Uusgotiikka

Erityisesti 1800-luvulla sisustuksessa ja arkkitehtuurissa olivat suosittuja useat ns. kertaustyylit. Yhdessä näitä tyylejä voidaan kutsua nimityksellä historismi, sillä ne hakivat tietoisesti vaikutteita ja innoitusta aiemmista tyylisuunnista esimerkiksi ornamentiikan ja koristeaiheiden osalta. Historismi näkyi erityisen selvästi esimerkiksi koristetaiteessa ja arkkitehtuurissa. Oheisessa Suomen kansallismuseon kokoelmista poimitussa esinevalikoimassa nostetaan esille näistä tyyleistä yksi, nk. uusgotiikka, joka, kuten nimikin kertoo, sai innoitusta keskiajasta ja gotiikasta.

Vaikka uusgotiikan varsinaista valtakautta oli 1800-luku, yksi varhaisimpia tätä tyyliä edustavia kohteita on peräisin 1700-luvulta. Kyseessä on englantilaisen kirjailijan Horace Walpolen koti Strawberry Hill Lontoon lähellä Twickenhamissa (rakennettiin 1749–1776). Englannissa uusgotiikka olikin erityisen suosittua arkkitehtuurissa: tunnetuimpia esimerkkejä tästä on Lontoon Parlamenttitalo (arkkitehti Augustus Pugin, valmistui 1834, tulipalon jälkeen korjatussa nykyasussa 1870). Vielä vuonna 1872 kuningatar Victorian prinssipuolison muistoksi valmistunut The Albert Memorial Lontoossa (arkkitehti Gilbert Scott) edustaa puhtaasti uusgoottilaista tyyliä.

Myös Suomessa uusgotiikkaa käytettiin arkkitehtuurissa. Sen merkittävimpiä esimerkkejä ovat Ritarihuone Helsingissä (arkkitehti G. T. Chiewitz, valmistui 1862) ja Tjusterbyn kartanon päärakennus Uudellamaalla (arkkitehti C. J. von Heideken, valmistui 1867). Sisustuksena merkittävä on myös Ritarihuoneen juhlasali alkuperäisine tammisine seinäpaneeleineen ja suippokaariselkäisine tuoleineen. Kirkkoarkkitehtuurin edustavimpia esimerkkejä ovat 1800-luvun lopussa valmistuneet punatiiliset Uusi kirkko eli nykyinen Johanneksen kirkko Helsingissä (arkkitehti A. E. Melander, valmistui 1891) ja Keuruun uusi kirkko (arkkitehti Th. Granstedt, valmistui 1892), puukirkkoarkkitehtuurin edustajana Kajaanin kirkko (arkkitehti Jac. Ahrenberg, valmistui 1896).

Alun perin Helsingin Kaivopuistoon ruhtinatar Zinaida Jusupoffin huvilan yhteyteen 1842 rakennetussa tallissa on suippokaariset ikkunat ja rakennuksen yksinkertaisesti maalatut seinät jäljittelevät tiilimuurausta. Nykyisin Seurasaaren ulkomuseossa olevan tallin alkuperäisessä suunnitelmassa uusgoottilaisia piirteitä oli enemmän kuin toteutetussa rakennuksessa.

Sisustustaide ja taideteollisuus seurasivat arkkitehtonisen tyylin vanavedessä, joskus muihin tyyleihin sekoittuvina yksityiskohtina. Vuonna 1842 valmistetun, pääosin vielä biedermeieriä edustavan kirjoituslipaston (90008) lokerikon sisäoven koristeena on kolmijakoinen suippokaari. Lipaston on valmistanut kisällinäytteenään Nils Gustaf Holmberg Turussa. Myös joissakin valaisimissa, kuten naurisöljylampeteissa (41001:843a ja 41001:843b) tai jalkalampun mallisessa naurisöljylampussa (41001:854), jotka kaikki ovat 1800-luvun toiselta neljännekseltä, on sekä muotokielessä että koristeaiheissa aikakauden romanttisia aiheita.

Suippokaarisia tai muita goottilaistyylisiä koriste-elementtejä on käytetty usein myös pienimuotoisten huonekalujen kuten avainkaappien koristelussa. Koristelu kaapin etuseinän ylä- ja alareunassa on usein yksinkertaista kuten Seurasaaren kokoelmiin kuuluvan kaapin (S3008) nelilehtiset aukot tai ylitsepursuavan runsasta suippokaarityyliä (6264). Konsolihyllyn (65050:292) tukien kärjet tuovat mieleen goottilaisten kattojen koristelun, ja Viktor von Wrightin paju- ja rottinkihuonekalutehtaassa Helsingissä valmistetun kukkapöydän (59067:1) reunaa kiertävät rottingista taivutetut teräväkärkiset koristeaiheet. Kuuluisien lintu- ja maisema-aiheita kuvanneiden taiteilijoiden serkun omistama tehdas perustettiin vuonna 1879.

Maisemamaalauksella koristetun kuusiosaisen sermin (41001:1744) koristeluna on viehättävän, suippokaarien muodostaman pergola-aiheisen arkadin takaa avautuva, Porin kaupunkia esittävä panoraama. Kaupunkimaiseman esikuvana on käytetty vuosina 1845–1852 ilmestyneen Finland framstäldt i teckningar -teoksen kuvaa, jonka oli piirtänyt Johan Knutson. Toinen sermi (5557:24) on tehty rottingista, joka joustavana ja helposti muotoiltavana materiaalina oli otollinen materiaali suippokaarimuotojen tekemiseen kuten myös edellä mainituissa hyllykössä ja kukkapöydässä. Sermin punainen taustakangas luo mustaksi käsiteltyyn puuhun yhdistettynä voimakkaan värikontrastin, jollaiset olivat tavallisia kertaustyylisissä sisustuksissa.

Puu- ja rottinkirunkoinen uuninvarjostin (35096:1) on koristettu ristipistotyöllä, jonka aihe, epäonninen lemmenpari Francesca da Rimini ja Paolo Malatesta, on saatu Danten Jumalainen näytelmä -runoelman ensimmäisestä osasta (Helvetti, 5. laulu, 134–135). Ristipistotyön on ommellut vuonna 1844 Agnes Ottilia Flodin, naim. Kajanus (1824–1902). Keskiaikaisen runoteoksen samoin kuin Walter Scottin ritariromaanien käyttäminen aiheena on sopinut hyvin uusgotiikan maailmaan. Ristipistokuva on tehty Henri Decaisne’in (1799–1852) maalausta esittävän kaiverruksen mukaan, jollaisia julkaistiin mm. Illustrated London News -sanomalehdessä 10.2.1844 puukaiverrus.

Toisen uuninvarjostimen (26069:22) ristipistotyön aihe on todennäköisesti sama kohta Danten runoelmasta. Varjostin on peräisin Armfelt-suvulta Joensuun kartanosta (Åminne) Halikossa. Näissä varjostimissa on myös ritariromantiikan ja uusgotiikan aihepiirien lomittuminen toisiinsa selvää.

Uusgoottilaisen tyylin läpikäyvästä vaikutuksesta kertoo se, että goottilaisia tyylipiirteitä ja vaikutteita hyödynnettiin pikkuesineistä (lasten helistin 52061:23, valmistanut R. Mellin tai O. R. Mellin Helsingissä 1864) ja astioiden painokuvakoristelusta huonekaluihin (lyhty 1284, kehto 95010, rottinkinen hyllykkö 68030:15a).

1800-luvun puolivälin heilurilla varustettujen pöytäkellojen usein korkea, kapea muoto oli omiaan suippokaarien hyödyntämiseen. Koko kellon kotelo saatettiin muotoilla goottilaisen katedraalin julkisivua muistuttavaksi (kellot 4986:1 ja 83038:5) tai suippokaariaihe saatettiin muotoilla itsenäiseksi fantasiarakennelmaksi, johon yhdistettiin ritariromantiikkaan viittaava koristefiguuri (kellot 2676 ja 83093:6).

Uusgoottilaisia koristeaiheita, usein suippokaarta, käytettiin koristeena myös kirjansidoksissa. Harvinainen esimerkki uusgoottilaisesta kirjankansitaiteesta on A. J. Palmin teoksen Kejserliga Alexanders-Universitetets i Finland matrikel (Helsingfors 1842) alkuperäinen paperikansi. Goottilaisia suippokaariaihetta on käytetty koristeena myös kirjansidosten selän kultapainatuksessa. Pariisilaisen kirja- ja paperikauppa Sussen 1820-luvun puolivälissä valmistaman albumin (2003116:112) tummanviolettia nahkakantta koristaa katedraalin ruusuikkunaa ja suippokaaria muistuttava sokkopainettu koristelu. August Mannerheim on antanut albumin lahjaksi sisarelleen Minette Mannerheimille noin 1826. Pienen pahvisen muistikirjan (48050:96) kanteen on painettu goottilainen kaariaihe. Muistikirja on peräisin Akseli Gallen-Kallelan jäämistöstä.

Jouni Kuurne