Kuva: Ilari Järvinen

Suomesta on löydetty tuhansia viikinkiaikaisia rahoja, joiden tuonti ajoittuu noin 800–1000-luvuille. Suurin osa esihistoriallisista rahoista on peräisin erilaisista kätköistä, mutta rahoja on löydetty myös haudoista sekä yksittäisinä löytöinä. Pohjois-Euroopan ja Suomen viikinkiaikaisista rahalöydöistä merkittävän osan muodostavat itämaiset dirhemit sekä anglosaksiset ja saksalaiset penningit. Suomesta on löydetty myös esimerkiksi muutamia bysanttilaisia, böömiläisiä ja tanskalaisia rahoja.

Varhaisimmat Suomen alueelle tuodut viikinkiaikaiset rahat ovat persialaisia drakhmoja. Drakhmat ovat Suomen löydöissä harvinaisia, ja niitä on löydetty vain Ahvenanmaalta kätköistä. Itämaiset dirhemit ovat jo huomattavasti yleisempiä. Nykyisen Lähi-Idän alueella valmistetut umaijadi- ja abbasididirhemit sekä keskiaasialaiset samanididirhemit ovat tavallisimpia dirhemityyppejä Suomen löytöaineistossa. Dirhemit sisältävät arabian kielistä uskonnollista tekstiä, tiedon lyöntipaikasta ja usein myös lyöttäjästä sekä islamilaiseen ajanlaskuun perustuvan vuosiluvun. Itämaiset rahat painavat keskimäärin noin kahdesta kolmeen grammaan ja ovat halkaisijaltaan noin 20–30 mm.

Itämaisten rahojen tuonnin vähennyttyä 900-luvun puolivälissä Suomen alueelle virtasi yhä enemmän länsipeurooppalaista hopearahaa, erityisesti saksalaisia ja englantilaisia penninkejä. Nämä penningit painavat noin gramman ja ovat halkaisijaltaan keskimäärin 15–20 mm. Englantilaiset rahat voidaan usein ajoittaa tarkasti, sillä niihin on lyöty tiedot lyöttäjästä (hallitsijasta), lyöntipaikasta ja rahamestarista. Rahojen lyöntimallia on myös vaihdettu säännöllisesti noin kuuden vuoden välein. Suomesta on löydetty erityisesti kuningas Ethelred II Neuvottoman (978–1016) ja Knuut Suuren (1016–1035) lyöttämiä rahoja.

Viikinkiaikaisista rahoista vaikeimpia tunnistaa ja ajoittaa ovat saksalaiset rahat. Ne ovat usein huonokuntoisempia kuin englantilaiset penningit, ja niistä tunnetaan tuhansia erilaisia muunnelmia sekä jäljitelmiä. Saksalaisia rahoja on lyöty useissa eri Keski-Euroopan kaupungeissa, ja lyöttäjinä ovat toimineet erityisesti kuninkaat sekä piispat, mutta toisinaan myös esimerkiksi herttuat ja kreivit. Yleisimpiä Suomen alueelta löydettyjä saksalaisia rahoja ovat niin kutsutut puukirkkopenningit, joita valmistettiin erityisesti Pohjoismaiden kanssa käytävää kauppaa varten.

Rahat ovat saapuneet Suomen alueelle kaupankäynnin ja vaihdon seurauksena. Maksaminen on tapahtunut hopean painon mukaan, eli rahan arvo on perustunut sen painoon eikä yksittäisten rahojen määrään. Rahoja on muun muassa halkaistu puolikkaiksi tai neljännesosiksi tarpeen mukaan. Rahoissa on havaittavissa myös muita käyttöjälkiä, kuten taitoksia, halkeamia ja viiltoja. Reiät sekä niitillä kiinnitetyt lenkit tai silmukat kertovat rahojen käytöstä koruina.

Rahoista on aina myös tehty jäljennöksiä tai jäljitelmiä. Vuoden 1000 tienoilla rahaa valmistettiin Skandinaviassa englantilaisten esikuvien mukaisesti. Todennäköisesti myös Suomen alueella on jäljitelty rahoja. Näitä jäljitelmiä ei kuitenkaan ole valmistettu taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi, vaan rahojen käyttöjäljet sekä löytyminen hautakonteksteista viittaavat siihen, että jäljitelmiä on pidetty koruina. Jäljennösten tekijät saattoivat luku-, kieli- ja kirjoitustaidon puuttuessa tehdä tahallisia tai tahattomia virheitä.

Tämän kokonaisuuden on kuratoinut korkeakouluharjoittelija Jasmin Ruotsalainen kesällä 2021.