Pihapuisto

Kansallismuseon kaikille avoin pihapuisto on kulttuurihistoriallisesti merkittävä alue, jossa kukoistavat niin historialliset kasvit kuin kaupunkipuutarhureiden viljelmät.

Kansallismuseota ympäröi vehreä ja kaunis pihapuisto. Pohjoispäädyn osa tästä salaiseksi puutarhaksikin kutsutusta puistosta on nimetty Matiaksenlehdoksi Helsingin yliopiston ensimmäisen suomen kielen professorin Matthias Castrenin (1813-1852) mukaan. Pihapuisto rajautuu muurein Mannerheimintiestä, Museokadusta, Töölönkadusta ja Cygnaeuksenkadusta. Myös Kansallismuseon eteläpäädyssä on vähällä käytöllä oleva viheralue, jonne 2002-05 tehdyssä perusteellisessa remontissa palautettiin yksinkertainen muotopuutarha kaarevine hiekkakäytävineen.

Kansallismuseon pihapuisto on kulttuurihistoriallisesti merkittävä alue. Matiaksenlehdon puolella sijaitsee vanha Vaunuvaja-rakennus, jossa on Museoviraston ja hallinnon tiloja, sekä Häkäläksi kutsuttu portin pielen rakennus. Pihapuistossa kasvaa omenapuita, ikivanha jalava sekä historiallisia kasveja. 

Historialliset viljelmät ja audio-opastukset

Pihapuistosta löytyy hyötypuutarhoja ja perinnekasvipenkkejä. Nyt hyötypuutarhoihin voi perhetyä audio-opastuksin. Lue hyötypuutarhojen kylteistä QR-koodi puhelimellasi ja kuule kiehtovat tarinat paikan päällä!

Esihistoriallisella ajalla Suomessa on hyödynnetty luonnonkasveja, mutta myös viljelty monia nykyisinkin tunnettuja hyötykasveja kuten tattaria, ohraa, härkäpapua ja hamppua. Varhaisimmat merkit hyötykasvien viljelystä Suomessa ovat kivikaudelta 6000 vuoden takaa.

Keskiajalla käytettyjä kasveja on selvitetty paitsi arkeologisin menetelmin, myös kirjallisista lähteistä. Varhaisimmat maininnat hyödynnetyistä kasveista löytyvät 1400-luvulle ajoitetusta Naantalin luostarin yrttikirjasta sekä Mikael Agricolan rukouskirjan kalenteriosasta vuodelta 1544, jossa on kirjattu käyttöohjeita monille yrtti- ja lääkekasveille, mm. salvialle, fenkolille ja koiruoholle.

1600-luvulta alkaen Suomessa hyödynnetyistä kasveista löytyy tietoa jo useammasta luettelosta ja opaskirjasta. Esimerkiksi nauriin ja kaalin risteytyksenä Suomessa kehittynyt lanttu mainitaan ensimmäisen kerran kasviluettelossa 1600-luvulla.

1700-luvulla ylempienkin yhteiskuntaluokkien puutarhat olivat pitkälti hyötypuutarhoja, vaikka estetiikka olikin tärkeää niitä suunniteltaessa. Peruna ja portulakka ovatkin kauniita hyötykasveja. Varsinaiset kauneuden vuoksi istutetut kukkapenkit yleistyivät vasta 1800-luvulla. 1900-luvun alun jugendin puutarhatyyliin kuuluivat isot ja näyttävät kasvit kuten unikot, iirikset ja ruusut. Perinteinen valkoinen juhannusruusu tunnetaan maailmalla nimellä Finnish White Rose.

Perinteisillä kasveilla on kulttuurihistoriallista merkitystä, mutta niiden geneettinen monimuotoisuus on myös voimavara, jonka avulla viljelyä voidaan sopeuttaa muuttuviin olosuhteisiin ja tarpeisiin. 

Paljasjyväisen ohran jäänteitä on kivikautisissa löydöissä. Kaskiviljelylaatikossa kasvava ruis on Ruotsin metsäsuomalaisten perinteistä kantaa. Metsäsuomalaisiksi kutsutaan Ruotsiin ja Norjaan 1500- ja 1600-luvuilla muuttaneita suomalaisia, jotka saivat elantonsa kaskenpoltosta.

1800-luvulla kasvatetut tarhadaaliat olivat usein nykyistä korkeampia ja näyttävämpiä. Museon kasvimaalle saatiin lahjoituksena yli satavuotiaista juurakoista kasvatetut daaliat.

Pihapuisto Huitu

Kaupunkiviljelmät tuottavat satoa 

Kansallismuseo tekee tiivistä yhteistyötä erilaisten yhteisöjen kanssa. Yhteistyön hedelmiä kerätään liki kirjaimellisesti pihapuiston laatikkoviljelmillä. Persoonallisesti nimetyissä pikkupuutarhoissa kasvavat kaupunkilaisten vihannekset ja kukat. 

Kesäpiha ja paviljonki - tulevaisuuden 'kansallisen' äärellä

Kansallismuseon Kesäpiha avautui ensimmäisen kerran tapahtumapaikkana jo vuonna 2015. Piha on toiminut alustana erilisille avoimille tapahtumille, kuten Sauna Dayn Saunakylälle, Vintage-tapahtumille, sirkus- ja kesäteatteriesityksille, Priden ohjelmalle. Nyt museon vehreällä ja suojaisalla pihalla on yli sadan hengen tapahtumille sopiva paviljonki, mikä mahdollistaa Kansallismuseon Kesäpihan täysimittaisen käytön erilaisen ohjelman järjestämiseksi. Kansallismuseo haluaa kannustaa ja haastaa ihmisiä luomaan ja tuottamaan omia käsityksiään ’kansallisesta’ tuomalla sisältöä paviljonkiin ja sen ympärillä aukeavaan pihapuistoon. Kansallismuseon lisärakennus on kirjattu toteutettavaksi uuteen hallistusohjelmaan, ja nyt yleisöä kutsutaan uudisrakennuksen ideointiin ja kansallisen identiteettimme uudelleentulkintaan tuomalla Kesäpihalle ohjelmaa. 

Tervetuloa Kansallismuseon pihapuistoon viihtymään!