Kuva: Marco Melander

Vankitöitä vankilamuseon kokoelmista

Työvankeus on yksi varhaisimmista Suomessa käytetyistä rangaistusmuodoista. Ruotsin valtakunnassa pakkotyöhön tuomittiin muuntorangaistuksena jo 1500- ja 1600-luvulla, mutta työvankeus omana rangaistuksenaan yleistyi vasta seuraavina vuosisatoina. Venäjän keisarin päätöksestä Suomeen perustettiin vuodesta 1839 lähtien työ- ja ojennuslaitoksia pakkotyöhön tuomituille irtolaisille. Myöhemmin vuonna 1889 säädettiin kuritushuonerangaistus, joka oli voimassa vuoteen 1975. Hierarkkisiin luokkiin jaetut kuritushuonevangit suorittivat vankeusrangaistuksensa työnteolla.

Päivät työvankeudessa olivat rankkoja ja pitkiä. Vangit työskentelivät varhaisesta aamusta iltahämärään ja työtä tauottivat vain ruoka- ja rukoushetket. Vangit oli vapautettu työnteosta sunnuntaisin ja merkittävinä juhlapäivinä. Vangit saivat tehdystä työstä pienen korvauksen. Pakkotyön ja vankilakurin pyrkimyksenä oli muokata vangeista kunnon kansalaisia sekä kattaa vankeinhoidosta syntyneitä kuluja. 1860-luvulla vankien elämä monipuolistui vähitellen: vangin päivään kuului työnteon lisäksi pakollista ulkoilua ja liikuntaa sekä koulunkäyntiä.

Vankityöt ovat vaihdelleet pienistä käsitöistä suuriin rakennusprojekteihin. Vankityönä on valmistettu tarpeita vankilan omaan käyttöön sekä teollisesti tuotettuja myyntituotteita. Vankien eristäminen pieniin selleihin rajoitti työtoiminnan muotoja. Sellityönä valmistettiinkin pienikokoisia käsitöitä sekä liimattiin tulitikkuaskeja. Käsitöiden asema vankityössä on ollut merkittävä, sillä esimerkiksi vanginvartijoilta edellytettiin jonkin käsityötaidon hallintaa.

Vankityöt jakaantuivat miesten ja naisten työtehtäviin kuten aikalaisyhteiskunnassakin. Miesvangit tekivät raskaita maasto- ja kivenlouhintatöitä. Vankityönä on rakennettu linnoituksia, kanavia, rautateitä ja myöhemmin myös lentokenttiä. Miesvangit valmistivat myös erilaisia metallikäsitöitä sekä tekivät räätälin-, suutarin- ja puusepäntöitä. Turun Kuritushuoneella, Kakolassa valmistettiin 1800-luvulla esimerkiksi hautakiviä, kalastusvälineitä, koreja, lastenvaunuja, huonekaluja ja lintuhäkkejä.

Naisvankien tehtävänä oli kehrätä kasvikuiduista ja lampaanvillasta lankaa, josta kudottiin vankilassa erilaisia kankaita. Vankiloissa tehtiin käyttötekstiilejä ja pukuja sekä tehtiin korjaustöitä. Tekstiilitöitä valmistui vankiloihin, valtion toimijoille, tilauksesta yksityisille henkilöille sekä myytäväksi. Hämeenlinnan naisvankilassa muun muassa kudottiin kehrätystä langasta kankaita, nyplättiin pitsejä, kirjottiin ja valmistettiin nappeja. Työnohjaajien ja vankien käsityötaidot olivat useasti ensiluokkaisia, ja vankityönä valmistuikin laadukkaita sekä yksityiskohtaisia käsitöitä.

Valitse kuva saadaksesi lisää tietoa