Pariisissa järjestettiin maailmannäyttelyitä myös vuosina 1867, 1878, 1889 ja 1900. Vuoden 1889 maailmannäyttely järjestettiin Ranskan vallankumouksen alussa sata vuotta aiemmin tapahtuneen Bastiljin linnan valtauksen muistoksi. Toisin kuin Lontoossa 1851, Pariisin maailmannäyttelyissä osallistuvat maat tai kansakunnat esittelivät saavutuksiaan yleensä erillisissä paviljongeissa, joiden arkkitehtuurilla yritettiin luoda – usein tarkoituksellisen eksoottista – mielikuvaa kustakin maasta. Suomi osallistui näyttelyihin osana Venäjän keisarikunnan osastoa. Vuoden 1889 maailmannäyttelyn kuuluisin rakennelma oli Gustave Eiffelin suunnittelema ja rakennuttama, valurauta-arkkitehtuuria edustava torni, joka yhä kantaa hänen nimeään.
Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa
Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelyyn Venäjä ei osallistunut, mutta Suomi sai luvan osallistua omalla osastollaan – ensimmäinen kerta, kun Suomi sai esiintyä ”omalla nimellään”. Suomen paviljonkia varten teetettiin komea, punaisesta silkistä valmistettu standaari, johon oli kirjottu Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna kruunuineen.
Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa
Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttely on jäänyt etenkin suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun historiaan, mutta ajankohdan sisäpoliittisen ilmapiirin Venäjällä huomioiden Suomen osallistumisella näyttelyyn jälleen omalla paviljongillaan oli myös tärkeä suomalaista kansallistunnetta kohottava merkitys.
Vuoden 1900 paviljongin suunnitteli arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarinen, ja se edusti Suomessa tuolloin suosittua kansallisromanttista arkkitehtuuria. Paviljongin sisustamiseen ja siellä esiteltyjen esineiden suunnitteluun osallistuivat sen hetken kuuluisimmat taiteilijat Suomesta ja esillä olevia esineitä olivat valmistaneet mm. porvoolainen Iris-tehdas ja Arabian tehdas Helsingissä. Paviljongissa oli esillä mm. Pekka Halosen maalaamia maisemia Suomesta; paviljongin tornin holvivaippoja koristaneet Kalevala-aiheiset freskot maalasi Axel Gallén (myöh. Akseli Gallen-Kallela), joka 1920-luvun lopussa maalasi toisinnot kolmesta aiheesta Suomen kansallismuseon päärakennuksen eteishallin holveihin.
Jouni Kuurne
Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa
Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa
