Kansallismuseon julkisivussa näkyy egyptiläisen taiteen vaikutusta parvekkeen reliefeissä.

Omatoiminen kaupunkikierros Lähi-idän inspiroimilla paikoilla

Katso kaupunkia toisesta näkökulmasta ja käy kävelemässä paikoilla, joita muinainen Lähi-itä on jollain tapaa innoittanut.

Helsinki on täynnä yksityiskohtia, joiden ohi tulee arjessa kuljettua. Kartalle merkityillä kohteilla voi tarkastella kaupunkia hieman uudesta näkökulmasta - miten muinaisen Lähi-idän vaikutus heijastuu kaupungin arkkitehtuurissa, taiteessa, arjessa tai nimistössä? Kohteet jakautuvat kahteen eri kategoriaan: osa kohteista on rakennuksia tai taidetta, joissa voi paikan päällä havainnoida muinaisen Lähi-idän vaikutusta kaupunkikuvaamme. Kartalla ne on merkitty tähdellä. Toiset kohteet puolestaan heijastelevat historiaa nimistön tai tarinoiden kautta, niiden merkkinä ovat lainausmerkit.

Tervetuloa tutkimusmatkalle Helsinkiin!

Kansallismuseo, Mannerheimintie 34

Kansallismuseon itäreunan parvekkeessa on reliefikuvio, jossa näkyy muinaisegyptiläisen kuvatyylin vaikutusta. Ihmishahmot on siinä kuvattu puoliksi sivultapäin ja käsien asento tuo mieleen muinaisen Egyptin ihmishahmot.

N-talo, Nervanderinkatu 13

Nykyisen Sibelius-Akatemian N-talon sisäänkäynnillä on Gunnar Finnen näyttävä portaaliveistos Tiedon puu. Teos on valmistunut vuonna 1937 koristamaan Suomalaisen yhteiskoulun koulurakennuksen pääovea, ja sen aiheena on elämänsykli. Reliefin tyyli heijastelee egyptiläistä ja mesopotamialaista taidetta. Egyptiläishenkisyys välittyy muun muassa reliefissä esiintyvien hahmojen suorakulmaisina kuvauksina.

Mika Waltarin kotitalo, Tunturikatu 13

Mika Waltari oli suomalainen kirjailija, jonka merkkiteos Sinuhe, egyptiläinen (1945) on kansainvälisesti yksi menestyneimpiä suomalaisia kirjoja. Kirja on käännetty 41 kielelle. Kirjan synty ajoittuu samoihin aikoihin, kuin moni muukin egyptistä innoitusta saanut teos: Tutankhamonin hautalöytö vuonna 1922 inspiroi ihmisiä ympäri maailman tutustumaan muinaiseen Egyptiin.

Kauan Waltarin mielessä hautunut teos julkaistiin vasta toisen maailmansodan päättymisen aikaan ja sen on tulkittu myös heijastelleen sodan vaiheita. Kirjassaan Waltari kuvaa Egyptiä n. 1300 -luvun puolivälissä ennen ajanlaskun alkua.

Apollonkatu 12

Tätä Apollonkadun monumentaalista taloa on pidetty arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelundin päätyönä, ja se on valmistunut vuonna 1929 yksityiseksi tyttökouluksi. Rakennus edustaa pohjoismaista klassismia, jonka juuret juontuvat pitkälle muinaiseen Lähi-itään.

Töölön kirkko, Topeliuksenkatu 4

Klassismin tyyliä edustava Töölön kirkko on valmistunut vuonna 1930. Sen suunnitteli Hilding Ekelund.

Viittaus Lähi-itään löytyy kirkon pääsisäänkäynnin yllä olevasta betonireliefistä nimeltä Taivaalliset pidot. Tämän egyptiläisvaikutteisen portaalin friisin hahmot seisovat puoliprofiiliasennoissa, käsivarret suorakulmassa tai “nivelettöminä” kuvattuina. Asut ovat antiikin tyylin mukaisesti siksak-kuviolla laskostettuja. Reliefin suunnittelija on Gunnar Finne, jonka teoksissa näkyy vaikutteita Egyptiin myös muualla, mm. Nervanderinkatu 13 oviaukon reliefeissä.

Tamminiemi, Seurasaarentie 15

Tamminiemi on vuonna 1904 valmistunut jugend-tyylinen rakennus, joka toimi presidentin virka-asuntona vuodesta 1941 alkaen. Viimeinen ja pisimpään siellä asunut presidentti oli Urho Kekkonen, jonka kuoleman jälkeen Tamminiemi muutettiin museoksi. Vuonna 1987 avattu museo on yksi Suomen kansallismuseon kohteista.

Presidenttikaudellaan Kekkonen vastaanotti lukuisia lahjoja. Vuonna 1977 irakilaisvaltuuskunta lahjoitti presidentti Kekkoselle kuuden muinaisesineen kokoelman, joka liitettiin Kansallismuseon kokoelmiin. Kokoelman esineitä on esillä näyttelyssä Tutkimusmatkoja muinaiseen Lähi-itään Kansallismuseossa 20.5.-4.9.2022

Hietaniemen aurinkokello, Hietaranta

Aurinkokello on eräs varhaisimmista ajanmittausvälineistä. Sen historia ulottuu muinaisen Egyptin ja Babylonian tähtitieteeseen. Aurinkokellon toiminta pohjautuu osoittimeen, jonka heittämä varjo näyttää ajan alustalta. Hietaniemen aurinkokello syntyi osana vuoden 1931veistoskilpailua ja sen toteutti kuvanveistäjä Gerda Qvist. Hän oli ensimmäisiä naispuolisia kuvanveistäjiä sekä mitalitaiteen tekijöitä Suomessa.

G.A. Wallinin hauta Hietaniemessä

Aikansa tunnetuin Lähi-idän tutkimusmatkailija ja itämaiden kirjallisuuden professori Georg August Wallin (1811–1852) on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Luonnonkivisessä muistomerkissä on Wallinin arabiankielinen nimensä Abd al-Wali, jolla hän esiintyi Arabian-matkoillaan. Wallin seikkaili laajoilla alueilla Arabian seudulla yhteensä kuuden vuoden ajan, kolmella eri tutkimusmatkalla. Yhdeltä tällaiselta matkalta hän hankki 3000 vuotta vanhan sarkofagin, jonka hän lähetti kohti Suomea. Yli kymmenen vuoden matkan jälkeen sarkofagi viimein saapui perille ja on esillä Tutkimusmatkoja muinaiseen Lähi-itään -näyttelyssä Kansallismuseossa 20.5.-4.9.2022.

Taidehalli, Nervanderinkatu 3

Taidehalli on klassisen arkkitehtuurin vuonna 1928 valmistunut helmi. Sen ovat suunnitelleet Hilding Ekelund ja Jarl Eklund. Rakennuksen erityispiirteitä ovat sen epäsäännöllinen muoto, toistuvat pyöreät koristeet ja upea rakennuksen eri osat yhdistävä pääportaikko. Arkkitehdit ovat hakeneet klassisen koulukunnan mukaisesti innoitusta työlleen Antiikin ajan arkkitehtuurista, joka on tosiasiassa monella tapaa jatkumoa muinaisen Lähi-idän arkkitehtuurille. Selvimmin jatkumo näkyy pääoven portaalin ylöspäin kapenevassa muodossa. Historialliset vaikutteet eri taiteenlajeissa kulkevatkin usein kauemmas menneeseen kuin osaamme ajatella.

Eduskuntatalo, Mannerheimintie 30

Muinainen Egypti ja Antiikin Kreikka kohtaavat klassismia ja uusklassismia yhdistävässä Johan Sigfrid Sirénin suunnittelemassa ja vuonna 1931 käyttöön vihityssä Eduskuntatalossa. Egyptomanian myötä monia julkisia rakennuksia esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa alettiin rakentaa muinaisen Egyptin tyylejä mukaillen. Näkyvin piirre muinaisesta Egyptistä rakennuksessa ovat pääportaikon molemmin puolin sijoitetut sisäänkäynnit, joiden alaspäin levenevä muotokieli muistuttaa egyptiläisiä portaaleja eli pyloneja. Nämä portaalit olivat suosittu aihe 1900-luvun alun arkkitehtuurissa Suomessa ja Ruotsissa. Antiikin Kreikka ja muinainen Egypti nähtiin kulttuurien syntylähteinä ja niiden arkkitehtuurin ajateltiin edustavan pysyvyyttä, ajatonta viisautta ja ikuisuutta.

Keisarinnankivi kauppatorilla

Kauppatorilla sijaitseva Keisarinnankivi (1835) on C. L. Engelin suunnittelema muistomerkki Keisarinna Aleksandra Fjodorovnalle. Inspiraatiota muistomerkille Engel on selvästi saanut muinaisen Egyptin taiteesta ja arkkitehtuurista. Muistomerkki muistuttaa obeliskia, jotka olivat tärkeitä muinaisen Egyptin uskonnossa: Taivaalle kurottavat obeliskit symboloivat auringonjumala Ra:ta, joka oli yksi tärkeimmistä jumalista.

Observatorio Tähtitorninmäellä, Kopernikuksentie 1

Observatoriot ovat peräisin islamin kulta-ajalta, 800-luvulta, nykyisen irakin alueelta. Tähtitaivaan tutkiminen, dokumentointi ja ajan kulun seuraaminen sen avulla on paljon vanhempaa perua, sillä se on maanviljelyksen onnistumisen kannalta tärkeää. Muinaisessa Lähi-idässä pidettiinkin tarkkaa kirjaa taivaankappaleiden liikkeistä ja laskettiin viljelyn kannalta parhaat hetket kylvämiselle ja sadonkorjuulle jo kauan ennen ajanlaskumme alkua. Tähtitieteeseen liittyi monin paikoin myös uskonnollinen näkökulma ja tähtitaivaan perusteella pyrittiin ennustamaan jumalten tahtoa ja tulevia tapahtumia.

Muinaisessa Babyloniassa oli käytössä kuukalenteri, joka perustui kuun liikkeisiin ja vaati myös taivaan tarkkaa havainnointia. Egyptissä elämää määritteli vuodenaikoihin liittyvä Niilin tulviminen, jonka seurauksena siirryttiin kuun liikkeisiin perustuvasta kalenterista aurinkoon perustuvaan ajanlaskuun ja 365-päiväiseen vuoteen.

Helsingin observatorio on valmistunut vuonna 1834. Sen suunnitteli arkkitehti C. L. Engel yhdessä tähtitieteen professori F. Argelanderin kanssa. Tyyliltään se edustaa Engelille tyypillisesti uusklassismia.

Wallininkatu Kalliossa

Kalliossa sijaitseva Wallininkatu on nimetty tieteilijä-tutkimusmatkailija Georg August Wallinin mukaan. Wallin teki Lähi-itään kolme pitkää tutkimusmatkaa ja vietti alueella kuusi vuotta tutkien laajaa aluetta Egyptistä Keski-Aasiaan. Matkoillaan Wallin pukeutui paikalliseen tapaan, käytti itsestään arabiankielistä nimeä ja opetteli puhumaan ja kirjoittamaan arabiaksi. Muistiinpanonsakin hän kirjoitti arabialaisin kirjaimin, mutta äidinkielellään ruotsilla. Wallinia pidetään ensimmäisenä länsimaalaisena, joka tutki ja tallensi arabian puhekieltä ja hänen muistiinpanonsa ovatkin usein ainoat, joita alueen heimojen elämästä on tallennettu 1800-luvulta.

Merkkihenkilöiden mukaan nimettyjä katuja on Helsingissä runsaasti ja Wallininkatu sekä sen poikkikatu Wallininkuja kuuluvat näihin. Kadun varren arkkitehtuurissa sen sijaan ei näy Lähi-idän vaikutusta.